Applelane

Joulu 2010 vietetty ja tässä lyhyesti selonteko tapahtuneista.

Matkustimme torstaina (23.12.) junalla Ouluun. Pakkasta oli leppoisat 30 astetta ja kun tietää ihmisten matkustavan sankoin joukoin joulun viettoon, oli arvattavissa, että juna ei saapuisi ajallaan Ouluun. Pari tuntia oltiin lopulta myöhässä. Illalla asetuttiin Hiiroseen taloksi ja asensin porukoille Wlanin, jotta voi sielläkin surffailla ympäri huushollia.

Perjantaina aattopäivänä kävimme nopeasti pyörähtämässä vielä kylillä katselemassa tunnelmia ennen puolen päivän riisipuuroa. Ukki ja Mummu tulivat vieraaksemme myös puurolle, jonka kanssa oli tarjolla myös piirakoita, munavoita, graavilohta yms. lisuketta. Sitten vetästiin päivätirsat ja neljän tienoilla lähdettiin pyörähtämään haudoilla muistelemassa tuonelan väkeä. Hautausmaareissun jälkeen saunottiin, jonka jälkeen oli vuorossa ehkä lomien paras hetki: joulupöydän korkkaus.

Ruokapöydässä oli tänä vuonna lanttu-, porkkana- ja pottulootaa, perunaa, savukinkkua, savunautaa, riimihärkää, kylmäkuivattua kinkkua, konjakkisinappia, mustaherukkahilloa, hernesipulisalaattia, katkarapusalaattia, salaattikastiketta, marinoituja kangasrouskuja, graavilohta, savulohirullia, lasimestarin silliä, sitruunasmetanasilliä, savulohimajoneesia, poromajoneesia, chilimajoneesia, valkosipulimajoneesia, valkosipulisalaattia, smetanamätiä, feta-valkosipuli-punajuurisalaattia, riisipiirakkaa, munavoita, leipäjuustoa, aurajuustoa, vuohenjuustoa, viikunahilloa, brieta, Vilho appenzelleriä, kypsää goudaa, pippurijuustoa, korppihapanleipää, perunarieskaa, ohrarieskaa, viinirypäleitä, tucceja, kossua, vishya, paria punaviiniä ja valkoviiniä. Jälkiruoaksi ei mitään erityisempää, vaan glögiä ja suklaata. Aivan mahtavat setit. Kuva.

Lahjapolitiikkaa toiveideni mukaisesti kiristettiin ja muutenkin järkevöitettiin. Parhaimpia lahjoja olivat Kansainvälisen Seikkailijan opas ja sauvasekoitin, jolla eilen tehtiin heti kiiwidrinkkejä ja taivaallista salaattikastiketta kotikebabin rinnalle.

Lauantaina huristeltiin Keminmaahan möhnöttämään oikein kunnolla maaseudun rauhaan. Matkalla käytiin Haukiputaalla kakkukahveilla serkkujen luona. Keminmaavisiitin aikana katsottiin LOTR:n ensimmäinen osa, käytiin Haaparannalla ostamassa Brasilian pähkinöitä ja tapsantansseissa Cornerissa moikkaamassa Keminmaalaisia kavereita sekä toimitettiin lahjoja muutamille tuttaville.

Tiistai-iltana köröteltiin yötä vasten takaisin Ouluun, kun minun piti käydä keskiviikkona istumassa töissä palaverissa. Keskiviikkoillalla tehtiin Syynimaalla kanasalaattia ja istuttiin iltaa oululaisten kavereiden kanssa. Torstaina junailtiin itsemme takaisin Kuopioon. UV-aattoa valvoimme tässä samassa pihapiirissä olevassa solukämpässä, jossa asuu Johannan opiskelijakavereita. Tapasimme paljon uusia ihmisiä, joista toivottavasti joidenkin kanssa voi muodostua hyviäkin kaverisuhteita joskus. Kavereita saa vain altistamalla itsensä sosiaalisiin tilanteisiin ja olemalla ystävällisesti oma itsensä.

Paino on taas lipsunut 96 kg paikkeille, vaikka kovasti kesällä kolkuteltiin jo 90 kilon rajapyykkiä. Viime jouluna paino oli 100 kg, joten tilanne on nyt kuitenkin hieman parempi. Viime vuoden tammikuussa aloitin treenauksen puolimaratonille ja tänäkin vuonna se on vähimmäistavoite. Pitää lähipäivinä suunnitella jonkinlaista treeniohjelmaa. Jospa se tästä taas.

Pitkä loma on tehnyt kyllä eetvarttia. Tästä on hyvä jatkaa.

Ensimmäinen sijoitusvuoteni on takana. Aloitin huhtikuussa ostamalla paria yksittäistä suomalaista osaketta, jonka jälkeen varsinaisesti vasta innostuin sijoittamisesta. Muutaman kuukauden opiskelun jälkeen päädyin rakentamaan salkkuni passiivisilla indeksituotteilla. Esittelin sijoitussuunnitelmani heinäkuussa.

Nostin melko pian alkuperäistä vuosiostotavoitetta kunnianhimoisesti kuudesta tonnista kymppitonniin. Suunnitelma piti, lukuunottamatta hätävaraa, johon sain kerrytettyä 80 % tavoitteestani. Nyt vuodenvaihteessa tein suunnitelmaan pieniä tarkistuksia:
1) Kasvatan hätävaraa 10 % vuodessa eli vuoden 2011 lopussa tavoite on 5500 euroa
2) Korkojen osuutta kasvatettu 10 % -> 12 %
3) Kehittyvien markkinoiden osuutta laskettu 40 % -> 39 %

Kesällä tuumasin, että haluaisin satelliittiosaan VDC:tä, mutta enää en ole siitä niin kiinnostunut. Satelliitit tulevat muutenkin ajankohtaiseksi varmaan vasta joskus vuoden päästä.

Tällä hetkellä salkkuni ei ole kovin lähellä allokaatiotavoitetta, mutta en tee tässä vaiheessa tarkistuksia myymällä, koska kuukausittaisten ostojen koko suhteessa salkkuun on vielä niin suuri, että jokainen osto vie salkun aina epätasapainoon. Luultavasti vielä ensi vuonnakaan ei kannata tehdä tarkistusmyyntejä. Korkoja salkussani on kirjoitushetkellä 9.43 % ja alla olevasta kuvasta näkee maantieteellisen hajautuksen.

Tänä vuonna on ajatuksena ostaa auto, joka tulee generoimaan paljon menoja. Tämän vuoksi epäilen vahvasti, etten tule pysymään vuonna 2011 tavoitteissani.

Vietimme viikonloppuna kolme-ja-puolivuotispäivää. Puolivuotispäiviä ei olla yleensä paljoa juhlistettu ja tälläkin kertaa tyydyttiin vain käymään jouluostoksilla, Rossossa pannupitsalla, Houkutuksessa ja parilla oluella. En välttämättä jaksaisi päivää skriivata ylös, mutta tällä kertaa oli niin mahtavaa tykitystä olutrintamalla, että otetaanpa talteen. En kerro tarkemmin itse oluista, koska asiat on kerrottu netissä jo miljoona kertaa ja toisekseen olen huono analysoimaan makuja tarkasti.

Aamukahvin tilalla hörppäsimme Mikkellerin Jackie Brownin, jonka kesällä haalasin Helsingistä. Valitettavasti tällä kertaa Mikkeller petti ja itse en oluesta niin välittänyt. 3/5 pojoa.

Ostosten (kukkoja ja Öljypuun tuotteita), Rosson ja Houkutuksen jälkeen siirryttiin Gloriaan yhdelle tai kahdelle. Ajatus oli käydä vielä illalla Pannuhuoneella, jos jaksaisimme sinne asti odotella. Pannuhuone aukeaa vasta klo 18, joten emme koskaan pääse sinne asti. Eipä tälläkään kertaa.

