Huomionarvoista on, että lopetin kesken punnerrusprojektini. Kerron ajatuksistani tarkemmin projektin loppusanoissa, mutta kerrottakoon lyhyesti, että totesin jääräpäisen tuloksen tavoittelun niin merkittävänä elämänlaatua laskevana tekijänä, etten enää nähnyt millään tasolla järkevänä jatkaa projektia. Melkein kaksi vuotta yritin, mutta eipä mennyt luvatut 100 punnerrusta. 61 jäi lopputuloksekseni.

Ensi kesän tavoite on TahkoMTB ja loppukesästä maraton alle neljän tunnin.

Reilun viikon päästä on muutto Kuopioon, Puijonlaakson kaupunginosaan. Seikkailu odottaa.

Eilen oli ALS:n tuparit, viime viikonloppuna pxn synttärit, sitä edellisenä Johannan kaverin häät ja sitä rataa, eli viikonloppusin on ollut kyllä ohjelmaa. Viime keskiviikkona käytiin Anteron kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan Torerossa juhlistamassa kahdestaan yhteisen koulutaipaleen loppumista. Minulla on tarkoitus kirjoitella tässä jossain vaiheessa pieni artikkeli kouluhistoriastani. Tänään tulee Kalle ja Mane saunomaan ja juttelemaan elämästä. Haikeutta on ilmassa, kun ymmärtää, että vanhojen ja nykyisten oululaisten kavereiden kanssa ei välttämättä enää hirveästi tulla näkemään.

Olen nyt lomien jälkeen tehnyt hieman lyhyempiä työpäiviä, koska koen tällä hetkellä mieluisammaksi nauttia elämästä kuin kerätä rahaa johonkin. Kirpparilta tuli reilu satku plussaa. Paino on pysynyt nyt 91-92kg - lomalla tuli notkahdus ylöspäin. Olen kyllä jatkanut juoksemista, että eiköhän se tästä ala taas tippua. Ensi kesänä olisi tarkoitus juosta maraton.

Muistuttaisin tässä kohtaa myös sellaisesta asiasta, että nykyään on olemassa Internet. Vielä viime vuosituhannella vanhat ihmiset olivat viisaita ja nuoret innokkaita. Mutta koska nykyään on Internet, ja koska keskimäärin nuoret ihmiset ovat tottuneimpia Internetin käyttäjiä, niin tämän päivän nuoret ovat monissa asioissa vanhempia sukupolvia viisaampia.

Jos joku osaa tämän kirjoituksen perusteella lokeroida minut poliittiselle kartalle, niin saa kertoa. Olen melko sivistymätön mitä tulee politiikkaan yleisesti. Minulla on vain mielipiteitä joistakin asioista.

Sananvapaus
Yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä pilareista on sananvapaus. Jos se viedään pois, niin ihmisillä ei ole mahdollisuutta kritisoida valtaa pitäviä ja näin yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy. Sananvapaus on täten pyhä ja sitä tulee vaalia. Mielestäni Suomessa ollaan valumassa väärään suuntaan sananvapauden rajoittamisessa. Surkeita esimerkkejä aiheen tiimoilta ovat lapsiporno-blokkeri ja tapaus Halla-aho. Itse seuraan aihetta lähinnä Oamin, Jukka Hankamäen ja Jiri Kerosen blogien kautta.

Maahanmuutto
Olen seurannut aihetta vuodesta 2006 lähtien. Keskustelun taso on muuttunut tänä aikana valtavasti. Neljä vuotta sitten sai rasistin leiman samantien, jos sanoi mitä tahansa kriittistä maahanmuutosta. Oli vain yksi totuus: monikulttuurisuus on rikkaus ja itseisarvo. Tänä päivänä asiasta puhutaan jo melko neutraalisti ja sen myötä yhä useammat ovat päivittäneet mielipiteitään. Ehkä paras maahanmuuttokritiikin yhteenveto on vastikää ilmestynyt Nuiva vaalimanifesti.

Uskon, että parhaimmillaan monikulttuurisuus on hyvä asia, missä erilaisten ihmisten ajatukset yhdistyvät ja tuottavat näin jotain parempaa. Mutta on myös mahdollista, että erilaiset ihmiset eivät tule toimeen keskenään ollenkaan ja tästä seuraa lisääntynyttä levottomuutta. Maailmalla on lukuisia esimerkkejä molemmista tapauksista.