Valitsin olueksi St. Bernardus Abt 12:n, jolla Olutoppaan perusteella on loistava hinta/laatu-suhde. En varmaan ihan täysin olutta ymmärtänyt, kun en siitä hunajan lisäksi juuri muuta löytänyt, mutta maku oli kyllä loistava. 4/5.

Johanna osti seuraksi Good Forcen, joka myös osoittautua maukkaaksi ja muutenkin todella mielenkiintoiseksi. Olut on ilmeisesty myös aikamoinen harvinaisuus, kun Ratebeer:ssäkin on vain seitsemän reittausta. 4/5.

Olisin ollut jo valmis kotiapäin, kun jostain syystä tällä kertaa ei olut niin paljoa maistunut. Mutta päätimme jäädä vielä yhdelle, kun seuralaiseni tuntui viihtyvän sen verran hyvin. Otimme Good Forcen sisaren Dark Forcen. Kovasti pelkäsin vahvaa humalaisuutta, josta en yleensä pidä, mutta tässä se ei onneksi puskenut liikaa. Tykkäsin jälleen: 4/5.

Seuraavana olikin vuorossa 500. olut, joka tulisi olemaan Koffin kolmonen kotona illalla juotuna. Baarimikko tämän kuultuaan totesi, ettei tälläinen peli vetele ja tarjosi minkä tahansa oluen haluaisimme. Hänen suosittelun perusteella otimme Cuvée De Ranken. Jälleen onnistunut olut ja 4/5. Nousuhumalan siivittämänä fiilis oli tässä vaiheessa mitä parhain ja jatkui myös loppuillan kotona.

Helmikuussa varmaan juhlistetaan enemmän ja paremmin yhdessäoloamme, kun vietämme perinteisesti yhteissynttäreitä.

Tulee näemmä vähemmän kirjoiteltua Kuopiossa asuessa, tai sitten ei ole vain tapahtunut mitään. Pitkälti illat onkin mennyt Elma-projektin parissa, joita olen jo muutaman vuoden siirtänyt myöhemmäksi. Tarkoitus on nyt vuoden vaihteessa viimein julkaista Paprika ja eräs toinenkin homma. Liikuntakin on nyt jäänyt vähiin ja tämän seurauksena alkaa selässä jo pikku hiljaa tuntua 16 h päivässä samalla työpisteellä istuminen. No, kohta tulee muutosta. Torstaina kävinkin jo korkkaamassa Puijon ladut.

Kaksi iltaa olen viettänyt Johannan kavereiden kanssa ja molemmilla kerroilla päädyttiin kokkaamaan sushia. Varsinkin jälkimmäisellä kerralla pöperöt olivat aivan loistavia - jopa parempia kuin ravintolassa syömäni. Myös ihmiset olivat mukavia ja mielenkiintoisen oloisia. Jospa tämä sosialisoituminen täällä tästä.

Pari viikkoa sitten kävin Oulussa firman pikkujouluissa ja samalla reissulla pidettiin myös kaveriporukan illanistujaiset. Molemmat olivat luonnollisesti hauskoja settejä. Mukava käydä kotikonnuilla, kun löytyy seuraa ja menoa. Hengan kanssa käytiin kinkkilässä pohtimassa maailman menoa.

Viime viikonloppuna kylään tuli lappeenrantalainen kaveri, jonka olen tuntenyt netissä jo yli 10 vuotta. Emme olleet koskaan aiemmin tavanneet, joten tiettyä jännitystä oli etukäteen ilmoilla. Mutta eipä siinä, toki tuli juttuun ja outoahan se olisikin, jos ei, kun kerta netissä on niinkin kauan jaksettu jutustella. Pitää käydä vuorostaan Lappeenrannassa kesällä. Sielläpäin olenkin harvemmin pyörinyt. Ainakin särää pitää päästä maistamaan.

Marraskuussa kävin myös Joensuussa mr:n luona kuvaamassa Pielisensuun ja Joensuun talot. Joensuun kyltti tosin jäi edelleen kuvaamatta, kun kameran paristot loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. No, ensi kerralla sitten. Vissiin kolme kertaa jo jäänyt kuvaamatta.

Lähdemme nyt torstaina pohjoiseen viettämään joulua. Otin välipäivät vapaaksi, niin kerkeään hyvin käydä myös Keminmaassa. Aatto Hiirosessa ja sitten huristellaan Lapin puolelle. UV:sta ei ole vielä tehty päätöksiä, että tullaanko Kuopioon vai mites.

Uusin raporttini käsittelee materiaa, josta ilostun.

Kävin viikonloppuna Oulussa ensimmäisen kerran muuton jälkeen. Torstaina junalla saapuminen vanhaan kotikaupunkiin ei kuitenkaan tarjonnut kummosempia fiboja, vaikka en ole ollut kaupungista pois yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa sitten 1980-luvun. En ole oikein koskaan tuntenut vahvasti ikävän tai haikeuden tuntemuksia.

Torstai-iltana Hiirosessa herkuteltiin, saunottiin ja parannettiin maailmaa puolilämpimällä parvekkeella. Tarjolla oli uunipottua lohi- ja kinkkutäytteillä, riimihärkää parmesan-lastuilla, patonkia ja valkosipulipikkselsiä, savusiikaa ja juustoja. Viinejä ja olutta.

Perjantaille tuupattiin kolme palaveria töissä, kun kerran olin paikalle päässyt. Niistä irtauduttua suuntasin Leskiseen oluita maistelemaan. Tilanne näytti hetken vakavalta, kun ei ollut varmuutta illan ohjelmasta, mutta mieliala parani huomattavasti Simon ja karjun ylläri-ilmestyttyä paikalle. Istuimme pubissa pari tuntia, jonka jälkeen siirryttiin Syynimaalle istumaan iltaa lisäseuran (Ju+Ta+Ko) kanssa. Illalliseksi saatiin punaviinikanaa ja riisiä.

Lauantaina piti heti aamusta kiiruhtaa kohti Olhavaa viettämään ViidakkoStockia eli firman syysfestejä. Ohjelmassa oli olympialaisia, savusaunaa, karaoketa yms. ajanvietettä. Sunnuntaina pizza Camillosta ja jumijunailu takaisin Kuopioon.

Ilmeisesti sen verran rankka oli reissu, että maanantaina iski jälkikuume, joka ei ole vieläkään täysin laantunut. Kiitos paljon porukoille hostauksesta ja kavereille seurasta.

Onpa ollut ilo seurata Ajankohtaisen Kakkosen homoillasta alkanut kirkostaeroamisryöppyä. Tilastot ovat aina minua kiehtoneet ja koska eroakirkosta.fi-palvelu tarjoaa niitä niin kauniisti, on F5 laulanut tiheään viime päivinä. Edellinen ennätyspäivä oli jotain 1600 eroamista ja nyt on viime päivinä rikottu se jo neljästi (2000, 3500, 4500). Tänään sunnuntaina ennusteen mukaan tulee taas uusi ennätys. Vuoden alussa kirkkoon kuului 79.7 % ja tänä vuonna ollaan jo menty alle 79 %.

Hieman optimistisesti arvioiden kirkkoon kuuluvien osuus vähenee tällä hetkellä noin prosenttiyksikön verran vuodessa. Oma käsitykseni on, että enää noin 20 % suomalaisista on uskovaisia ja loput maallistuneita. Olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä, jos kirkon jäsenmäärä myös laskisi tuonne 20 % (miinus muut uskonnot) tienoille. Nykytahdilla tässä menee vielä 60 vuotta, joten tälläiset homoiltojen tuottamat purskaukset ovat oikein tervetulleita nopeuttamaan prosessia.

Uskoakseni useat näinä päivinä kirkosta eronneet päätyvät ratkaisuunsa, koska kokevat kirkon syrjivän homoja. Tämä toimintamalli on kahdella tasolla väärin, mutta koska lopputulos on hyvä (miinus kertaa miinus on plus…), niin iloitsen. Ensinnäkin kirkkoon ei pitäisi kuulua, jos ei usko Jumalaan. Toisekseen kirkon arvopohjan tulisi perustua Raamattuun, eikä sitä saa muuttaa yhteiskunnan mukana.

Minusta kirkon ei pidä maallistua. Kirkko edustaa konservatiivisiä arvoja ja sen tehtävä on jarruttaa yhteiskunnan rappioitumista (tai kehitystä). Kirkon päätehtävä murenee täysin, jos se lähtee mukailemaan yhteiskunnan arvoja. Jos kirkko lähtee peesaamaan yhteiskuntaa, niin on mahdoton vetää raja, missä määrin kirkon tulee yhteiskuntaa peilata. On paljon selkeämpää, että kirkko hakee arvonsa Raamatusta, kuten sen omien oppiensa mukaan kuuluisikin. Tunnen monia uskovaisia, jotka ovat jo eronneet tai ovat lähellä erota kirkosta sen maallistumisen takia. Kirkon arvopohjan pitäisi olla kiveen (tai siis Raamattuun) kirjoitettu. Se on sitten ihmisten valinta haluavatko he allekirjoittaa sen vai eivät.

Olisi kaikkien etu, jos valtio ja kirkko erotettaisiin. Toisaalta maallistuneet ihmiset eivät tuhlaisi enää resurssejaan asiaan, jonka takana he eivät seiso. Ja toisaalta myös aidosti uskovaiset ihmiset saisivat puhdistettua joukkojaan. Kirkko on instituutio, joka vain haluaa jäseniltään rahaa ja sillä ei ole uskomisen kanssa enää juuri mitään tekemistä. Yhteisövero on tästä ehkä ankein ilmentymä.

Eli siis vielä kertaukseksi, kun tuo tekstini oli niin vuodatusta. Kirkon ei tulisi joustaa arvoistaan. On hyvä, että yhteiskunnan nopeasti muuttuvalle arvopohjalle on tarjolla myös konservatiivinen vaihtoehto. Toisekseen nykypäivän sekulaarisessa yhteiskunnassa ei enää tarvitsisi uskoa satuihin, kun meillä on tiede, joka ratkoo maailman ongelmia. Olisi hyvä, jos ihmiset eivät enää hukkaisi resursseja turhaan vaan käyttäisivät aikansa vaikka itsensä sivistämiseen ja sen myötä lisäämään hyvinvointia tehokkaammin. Lisäksi lasten aivopesu pitäisi lopettaa. On surullista, että vanhemmat puskevat oman ideologiansa niin syvälle lapseen, että monet eivät koskaan pääse mielensä kahleistaan irti ja ala ajatella omilla aivoillaan.

Itse olen ateisti ja erosin kirkosta joskus vuosituhannen alussa. Lähikaveripiiristä löytyy homoja ja tosiuskovaisia.

Tulipa vietettyä laatuaikaa Jyväskylässä viime viikonloppu. Kaveri muutti sinne lukuvuoden alussa ja kun Kuopion ja Jyväskylän välimatka on melko näppärä, niin tuli samantien lähdettyä tutustumaan Jyväskylään, jossa en pahemmin ole aikaisemmin kuljeksinut. Perjantaina käytiin Vihreässä Haltijattaressa, joka meni top5 parhaisiin olutravintoloihin, joissa olen käynyt. Piilohanasta löytyi Mikkeller Trippel. Muu aika kuljailtiin ympäriinsä ja syötiin hyvin.

Viikko sitten olimme viskipruuvissa Kuopion Maljassa tutustumassa viskimaailmaan. Me ei olla Johannan kanssa kovin perillä viskeistä ja itse asiassa kumpikaan meistä ei niistä koskaan ole erityisemmin nauttinut, mutta päätettimme antaa mahdollisuus. Tapahtuma oli Kuopion Kokoomus opiskelijoiden järjestämä, joten ihan mielenkiintoisia jutusteluja syntyi virallisen osuuden jälkeen. Vaan eivätpä kuitenkaan saaneet meistä uusia jäseniä :).

Viskipruuvissa maisteltiin Laphroaig 10y, Glenmorangie Quinta Ruban, Four Roses, Jameson ja Ballantine’s. Olen näistä aiemmin maistanut ensimmäistä ja kahta viimeistä. Yleensä viskiä tulee maisteltua valmiiksi päihtyneenä kaverin lasista aisteja turruttavassa pubiympäristössä, joten ei ole yllättävää, että mielipiteeni viskeistä on ollut lähinnä “viski kuin viski, pahaa se on silti”. Mutta nyt pitää myöntää, että tarjolla olleista viskeistä Laphroaig ja Glenmorangie yllättivät todella positiivisesti ja viimein huomasin, että viskeissä on isojakin eroja. Voisin hyvin kuvitella seuraavaksi ostavani potun noista toista jonkin halvemman vaihtoehdon sijaan. Oli todellakin eri tilanne maistella viskejä rauhallisessa ympäristössä tarkkaan tuoksutellen ja makustellen. Väritkin tulivat hyvin esiin valkoista paperia vasten.

KuTu järjestää ilmeisesti myöhemmin myös olut- ja viinipruuvit, joista ainakin viiniversio kiinnostaa kyllä kovasti. Toivoa sopii, että aikataulut sopivat yksiin, kun sen aika on.

Ensi viikonloppuna pääsisi käymään Helsingissä 35 eurolla, mutta taidan skipata, jotta kerkeää olla kotonakin välissä. Seuraavana viikonloppuna on ohjelmassa firman festit ja Oulu-turnee samalla.

Piti heti käyttää hyväksi Kuopion parempi sijainti ja lähdimme viikonlopuksi Helsinkiin Johannan kanssa. Toinen syy oli, että junamatkustamisteni hinta tuplaantuu nyt kuukauden vaihteessa. Yövyimme Merihaassa Tiskin ja Jenskun luona. Kiitos paljon heille majoituksesta, pöperöistä ja ennenkaikkea seurasta.

Perjantaina syötiin pitsaa, maisteltiin Red Horizon, Finlandia Sahti ja muutama turhempi olut. Lauantaina pidimme Johannan kanssa kulttuurikierroksen ja vierailimme luonnontieteellisessä museoassa ja kansallismuseossa. Välissä syötiin sushit ja jälkeen nepalit. Olusilla käytiin Teerenpelissä, Kaislassa ja Olutkellarissa. Ilta istuttiin Merihaassa, jossa mukana oli myös myoni. Sunnuntaina käveltiin Kalliossa, ihmeteltiin Piritoria ja syötiin Iguanassa.

Miitin aiheina olivat kähinät ja rikastuminen. Kumpikaan ei toteutunut.

Kiersimme viime lauantaina Kuopion kirpparit ja huonekalukaupat Johannan ja mrn kanssa. Löytyi Martelan hyvä työtuoli Johannalle 5e, kaulin 2e, hedelmäkulho 3.5e ja piirakkavuoka 6.9e. Aijai ku oli hyviä ostoksia. Nykyään muodissa itsellä, ettei rahaa tuhlaisi turhuuksiin.

Tuli asennettua myös EOL ja siitä innostuneena aloin edistää pitkästä aikaa Mopoasioita. Saapa nähdä, mihin asti riittää aika. Toivottavasti riittäisi. Ainakin nyt Kuopiossa ei ole niin paljoa kaverihommia, niin aika pitäisi olla enempi koneella oloon.