Maahanmuuttopolitiikkaa voidaan tehdä joko Suomen tai muiden intresseistä käsin. Esimerkiksi Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti valikoivat maahanmuuttajista parhaat erilaisten kriteerien (esim. varallisuus, koulutus, kielitaito) perusteella. He eivät päästä maahansa merkittävää määrää ihmisiä, joiden sopeutumistodennäköisyys on alhainen. Myös Suomella olisi samanlainen mahdollisuus hyötyä maahanmuutosta ja koska Suomen valtion tehtävä on ajaa suomalaisten etua, niin minun mielestäni meidän tulisi ensisijaisesti toteuttaa meille hyödyllistä maahanmuuttopolitiikkaa. Toissijaisesti voimme auttaa maailman huono-osaisia. On poliittinen arvovalinta, mikä on kummankin osuus. Mielestäni summat, jotka tällä hetkellä käytämme humanitääriseen maahanmuuttoon, ovat hyvä lähtökohta. Rahat vain pitäisi kohdentaa toisella tavalla.

Usein ihmetellään, millä tekijöillä Suomi pysyisi edelleen maailman kehittyneimpien maiden joukossa, joten minäpä kerron yhden keinon: Suomi on edelleen suhteellisen turvallinen maa ja meidän kannattaa pitää se myös sellaisena. Me emme pärjää kilpailussa matalia veroja tai miellyttäviä säitä vastaan, mutta turvallisuudessa ja puhtaudessa voimme pärjätä ja näihin meidän tulisikin keskittyä. Suomi ei pysy turvallisena, jos annamme liian erilaisten kulttuurien yhteentörmätä täällä. Näin on tapahtunut esimerkiksi Hollannissa, Ruotsissa ja Ranskassa. Näistä maista maksukykyiset kansalaiset ovat jo alkaneet muuttaa pois kotimaastaan ja usein he suuntaavat juuri Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin kaltaisiin maihin. Uskon, että lähivuosikymmeninä tullaan havaitsemaan, kuinka paljon fiksumpaa maahanmuuttopolitiikkaa tälläiset maat ovat toteuttaneet verrattuna esimerkiksi Suomeen, Ruotsiin tai Ranskaan.

Humanitäärisen maahanmuuton kustannuksia ei tiedä kukaan. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors sanoi, että kustannusten selvittäminen on liian kallista. Ruotsissa on arvioitu, että maahanmuuton osuus julkisen talouden menoista olisi noin 22 prosenttia. On tietenkin arvovalinta, kuinka paljon haluamme rahojamme käyttää maailman ongelmien ratkomiseen, mutta meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että jos toteutamme liikaa meidän kannalta huonoa maahanmuuttoa, niin köyhdymme. Ja kun köyhdymme, niin meidän avunantokykymme heikkenee. Auttaminen pitäisi perustua siis kestävälle pohjalle.

Tällä hetkellä annamme rahaa mitä kummallisimpiin hankkeisiin. Tuntuu hyvin oudolta, että ensin otamme valtionvelkaa Kiinalta ja sen jälkeen lahjoitamme rahaa Kiinan vammaishoidolle. Lisäksi ihmisten siirtäminen muualta maailmasta Suomeen ja heidän auttaminen täällä on todella tehotonta rahankäyttöä. Tällä tavoin autamme vain kourallista ihmisiä, eikä maailman todelliset ongelmat pienene ollenkaan. Geneven pakolaissopimuksessa määritellyt pakolaisstatuksen kriteerit ovat mielestäni hyvä lähtökohta ihmisten siirtelyyn.

Minun mielestäni hyväntekeväisyys tulisi kohdentaa köyhien maiden yrittäjyyden ja koulutuksen kehittämiseen. Tavalliselle kaduntallaajalle hyviä keinoja tähän ovat kiva.org- ja Wikipedia-projektit. Nykyisenlainen kehitysapu usein tappaa kohdemaan yrittäjyyttä, koska paikallisilla yrittäjillä ei ole mahdollisuutta kilpailla avustusorganisaatioiden kanssa, jotka antavat hyödykkeitään vastiikettomasti.

Selkeästi kattavin maahanmuuttoa käsittelevä taho on tällä hetkellä Hommaforum.

Liikenne
Liikenteen osalta olen muodostanut mielipiteeni pitkälti kaverini, Pekka Tahkolan saarnoista. Hän on liikenneaktiivi ja saanut myös minut vakuutettua, että kevyt- ja joukkoliikennettä tulisi painottaa huomattavasti enemmän henkilöautoliikenteen kustannuksella. Pekka teki jopa diplomityönsä aiheesta.

Tämän hetken vallitseva politiikka on rakentaa uusia moottoriteitä ja muita puitteita henkilöautoja varten. Sen sijaan meidän tulisi kehittää joukkoliikennettä, jolloin uusia moottoriteitä ei enää tarvittaisikaan, koska ihmiset alkaisivat käyttää enemmän joukkoliikennettä ja vähentäisivät henkilöautomatkustamista. En tiedä lukuja, mutta luulen, että moottoriteiden kustannuksilla voisimme toteuttaa hyvin radikaalejakin ratkaisuja joukkoliikenteen kehittämisen hyväksi, kuten esimerkiksi huomattavasti nopeampia ja käyttäjille halvempia raidekulkuneuvoja. Ahvenanmaalla esimerkiksi linja-autolla kulkeminen on ilmaista. Tiedän, ettei joukkoliikenne voi koskaan tavoittaa kaikkia ihmisiä, kuten syrjässä asuvia tai liikuntarajoitteisia, mutta se voi kuitenkin tavoittaa huomattavasti useampia kuin tällä hetkellä. Monet välttävät joukkoliikenteen käyttämistä, koska sen parissa kohtaa ns. kansan syviä rivejä. Tilanne paranisi, jos joukkoliikennettä käyttäisivät useammat ihmiset, jolloin ongelmaihmisten, jotka vähävaraisuudesta johtuen joutuvat matkustamaan joka tapauksessa joukkoliikenteessä, osuus pienenisi.

Taajamissa tulisi suosia kevyttä liikennettä henkilöautoliikenteen kustannuksella, koska tällöin liikenne tehostuisi, halpenisi ja tulisi miellyttävämmäksi. Kaupungit voisivat esimerkiksi kustantaa ilmaisen pyöräkorjauksen kerran vuodessa asukkailleen. Suurten keskustojen (esimerkiksi Helsinki) yli voitaisiin rakentaa tuulitunneli, jonka avulla voisi tehokkaasti siirtyä kaupungin toiselta puolelta toiselle. Lisäksi pyörille voitaisiin esimerkiksi rajata omia kaistoja ja liikennevaloihin tehdä omia ryhmittymisalueita autojen eteen. Pekan diplomityössä on ansiokkaasti käsitelty kymmeniä erilaisia keinoja, joista useat ovat todella halpoja ja vaativat vain ja ainoastaan poliitista tahtoa.

Nykyinen liikennepolitiikka on yksi niistä järjettömyyksistä, jota tullaan tulevaisuudessa ihmettelemään. En tiedä yhtäkään pätevää blogia aiheen tiimoilta, joten olen toivonut useaan kertaan, että Pekka alottaisi omansa. Hänellä on tarmoa, tietoa ja uskallusta.

Kirkko
Mielestäni kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan. Aiheesta on olemassa melko kattava yhteenveto Wikipediassa. En pidä asiaa hirveän merkittävänä, mutta minulla on muodostunut asiaan vahva mielipide, kun nuorena kävin paljon keskusteluja aiheesta kavereideni kanssa. Vaikka he ovat uskovaisia ja minä ateisti, niin olemme käsittääkseni hyvin samoilla linjoilla poliittisissa näkemyksissä: tapauskovaisuus on haitaksi.

Ruotsin kieli
Mielestäni ruotsin kieltä ei tulisi suosia nykyisellä tavalla, vaan se tulisi tiputtaa samaan asemaan muiden vieraiden kielten kanssa. Voisin allekirjoittaa Jussi Halla-ahon näkemykset aiheesta.