Viikonloppuna lähti myös syömiset lapasesta, kun (tyhmiä) perinteitä kunnioittaen vedettiin mr-miitin kunniaksi tuplamäärä kaloreita. Oli entrecotea, aurajuustopottuja, kermakastiketta, pitsaa, sipsiä, phila-dippiä, karkkia, limua, ranskiksia, makkaraa yms. Päätettiin, että seuraavilla kerroilla järkevöitetään safkauksia. Viikolla tuli myös telkkarista MOT ja A-talk aiheina kovat rasvat vastaan pehmeät rasvat. On jo pidempään ollut yleisesti tiedossa, että eläinrasvat eivät taidakaan olla niin kamalia kuin on annettu muutama vuosikymmenen ymmärtää. Mekin ollaan välissä vähennetty hiilareita ja lisätty rasvoja ja nyt tällä viikolla skarpattiin taas. Kermaa, voita, pekonia, lihaa lisää ja nopeita hiilareita pois eli ei karkkia, ei vaaleeta leipää, ei perunaa, ei valkosta riisiä jne. Toki välissä voi syödä herkkujakin, mutta pääsuuntaa pitää kääntää kohti rasvoja ja kasviksia. Lisäksi D-vitamiiniä lisänä ja harkinnassa ovat myös lisäravinteena kalarasva.

Maistelussa olut numero 440: Mikkeller Single Hop Nugget IPA. Viime lauantaina maistelin maailman parhaana pidetyn oluen, joka oli myös kallein tähän astisistani. 30 euron Westvleteren Abt 12 on kyllä myös minun mielestä luultavasti paras tyylissään. Kallis hinta tosin muodostuu lähinnä hankalan saatavuuden takia, koska olutta ei periaatteessa saisi jälleenmyydä. Maistelin oluen Kuopion Gloriassa Johannan kanssa.

Muutimme tosiaan reilu viikko sitten Kuopioon. Vielä on hieman muuttohommat kesken, mutta aikalailla ollaan päästy jo arjen rytmiin kiinni: Johanna käy koulua ja minä teen etänä töitä. Asumme Puijonlaaksossa, joka on aivan Puijon vieressä ja olenkin käynyt nyt neljänä iltana treenaamassa Puijon älyttömissä nousuissa. Jos jaksaa lähellekään tätä tahtia puskea, niin luulisi ensi kesän tavoitteet täyttyvän.

Asuntomme ei ollut aivan unelmien täyttymys, mutta hyvän sijaintinsa myötä ihan hyvä. Laitoimme kuitenkin hakemuksen vetämään paikalliseen opiskelijasäätiöön, että jos vuoden parin päästä muuttaisi halvempaan. Seinät ovat ohuet, tilankäyttö huono ja keittiön kunto keskitasoa. Mutta kyllä tässä asuu - opittiin vain liian hyvällä Etu-Lyötyssä.

mr tullee viikonloppuna käymään, mutta muuten sosiaalinen elämä on aika kuollutta. Pitää katsella, kunhan kerkeää, jos seuraa jostain löytyisi.

Teinpä uuden raportin, joka sisältää maistelemani uudet oluet vuoden 2008 lopusta lähtien.

Vuoden aikana kertynyt data päivitelty Puluprojects-sivuille:
- Kirjat
- Hardwaret
- Punnerrukset
- Pyöräily

Huomionarvoista on, että lopetin kesken punnerrusprojektini. Kerron ajatuksistani tarkemmin projektin loppusanoissa, mutta kerrottakoon lyhyesti, että totesin jääräpäisen tuloksen tavoittelun niin merkittävänä elämänlaatua laskevana tekijänä, etten enää nähnyt millään tasolla järkevänä jatkaa projektia. Melkein kaksi vuotta yritin, mutta eipä mennyt luvatut 100 punnerrusta. 61 jäi lopputuloksekseni.

Ensi kesän tavoite on TahkoMTB ja loppukesästä maraton alle neljän tunnin.

Reilun viikon päästä on muutto Kuopioon, Puijonlaakson kaupunginosaan. Seikkailu odottaa.

Parin viikon päästä on muutto Kuopioon. Johanna lähtee opiskelemaan proviisoriksi ja minä lähden mukaan. Pitempään on ollut jo ajatus, että olisi mukava nähdä “maailmaa” vähän muualtakin käsin kuin Oulusta. Kuopiosta ei ole paljoa etukäteen tietoja ja eipä siellä ole (vielä) kavereitakaan, joten aika ristiriitasin tuntein odottaa kaupunginvaihtoa. Kämppääkään ei olla saatu muualta kuin Petosesta, eli paikallisesti ghetosta. Onneksi työpaikkani joustaa mahtavasti ja voin tehdä töitä etänä Kuopiosta. Tavote on vaihtaa kämppää keskustan lähettyville niin pian kuin mahdollista.

Eilen oli ALS:n tuparit, viime viikonloppuna pxn synttärit, sitä edellisenä Johannan kaverin häät ja sitä rataa, eli viikonloppusin on ollut kyllä ohjelmaa. Viime keskiviikkona käytiin Anteron kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan Torerossa juhlistamassa kahdestaan yhteisen koulutaipaleen loppumista. Minulla on tarkoitus kirjoitella tässä jossain vaiheessa pieni artikkeli kouluhistoriastani. Tänään tulee Kalle ja Mane saunomaan ja juttelemaan elämästä. Haikeutta on ilmassa, kun ymmärtää, että vanhojen ja nykyisten oululaisten kavereiden kanssa ei välttämättä enää hirveästi tulla näkemään.

Olen nyt lomien jälkeen tehnyt hieman lyhyempiä työpäiviä, koska koen tällä hetkellä mieluisammaksi nauttia elämästä kuin kerätä rahaa johonkin. Kirpparilta tuli reilu satku plussaa. Paino on pysynyt nyt 91-92kg - lomalla tuli notkahdus ylöspäin. Olen kyllä jatkanut juoksemista, että eiköhän se tästä ala taas tippua. Ensi kesänä olisi tarkoitus juosta maraton.

Seuraan politiikkaa verrattain paljon, mutta en juurikaan uskalla esittää mielipiteitä julkisesti. Olen hyvin varovainen ihminen, joka ei ota vahvaa kantaa mihinkään ennenkuin on kohtuullisen varma asiasta. Mutta repäsen nyt ja kirjoitan lyhyesti asioista, joista luulen tietäväni keskimääräistä enemmän. Uskon vahvasti, että seuraavat muutokset olisivat hyväksi meille kaikille ja lisäksi uskon, että lähivuosikymmeninä osa niistä tulee varmasti toteutumaan muodossa tai toisessa. Silloin on hauska palata takaisin tähän kirjoitukseen ja todeta: “minähän sanoin!” Käsittääkseni monet seuraavista mielipiteistä ovat jo vallitsevia mielipiteitä nuorten ihmisten parissa, joten jo siitäkin syystä on todennäköistä, että kun meidän ikäpolvi siirtyy päättämään asioista, niin asiat tulevat menemään seuraavassa esiteltyyn suuntaan.

Muistuttaisin tässä kohtaa myös sellaisesta asiasta, että nykyään on olemassa Internet. Vielä viime vuosituhannella vanhat ihmiset olivat viisaita ja nuoret innokkaita. Mutta koska nykyään on Internet, ja koska keskimäärin nuoret ihmiset ovat tottuneimpia Internetin käyttäjiä, niin tämän päivän nuoret ovat monissa asioissa vanhempia sukupolvia viisaampia.

Jos joku osaa tämän kirjoituksen perusteella lokeroida minut poliittiselle kartalle, niin saa kertoa. Olen melko sivistymätön mitä tulee politiikkaan yleisesti. Minulla on vain mielipiteitä joistakin asioista.

Sananvapaus
Yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä pilareista on sananvapaus. Jos se viedään pois, niin ihmisillä ei ole mahdollisuutta kritisoida valtaa pitäviä ja näin yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy. Sananvapaus on täten pyhä ja sitä tulee vaalia. Mielestäni Suomessa ollaan valumassa väärään suuntaan sananvapauden rajoittamisessa. Surkeita esimerkkejä aiheen tiimoilta ovat lapsiporno-blokkeri ja tapaus Halla-aho. Itse seuraan aihetta lähinnä Oamin, Jukka Hankamäen ja Jiri Kerosen blogien kautta.

Maahanmuutto
Olen seurannut aihetta vuodesta 2006 lähtien. Keskustelun taso on muuttunut tänä aikana valtavasti. Neljä vuotta sitten sai rasistin leiman samantien, jos sanoi mitä tahansa kriittistä maahanmuutosta. Oli vain yksi totuus: monikulttuurisuus on rikkaus ja itseisarvo. Tänä päivänä asiasta puhutaan jo melko neutraalisti ja sen myötä yhä useammat ovat päivittäneet mielipiteitään. Ehkä paras maahanmuuttokritiikin yhteenveto on vastikää ilmestynyt Nuiva vaalimanifesti.

Uskon, että parhaimmillaan monikulttuurisuus on hyvä asia, missä erilaisten ihmisten ajatukset yhdistyvät ja tuottavat näin jotain parempaa. Mutta on myös mahdollista, että erilaiset ihmiset eivät tule toimeen keskenään ollenkaan ja tästä seuraa lisääntynyttä levottomuutta. Maailmalla on lukuisia esimerkkejä molemmista tapauksista.

Maahanmuuttopolitiikkaa voidaan tehdä joko Suomen tai muiden intresseistä käsin. Esimerkiksi Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti valikoivat maahanmuuttajista parhaat erilaisten kriteerien (esim. varallisuus, koulutus, kielitaito) perusteella. He eivät päästä maahansa merkittävää määrää ihmisiä, joiden sopeutumistodennäköisyys on alhainen. Myös Suomella olisi samanlainen mahdollisuus hyötyä maahanmuutosta ja koska Suomen valtion tehtävä on ajaa suomalaisten etua, niin minun mielestäni meidän tulisi ensisijaisesti toteuttaa meille hyödyllistä maahanmuuttopolitiikkaa. Toissijaisesti voimme auttaa maailman huono-osaisia. On poliittinen arvovalinta, mikä on kummankin osuus. Mielestäni summat, jotka tällä hetkellä käytämme humanitääriseen maahanmuuttoon, ovat hyvä lähtökohta. Rahat vain pitäisi kohdentaa toisella tavalla.

Usein ihmetellään, millä tekijöillä Suomi pysyisi edelleen maailman kehittyneimpien maiden joukossa, joten minäpä kerron yhden keinon: Suomi on edelleen suhteellisen turvallinen maa ja meidän kannattaa pitää se myös sellaisena. Me emme pärjää kilpailussa matalia veroja tai miellyttäviä säitä vastaan, mutta turvallisuudessa ja puhtaudessa voimme pärjätä ja näihin meidän tulisikin keskittyä. Suomi ei pysy turvallisena, jos annamme liian erilaisten kulttuurien yhteentörmätä täällä. Näin on tapahtunut esimerkiksi Hollannissa, Ruotsissa ja Ranskassa. Näistä maista maksukykyiset kansalaiset ovat jo alkaneet muuttaa pois kotimaastaan ja usein he suuntaavat juuri Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin kaltaisiin maihin. Uskon, että lähivuosikymmeninä tullaan havaitsemaan, kuinka paljon fiksumpaa maahanmuuttopolitiikkaa tälläiset maat ovat toteuttaneet verrattuna esimerkiksi Suomeen, Ruotsiin tai Ranskaan.

Humanitäärisen maahanmuuton kustannuksia ei tiedä kukaan. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors sanoi, että kustannusten selvittäminen on liian kallista. Ruotsissa on arvioitu, että maahanmuuton osuus julkisen talouden menoista olisi noin 22 prosenttia. On tietenkin arvovalinta, kuinka paljon haluamme rahojamme käyttää maailman ongelmien ratkomiseen, mutta meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että jos toteutamme liikaa meidän kannalta huonoa maahanmuuttoa, niin köyhdymme. Ja kun köyhdymme, niin meidän avunantokykymme heikkenee. Auttaminen pitäisi perustua siis kestävälle pohjalle.

Tällä hetkellä annamme rahaa mitä kummallisimpiin hankkeisiin. Tuntuu hyvin oudolta, että ensin otamme valtionvelkaa Kiinalta ja sen jälkeen lahjoitamme rahaa Kiinan vammaishoidolle. Lisäksi ihmisten siirtäminen muualta maailmasta Suomeen ja heidän auttaminen täällä on todella tehotonta rahankäyttöä. Tällä tavoin autamme vain kourallista ihmisiä, eikä maailman todelliset ongelmat pienene ollenkaan. Geneven pakolaissopimuksessa määritellyt pakolaisstatuksen kriteerit ovat mielestäni hyvä lähtökohta ihmisten siirtelyyn.

Minun mielestäni hyväntekeväisyys tulisi kohdentaa köyhien maiden yrittäjyyden ja koulutuksen kehittämiseen. Tavalliselle kaduntallaajalle hyviä keinoja tähän ovat kiva.org- ja Wikipedia-projektit. Nykyisenlainen kehitysapu usein tappaa kohdemaan yrittäjyyttä, koska paikallisilla yrittäjillä ei ole mahdollisuutta kilpailla avustusorganisaatioiden kanssa, jotka antavat hyödykkeitään vastiikettomasti.

Selkeästi kattavin maahanmuuttoa käsittelevä taho on tällä hetkellä Hommaforum.

Liikenne
Liikenteen osalta olen muodostanut mielipiteeni pitkälti kaverini, Pekka Tahkolan saarnoista. Hän on liikenneaktiivi ja saanut myös minut vakuutettua, että kevyt- ja joukkoliikennettä tulisi painottaa huomattavasti enemmän henkilöautoliikenteen kustannuksella. Pekka teki jopa diplomityönsä aiheesta.

Tämän hetken vallitseva politiikka on rakentaa uusia moottoriteitä ja muita puitteita henkilöautoja varten. Sen sijaan meidän tulisi kehittää joukkoliikennettä, jolloin uusia moottoriteitä ei enää tarvittaisikaan, koska ihmiset alkaisivat käyttää enemmän joukkoliikennettä ja vähentäisivät henkilöautomatkustamista. En tiedä lukuja, mutta luulen, että moottoriteiden kustannuksilla voisimme toteuttaa hyvin radikaalejakin ratkaisuja joukkoliikenteen kehittämisen hyväksi, kuten esimerkiksi huomattavasti nopeampia ja käyttäjille halvempia raidekulkuneuvoja. Ahvenanmaalla esimerkiksi linja-autolla kulkeminen on ilmaista. Tiedän, ettei joukkoliikenne voi koskaan tavoittaa kaikkia ihmisiä, kuten syrjässä asuvia tai liikuntarajoitteisia, mutta se voi kuitenkin tavoittaa huomattavasti useampia kuin tällä hetkellä. Monet välttävät joukkoliikenteen käyttämistä, koska sen parissa kohtaa ns. kansan syviä rivejä. Tilanne paranisi, jos joukkoliikennettä käyttäisivät useammat ihmiset, jolloin ongelmaihmisten, jotka vähävaraisuudesta johtuen joutuvat matkustamaan joka tapauksessa joukkoliikenteessä, osuus pienenisi.