Päihteet
Jos maahanmuutosta keskustelu vaati rohkeutta neljä vuotta sitten, niin päihdepolitiikasta keskustelu vaatii sitä edelleen. Tästä syystä olen hyvin rajoilla, että ylipäänsä uskallan esittää mielipiteitäni aiheesta julkisesti. On erittäin valitettavaa, että vallitseva asenneilmapiiri rajoittaa “väärien” mielipiteiden esittämistä aiheen tiimoilta.

Mielestäni ehkä tärkein asia ymmärtää päihteistä on se, että eri aineilla on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka asia kuulostaa itsestäänselvältä, niin monet ihmiset eivät ole tätä kunnolla hahmottaneet. Meillä on pitkään ollut vallalla käsitys, että on alkoholi ja tupakka ja sitten liuta vaarallisia huumeita, jotka on kaikki niputettu yhteen kategoriaan (tai joissakin yhteyksissä A-, B- ja C-luokan huumeet tai miedot ja vahvat). On vedetty johtopäätös, että aine on auttamattomasti paha, jos sen käyttö on laissa kielletty ja vähemmän paha, jos sallittu. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista, vaan jokaisen aineen farmakologiset, sosiaaliset, fysiologiset ja psyykkiset vaikutukset ovat erilaiset.

Kun jako laillisiin ja laittomiin päihteisiin (eli huumeisiin) on tehty, tavoite on voinut olla hyväntahtoinen: selkeä jako pahoihin ja hyviin aineisiin on ihmisillä helppo omaksua. Valitettavasti näyttää siltä, että jaosta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensinnäkin sallittuihin aineisiin päätyi historiallisista syistä muutama todella vaarallinen aine (tupakka, alkoholi) ja vastaavasti kiellettyjen listalla on hyvin erilaisia aineita, joista osa on todella vaarallisia ja osa taas laillisia vaihtoehtoja vaarattomampia (EU-raportti aiheesta). Tästä seuraa loogisesti monenlaisia ongelmia.

Koska suurin osa ihmisistä on kuuliaisia lain noudattajia, niin he päätyvät todennäköisemmin käyttämään vaarallisempia aineita, kuin joita he päätyisivät siinä tilanteessa, että vaarattomampia olisi myös laillisena. Toisekseen ihmiset, jotka päätyvät kuka mistäkin syystä käyttämään jotakin laitonta päihdettä, leimataan turhaan muun yhteiskunnan edessä ongelmatapaukseksi riippumatta siitä, onko hän ongelmatapaus vai ei. Myöskään ne ongelmatapaukset eivät hyödy leimaamisesta, vaan heitä tulisi sen sijaan auttaa pääsemään eroon ongelmistaan. Kolmannekseen ihmiset, jotka päätyvät käyttämään laittomia päihteitä, eivät välttämättä ymmärrä, että myös laittomat päihteet ovat erilaisia. Ei ole tavatonta, että ihminen päätyy kokeilemaan ns. mietoa huumetta, toteaa että aine ei olekaan niin paha, kuin hänelle on kerrottu ja sen myötä päätyy testailemaan myös muita laittomia aineita, koska luulee, että nekään eivät sitten varmaan ole vaarallisia.

Ammattirikolliset hyötyvät eniten huumeiden laittomuudesta, koska se mahdollistaa pimeät markkinat heille. Huumebisnes on ymmärtääkseni ammattirikollisuuden tärkein tulonlähde. Aiheesta on kirjoiteltu viime aikoina paljon ja yksi esimerkki on Osmo Soininvaaran kirjoitus. Tilannetta voidaan tarkastella myös yksilönvapauden kannalta: samalla tavoin kuin ihmiset saavat ryypätä tai ahmia itsensä hengiltä, pitäisi heillä olla vapaus päättää haluaako käyttää ainetta x tai y. Lähinnä yllä mainituista syistä uskon, että kategorisointi laillisiin ja laittomiin päihteisiin tulisi purkaa, koska se vain lisää ongelmia. Portugalissa dekriminalisoitiin kaikki aineet vuosituhannen vaihteessa ja siellä ongelmat ovat vähentyneet kaikilla mittareilla mitattuna. Nykyinen länsimainen päihdepolitiikka on tullut tiensä päähän ja sota huumeita vastaan on hävitty. Uskon, että seuraavina vuosikymmeninä tilanne tulee muuttumaan merkittävästi.