Taajamissa tulisi suosia kevyttä liikennettä henkilöautoliikenteen kustannuksella, koska tällöin liikenne tehostuisi, halpenisi ja tulisi miellyttävämmäksi. Kaupungit voisivat esimerkiksi kustantaa ilmaisen pyöräkorjauksen kerran vuodessa asukkailleen. Suurten keskustojen (esimerkiksi Helsinki) yli voitaisiin rakentaa tuulitunneli, jonka avulla voisi tehokkaasti siirtyä kaupungin toiselta puolelta toiselle. Lisäksi pyörille voitaisiin esimerkiksi rajata omia kaistoja ja liikennevaloihin tehdä omia ryhmittymisalueita autojen eteen. Pekan diplomityössä on ansiokkaasti käsitelty kymmeniä erilaisia keinoja, joista useat ovat todella halpoja ja vaativat vain ja ainoastaan poliitista tahtoa.

Nykyinen liikennepolitiikka on yksi niistä järjettömyyksistä, jota tullaan tulevaisuudessa ihmettelemään. En tiedä yhtäkään pätevää blogia aiheen tiimoilta, joten olen toivonut useaan kertaan, että Pekka alottaisi omansa. Hänellä on tarmoa, tietoa ja uskallusta.

Lisäys 2010-10-04: http://www.kaupunkifillari.fi/blog

Kirkko
Mielestäni kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan. Aiheesta on olemassa melko kattava yhteenveto Wikipediassa. En pidä asiaa hirveän merkittävänä, mutta minulla on muodostunut asiaan vahva mielipide, kun nuorena kävin paljon keskusteluja aiheesta kavereideni kanssa. Vaikka he ovat uskovaisia ja minä ateisti, niin olemme käsittääkseni hyvin samoilla linjoilla poliittisissa näkemyksissä: tapauskovaisuus on haitaksi.

Ruotsin kieli
Mielestäni ruotsin kieltä ei tulisi suosia nykyisellä tavalla, vaan se tulisi tiputtaa samaan asemaan muiden vieraiden kielten kanssa. Voisin allekirjoittaa Jussi Halla-ahon näkemykset aiheesta.

Lisäys 2010-10-20: yleisimmät argumentit kumottu Sampo Terhon sivuilla.

Päihteet
Jos maahanmuutosta keskustelu vaati rohkeutta neljä vuotta sitten, niin päihdepolitiikasta keskustelu vaatii sitä edelleen. Tästä syystä olen hyvin rajoilla, että ylipäänsä uskallan esittää mielipiteitäni aiheesta julkisesti. On erittäin valitettavaa, että vallitseva asenneilmapiiri rajoittaa “väärien” mielipiteiden esittämistä aiheen tiimoilta.

Mielestäni ehkä tärkein asia ymmärtää päihteistä on se, että eri aineilla on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka asia kuulostaa itsestäänselvältä, niin monet ihmiset eivät ole tätä kunnolla hahmottaneet. Meillä on pitkään ollut vallalla käsitys, että on alkoholi ja tupakka ja sitten liuta vaarallisia huumeita, jotka on kaikki niputettu yhteen kategoriaan (tai joissakin yhteyksissä A-, B- ja C-luokan huumeet tai miedot ja vahvat). On vedetty johtopäätös, että aine on auttamattomasti paha, jos sen käyttö on laissa kielletty ja vähemmän paha, jos sallittu. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista, vaan jokaisen aineen farmakologiset, sosiaaliset, fysiologiset ja psyykkiset vaikutukset ovat erilaiset.

Kun jako laillisiin ja laittomiin päihteisiin (eli huumeisiin) on tehty, tavoite on voinut olla hyväntahtoinen: selkeä jako pahoihin ja hyviin aineisiin on ihmisillä helppo omaksua. Valitettavasti näyttää siltä, että jaosta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensinnäkin sallittuihin aineisiin päätyi historiallisista syistä muutama todella vaarallinen aine (tupakka, alkoholi) ja vastaavasti kiellettyjen listalla on hyvin erilaisia aineita, joista osa on todella vaarallisia ja osa taas laillisia vaihtoehtoja vaarattomampia (EU-raportti aiheesta). Tästä seuraa loogisesti monenlaisia ongelmia.

Koska suurin osa ihmisistä on kuuliaisia lain noudattajia, niin he päätyvät todennäköisemmin käyttämään vaarallisempia aineita, kuin joita he päätyisivät siinä tilanteessa, että vaarattomampia olisi myös laillisena. Toisekseen ihmiset, jotka päätyvät kuka mistäkin syystä käyttämään jotakin laitonta päihdettä, leimataan turhaan muun yhteiskunnan edessä ongelmatapaukseksi riippumatta siitä, onko hän ongelmatapaus vai ei. Myöskään ne ongelmatapaukset eivät hyödy leimaamisesta, vaan heitä tulisi sen sijaan auttaa pääsemään eroon ongelmistaan. Kolmannekseen ihmiset, jotka päätyvät käyttämään laittomia päihteitä, eivät välttämättä ymmärrä, että myös laittomat päihteet ovat erilaisia. Ei ole tavatonta, että ihminen päätyy kokeilemaan ns. mietoa huumetta, toteaa että aine ei olekaan niin paha, kuin hänelle on kerrottu ja sen myötä päätyy testailemaan myös muita laittomia aineita, koska luulee, että nekään eivät sitten varmaan ole vaarallisia.

Ammattirikolliset hyötyvät eniten huumeiden laittomuudesta, koska se mahdollistaa pimeät markkinat heille. Huumebisnes on ymmärtääkseni ammattirikollisuuden tärkein tulonlähde. Aiheesta on kirjoiteltu viime aikoina paljon ja yksi esimerkki on Osmo Soininvaaran kirjoitus. Tilannetta voidaan tarkastella myös yksilönvapauden kannalta: samalla tavoin kuin ihmiset saavat ryypätä tai ahmia itsensä hengiltä, pitäisi heillä olla vapaus päättää haluaako käyttää ainetta x tai y. Lähinnä yllä mainituista syistä uskon, että kategorisointi laillisiin ja laittomiin päihteisiin tulisi purkaa, koska se vain lisää ongelmia. Portugalissa dekriminalisoitiin kaikki aineet vuosituhannen vaihteessa ja siellä ongelmat ovat vähentyneet kaikilla mittareilla mitattuna. Nykyinen länsimainen päihdepolitiikka on tullut tiensä päähän ja sota huumeita vastaan on hävitty. Uskon, että seuraavina vuosikymmeninä tilanne tulee muuttumaan merkittävästi.

Suurin osa ihmisistä haluaa päihtyä ja on tekopyhää väittää toisin. Tätä halua emme pysty sammuttamaan kieltämällä asioita, kuten esimerkiksi 1920-luvun kieltolaki hyvin osoitti. Meidän tulee pureutua syihin, miksi ihmiset haluavat päihtyä. Valitettavasti syiden tutkiminen ja korjaaminen on vaikeaa ja hidasta, ja se ei ole poliitikoille kannattavaa työtä, koska äänestäjät haluavat nähdä konkretiaa välittömästi. Voi myös olla, että päihtyminen onkin biologinen tarve, jota ei täysin voidakaan poistaa. Tätä hypoteesia tukee monien eri eläinten (esimerkiksi tilhi, apina, hiiri) halu päihtyä.