Suurin osa ihmisistä haluaa päihtyä ja on tekopyhää väittää toisin. Tätä halua emme pysty sammuttamaan kieltämällä asioita, kuten esimerkiksi 1920-luvun kieltolaki hyvin osoitti. Meidän tulee pureutua syihin, miksi ihmiset haluavat päihtyä. Valitettavasti syiden tutkiminen ja korjaaminen on vaikeaa ja hidasta, ja se ei ole poliitikoille kannattavaa työtä, koska äänestäjät haluavat nähdä konkretiaa välittömästi. Voi myös olla, että päihtyminen onkin biologinen tarve, jota ei täysin voidakaan poistaa. Tätä hypoteesia tukee monien eri eläinten (esimerkiksi tilhi, apina, hiiri) halu päihtyä.

Päihteitä voi käyttää myös oikein. Ihmisen terveys koostuu kolmesta komponentista: fyysinen, henkinen ja sosiaalinen. Kaikki mitä ihminen tekee vaikuttaa näihin komponentteihin. Ihmisen tulisi elää niin, että hän maksimoisi komponenttien summan ja pitäisi ne myös tasapainossa. Esimerkiksi juoksuharrastus voi parantaa fyysistä terveyttä, mutta se mahdollisesti heikentää sosiaalista terveyttä, kun yksin tehty harrastus vie aikaa kavereilta. Vastaavasti päihteitä voi käyttää rentoutumiseen ja sosialisoitumiseen ilman suurta vaaraa fyysiselle terveydelle. Jopa ryyppyiltaan osallistuminen voi joskus olla hyvä idea, jos silloin saa kokea ihmisten kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olla vaan sekaisin murehtimatta mistään. Ryyppyiltoja ei kuitenkaan kannata olla kovin usein, jotta niiden huonot puolet eivät mitätöisi hyviä puolia. Ja olisi toki parempi, jos saisimme nämä samat elämykset jollain vaarattomammalla tavalla.

Helpoin tapa käydä läpi uusimpia kuvia on klikkailla Reissu-osiosta kuvalinkkejä.

12.7. maanantai
Oulusta Vaasaan empsin luokse nukkumaan. Matkalla kuvattiin Pohjanmaan puuttuvia taloja ja kylttejä. Vaasassa maisteltiin paikallinen purilainen. Majapaikkakiitokset hostille.

13.7. tiistai
Koko päivä ajeltiin Vaasasta Helsinkiin kierrellen ja kaarrellen puuttuvia kuntia. Ilmastointi autossa oli elinehto. Porissa syötiin juustoburgereita. Helsingissä mentiin Huopalahteen Andyn luokse uinumaan, jossa pääasiassa yöni reissun ajan vietin.

14.7. keskiviikko
Aamusta kävin ensimmäistä kertaa Seurasaaressa ja ihan mukava paikkahan se oli. Iltapäivästä käytiin Andyn kanssa nepalilaisessa ravintolassa (Mountain). Ruoka oli loistavaa. Kolme vuotta sitten nepalilaisia oli Helsingissä kolme ja nyt noin viisitoista, eli ilmeisesti konsepti on ollut toimiva. Illalla matkustettiin Tiskin kanssa Puotilan Pikkulintuun maistelemaan oluita. Olutopas.info on rankannut ravintolan Suomen parhaaksi. Seuraksemme liittyi myöhemmin vielä px, Andy, Kaisa, jensku ja Philippe. Illasta käytiin elämyskävelyreissulla Meri-Rastilassa ja Vuosaaren rannikkohoodeilla. Iltaillalla kävin pyöräretkellä Kaivopuistossa.

15.7. torstai
Minun, Andyn ja Stinin oli tarkoitus mennä syömään autenttista kiinalaista sapuskaa New Bamboo Centeriin, mutta mokani myötä päädyimmekin Ravintola Chinaan. Kävi kuitenkin ilmi, että myös jälkimmäinen tarjosi ainakin jossain määrin autenttista ruokaa, joten olimme lopulta kuitenkin ihan tyytyväisiä. Maistoin ensimmäistä kertaa Dim-Sumia eli höyrystettyä taikinaan käärittyä porsasta. Ihan hyvää oli, mutta ei säväyttänyt isommin. Pääruokana söimme buffetit, koska tarjolla näytti olevan myös erikoisempia ruokia. Ruoka oli todella hyvää ja haluan ehdottomasti käydä joskus uudelleen.