Päihteitä voi käyttää myös oikein. Ihmisen terveys koostuu kolmesta komponentista: fyysinen, henkinen ja sosiaalinen. Kaikki mitä ihminen tekee vaikuttaa näihin komponentteihin. Ihmisen tulisi elää niin, että hän maksimoisi komponenttien summan ja pitäisi ne myös tasapainossa. Esimerkiksi juoksuharrastus voi parantaa fyysistä terveyttä, mutta se mahdollisesti heikentää sosiaalista terveyttä, kun yksin tehty harrastus vie aikaa kavereilta. Vastaavasti päihteitä voi käyttää rentoutumiseen ja sosialisoitumiseen ilman suurta vaaraa fyysiselle terveydelle. Jopa ryyppyiltaan osallistuminen voi joskus olla hyvä idea, jos silloin saa kokea ihmisten kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olla vaan sekaisin murehtimatta mistään. Ryyppyiltoja ei kuitenkaan kannata olla kovin usein, jotta niiden huonot puolet eivät mitätöisi hyviä puolia. Ja olisi toki parempi, jos saisimme nämä samat elämykset jollain vaarattomammalla tavalla.

Olen uudistanut hieman kuntaprojektiani ja lisännyt neljä uusinta reissua. Sivun loppupuolella on tilastot ja kartat, jotka kertovat parhaiten projektin tilanteesta. Melkein kaikki mahdolliset kyltit on jo kuvattu, mutta taloissa ollaan vasta noin puolivälissä.

Helpoin tapa käydä läpi uusimpia kuvia on klikkailla Reissu-osiosta kuvalinkkejä.

Kesälomat kulua porskuttaa - vielä on reilu viikko jäljellä. Keskiviikkoaamuna palasin takaisin viikon reissulta Helsingistä. Kävimme pxn kanssa kuvaamassa kunnantaloja, moikkaamassa kavereita ja touhuamassa jotain. Ajokilometrejä kertyi jonkin verran yli 2000 ja uusia kuntakuvia sain noin 80. Seuraavassa ohjelmani:

12.7. maanantai
Oulusta Vaasaan empsin luokse nukkumaan. Matkalla kuvattiin Pohjanmaan puuttuvia taloja ja kylttejä. Vaasassa maisteltiin paikallinen purilainen. Majapaikkakiitokset hostille.

13.7. tiistai
Koko päivä ajeltiin Vaasasta Helsinkiin kierrellen ja kaarrellen puuttuvia kuntia. Ilmastointi autossa oli elinehto. Porissa syötiin juustoburgereita. Helsingissä mentiin Huopalahteen Andyn luokse uinumaan, jossa pääasiassa yöni reissun ajan vietin.

14.7. keskiviikko
Aamusta kävin ensimmäistä kertaa Seurasaaressa ja ihan mukava paikkahan se oli. Iltapäivästä käytiin Andyn kanssa nepalilaisessa ravintolassa (Mountain). Ruoka oli loistavaa. Kolme vuotta sitten nepalilaisia oli Helsingissä kolme ja nyt noin viisitoista, eli ilmeisesti konsepti on ollut toimiva. Illalla matkustettiin Tiskin kanssa Puotilan Pikkulintuun maistelemaan oluita. Olutopas.info on rankannut ravintolan Suomen parhaaksi. Seuraksemme liittyi myöhemmin vielä px, Andy, Kaisa, jensku ja Philippe. Illasta käytiin elämyskävelyreissulla Meri-Rastilassa ja Vuosaaren rannikkohoodeilla. Iltaillalla kävin pyöräretkellä Kaivopuistossa.

15.7. torstai
Minun, Andyn ja Stinin oli tarkoitus mennä syömään autenttista kiinalaista sapuskaa New Bamboo Centeriin, mutta mokani myötä päädyimmekin Ravintola Chinaan. Kävi kuitenkin ilmi, että myös jälkimmäinen tarjosi ainakin jossain määrin autenttista ruokaa, joten olimme lopulta kuitenkin ihan tyytyväisiä. Maistoin ensimmäistä kertaa Dim-Sumia eli höyrystettyä taikinaan käärittyä porsasta. Ihan hyvää oli, mutta ei säväyttänyt isommin. Pääruokana söimme buffetit, koska tarjolla näytti olevan myös erikoisempia ruokia. Ruoka oli todella hyvää ja haluan ehdottomasti käydä joskus uudelleen.

Syönnin jälkeen Andy karkasi muualle ja jatkoimme Stinin kanssa pienen kävelykierroksen saattelemana Teerenpelin hienoon ravintolaan Kamppiin. Siellä juotiin yhdet ja sitten siirryttiin olutravintola Kaislaan. Sanoisin, että Kaisla on Suomen paras olutravintola. Ainakin minut, belgioluiden ystävän, se vakuutti täysin. Kaislassa istuttiin useampi tunti ja jossain vaiheessa seuraan liittyi myös px ja Tisk. Pelasimme erän Carcassonnea. Iltapalaksi käytiin vetämässä känkyt.

16.7. perjantai
Kävin aamupäivästä juoksemassa lenkin Seurasaaressa ja sitten lähdin huristelemaan pxn autolla Huopalahdesta Otaniemeen hakemaan Stiniä. Sieltä matkustimme ostoskeskus Jumboon ja lopulta Vantaan Seutulaan Karliksen matalaan majaan. px polki Tampereelle ja jätti autonsa käyttööni. Jumbo oli iso ja epäkätevä. Jumbosta sai kivoja patonkeja ja muutenkin Citymarketin valikoimat olivat laajat. Karlilassa pelattiin petankia, grillattiin, saunottii, juteltiin ja juotiin. Myös dz liittyi seuraan illan aikana.

17.7. lauantai
Päivällä keräiltiin voimia ja illaksi siirryttiin takaisin keskustaan. Illalla maistelin pahanmakuisen oluen. Kävin myös pyöräilemässä hieman pidemmän lenkin Pasilan ja Kallion suunnille ja testaamassa legendaarisen Eduskuntatalon takana olevan Jaskan grillin. Valitettavasti ostamani burgeri oli ala-arvoinen ja en suosittele paikkaa. Pihvi ja pekoni olivat liian kypsiä ja mausteita oli aivan liikaa. Majoneesi-juustoraaste-valkosipuli-mössö aiheutti pienimuotoista puistatusta, koska sitä oli noin 1:1 suhteella loppuhamppariin.

18.7. sunnuntai
Tälle päivää en löytänyt seuraa, joten päätin toteuttaa haaveeni käydä Urheilumuseossa ja toiseksi kohteeksi valitsin Kiasman. Urheilumuseon yhteydessä kävin myös Stadionin tornissa katselemassa maisemia. Urheilumuseo oli aika tylsä, mutta kyllä sen kerran jaksoi kiertää. Virtuaali-Viren oli naurettava kapistus, jolla ei kyllä juoksu onnistunut ollenkaan. Kiasmassa oli arviolta 200 teosta, joista noin 10 oli mielenkiintoisia ja loput aiheuttivat lähinnä ihmetystä. En ymmärrä nykytaidetta. Ehkä joku voi opastaa minua joskus. Tällä hetkellä Kiasma tuntuu törkeältä veronmaksajien rahantuhlaukselta.

Kiasman jälkeen kävin tarkastamassa uudistuneen Herkun ja sitten siirryin pienen kävelylenkin jälkeen mietintätauolle Teerenpeliin kera Chimay Blue. Päädyin lähtemään kämpille päin, mutta matkalla poikkesinkin St. Urho’s Pubiin, joka osottautui hyväksi olutravintolaksi. Vietin lopulta aikaa noin kolme tuntia maistellen pari olutta, syöden hyvän pitsan ja lukien olutkirjallisuutta. Urkin jälkeen piipahdin vielä 24h ruokakaupassa ja Hadanka-pubissa, joka oli pettymys. Minua on jostain syystä kiehtonut 24h ruokakaupat ja nyt kävin ensimmäistä kertaa moisessa. Ne ovat yksi Helsingin parhaista puolista, jollaisen kaipaisin myös Ouluun.

19.7. maanantai
Päivällä muutettiin Andyn sohva uuteen asuntoon ja sitten käytiin syömässä Joken ja Andyn kanssa sushia Ichibanissa. Sen jälkeen matkustettiin Suomenlinnaan maistelemaan paikallisen panimon neljä olutta ja tutustumaan Suomenlinnan saariin. Tisk tuli mukaan myös. Suomenlinna oli hieno mesta.

Mantereelle palattuamme Tisk ja Andy karkasi omille teilleen ja me Joken kanssa suunnattiin Bruuveriin yksille. Ihan hyvä ravintola oli, vaikka ruokalistalta ei saanutkaan muuta kuin toasteja.

20.7. tiistai
Riipasin ensin Tampereelle hakemaan pxiä ja sitten ajeltiin Ouluun kierrellen taas kuntia. Matkaan meni noin 16 tuntia ja perillä oltiin aamuyöstä. Puolivälissä pysähdyimme Tuurin kyläkauppaan syömään ja muutenkin tutustumaan pikaisesti paikkaan. En ollut aiemmin käynyt siellä.

Suuret kiitokset Andylle majoituksesta, pyörästä ja seurasta. Samoin myös pxlle hovikuskauksesta, -kuvauksesta ja seurasta. Ja kaikille muille seurasta. Minulla oli mukava reissu ja toivottavasti onnistuu joskus uudestaan vastaava.

Muistilista itselle vielä kokemattomista paikoista Helsingin alueella: Korkeasaari, Kansallisooppera, Grand Casino, Kansallisteatteri, Kansallismuseo, Luonnontieteellinen museo, Suomen valokuvaustaiteen museo, Viro, Olutkellari, Janoinen lohi, New Bamboo Center, Sushi-buffet, Ateneum, japanilainen puutarha, Piritori, Yrjönkadun uimahalli…

Ohessa vielä reissulla maistelemani uudet oluet parhausjärjestyksessä: Van Eecke Kapittel Blond, Lost Abbey Serpent’s Stout, Malheur 12, Van Eecke Kapittel Prior, Mikkeller It’s Alive!, Rochefort 6, Van Den Bossche Buffalo Belgian Stout, 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek, Bruuveri Sportteri, Suomenlinnan Helsinki Portteri, Teerenpeli Vauhtiveikko, Suomenlinnan Piper Wit, Suomenlinnan Coyet Ale, Suomenlinnan Höpken Pils, Lefebvre Belgian Kriek, Boon Oude Geuze.

Sain noin viikko sitten pakettiin sijoitussuunnitelmani. Esittelen sen tässä lyhyesti.

Pitkäaikainen tavoite on vähentää työajan määrää ja lisätä vapaa-ajan määrää elämässä. Taloudellinen riippumattomuus olisi myös hieno saavuttaa. Pyrin tähän ensisijaisesti pitämällä kulutuksen pienenä ja toissijaisesti maksimoimalla tuntipalkan ansiotuloista sekä lisäämään varallisuutta sijoittamalla. Aikahorisonttini on yli 20 vuotta, joten painotan sijoituksissani osakkeita reilusti, vaikka riskiprofiilini on aika tiukka.

Pyrin tässä vaiheessa sijoittamaan 1000e kahden kuukauden välein, ja tulen mahdollisesti nostamaan tätä myöhemmin. Myös myynti tullaan aikanaan hajauttamaan ajallisesti. Salkun tasapainotusta tehdään ensisijasesti kuukausittaisilla ostoilla, toissijaisesti vuosittaisella tarkistusostoilla ja jos nämä eivät riitä niin vuoden lopussa myydään ylipainossa olevia sijotuksia. Huomioin, että noin vuonna 2012-2015 minulla on käsiraha saatavilla asunnonostoa varten.

Allokaationi osalta päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun:

- Hätävara 5k (Seligson AAA)

- Sijoitukset

• 10% satelliitit (VDC)
• 10% korot (Seligson Euro-rahastot suhteessa 80/20)
• 80% osakkeet
  • 10% Suomi (Seligson Suomi-indeksirahasto)
  • 50% USA + EUR + JAP (VT + small cap US & EUR)
  • 40% kehittyvät (VWO + HAO? + LATM?)

Ajan kuluessa korkojen osuutta kasvatetaan ja kehittyvien markkinoiden osuutta pienennetään.

Keskustelua suunnitelmastani Kauppalehdessä. Kuulen todella mielelläni mielipiteitä suunnitelmastani.

Kuten viime vuosina (2009, 2008, 2007) on tullut tapana, niin tässäpä kesä(loma)suunnitelmani.

- DONE käydä parturissa
- DONE olutkävellä Kemissä
- DONE tavata heinäkuussa kavereita Etelä-Suomessa ja touhuta heidän kanssaa, mitä mieleen tulee
- päivittää henkilökohtaiset sivut
- DONE päivittää Puluprojects-sivulle vuoden aikana kertynyt data
- DONE edistää kuntaprojektia sekä tien päällä että netissä
- DONE terottaa keittiöveitset
- DONE raahata kaatopaikalle ATK-rojua
- DONE viedä kirpparille turhaa roinaa
- DONE lukea kirjoja
- DONE treenata juoksua

Lista on aika vaatimaton, mutta eipä sitä kuukauden lomilla ihmeitä kerkeä.

Viime viikonloppu vietettiin Korvualla juhlistamassa 3-vuotispäivää, kuten tehtiin myös ensimmäisenä vuotena. Oli vähän vaikeuksia saada molemmille vapaata, mutta lopulta onnistuttiin pari yötä olemaan mökillä. Tällä kertaa osattiin jopa sauna lämmittää. Perjantaina syötiin päivälliseksi pottuja, kanaa ja sipuli-valkosipuli-kesäkurpitsa-paistosta, jotka Emo ja Tapani oli valmistaneet. He olivat meitä ennen mökillä ja lähtivät sitten syönnin ja saunan päälle. Illalla käytiin soutelemassa hiemasen ja Johanna nappasi 88cm ja 4.5kg hauen. Oli siinä minulla ihmettelyä, kun moista vonkaletta pääsi / joutui tarkastelemaan niin läheltä. Iltapalaksi tehtiin vielä paprikaa, sipulia ja kanaa limellä ja Tervalöökillä maustettuna.

Lauantaina löhöiltiin koko päivä. Syötiin kilo härän sisäfilettä, varhaispottuja, ezmeä, salaattia ja juustoja. Juomapuolella oli Orval-olut, mustikkaviiniä, Black Toweria -valkkaria ja Kukko lageria. Saunan jälkeen lisää pihviä, sitten jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta, saunaa ja pihviä. Sitten olikin valmis nukahtamaan petilämpimään.

Sunnuntaina lähinnä siivoiltiin ja pakkailtiin. Palasimme Suomussalmen kautta, kun piti Ukin konetta käydä säätämässä. Mume oli tehnyt lihapullia potuilla ja vihanneksilla. Automatkalla kuunneltiin Dan Brownin Enkelit ja demonit -äänikirjaa, mikä muuten on aivan loistavaa autoviihdettä. Haluaisin nytkin olla kuuntelemassa tuota, mutta olen päättänyt, että kuuntelen äänikirjoja vain tien päällä ollessani autolla, pyörällä tai jalan. Kotona lukuaika kannattaa käyttää tekstin lukemiseen, mitä ei pysty liikkuessa tekemään.

Loma-TJ 3! Lomasuunnitelmista seuraavassa postauksessa.