Syönnin jälkeen Andy karkasi muualle ja jatkoimme Stinin kanssa pienen kävelykierroksen saattelemana Teerenpelin hienoon ravintolaan Kamppiin. Siellä juotiin yhdet ja sitten siirryttiin olutravintola Kaislaan. Sanoisin, että Kaisla on Suomen paras olutravintola. Ainakin minut, belgioluiden ystävän, se vakuutti täysin. Kaislassa istuttiin useampi tunti ja jossain vaiheessa seuraan liittyi myös px ja Tisk. Pelasimme erän Carcassonnea. Iltapalaksi käytiin vetämässä känkyt.

16.7. perjantai
Kävin aamupäivästä juoksemassa lenkin Seurasaaressa ja sitten lähdin huristelemaan pxn autolla Huopalahdesta Otaniemeen hakemaan Stiniä. Sieltä matkustimme ostoskeskus Jumboon ja lopulta Vantaan Seutulaan Karliksen matalaan majaan. px polki Tampereelle ja jätti autonsa käyttööni. Jumbo oli iso ja epäkätevä. Jumbosta sai kivoja patonkeja ja muutenkin Citymarketin valikoimat olivat laajat. Karlilassa pelattiin petankia, grillattiin, saunottii, juteltiin ja juotiin. Myös dz liittyi seuraan illan aikana.

17.7. lauantai
Päivällä keräiltiin voimia ja illaksi siirryttiin takaisin keskustaan. Illalla maistelin pahanmakuisen oluen. Kävin myös pyöräilemässä hieman pidemmän lenkin Pasilan ja Kallion suunnille ja testaamassa legendaarisen Eduskuntatalon takana olevan Jaskan grillin. Valitettavasti ostamani burgeri oli ala-arvoinen ja en suosittele paikkaa. Pihvi ja pekoni olivat liian kypsiä ja mausteita oli aivan liikaa. Majoneesi-juustoraaste-valkosipuli-mössö aiheutti pienimuotoista puistatusta, koska sitä oli noin 1:1 suhteella loppuhamppariin.

18.7. sunnuntai
Tälle päivää en löytänyt seuraa, joten päätin toteuttaa haaveeni käydä Urheilumuseossa ja toiseksi kohteeksi valitsin Kiasman. Urheilumuseon yhteydessä kävin myös Stadionin tornissa katselemassa maisemia. Urheilumuseo oli aika tylsä, mutta kyllä sen kerran jaksoi kiertää. Virtuaali-Viren oli naurettava kapistus, jolla ei kyllä juoksu onnistunut ollenkaan. Kiasmassa oli arviolta 200 teosta, joista noin 10 oli mielenkiintoisia ja loput aiheuttivat lähinnä ihmetystä. En ymmärrä nykytaidetta. Ehkä joku voi opastaa minua joskus. Tällä hetkellä Kiasma tuntuu törkeältä veronmaksajien rahantuhlaukselta.

Kiasman jälkeen kävin tarkastamassa uudistuneen Herkun ja sitten siirryin pienen kävelylenkin jälkeen mietintätauolle Teerenpeliin kera Chimay Blue. Päädyin lähtemään kämpille päin, mutta matkalla poikkesinkin St. Urho’s Pubiin, joka osottautui hyväksi olutravintolaksi. Vietin lopulta aikaa noin kolme tuntia maistellen pari olutta, syöden hyvän pitsan ja lukien olutkirjallisuutta. Urkin jälkeen piipahdin vielä 24h ruokakaupassa ja Hadanka-pubissa, joka oli pettymys. Minua on jostain syystä kiehtonut 24h ruokakaupat ja nyt kävin ensimmäistä kertaa moisessa. Ne ovat yksi Helsingin parhaista puolista, jollaisen kaipaisin myös Ouluun.

19.7. maanantai
Päivällä muutettiin Andyn sohva uuteen asuntoon ja sitten käytiin syömässä Joken ja Andyn kanssa sushia Ichibanissa. Sen jälkeen matkustettiin Suomenlinnaan maistelemaan paikallisen panimon neljä olutta ja tutustumaan Suomenlinnan saariin. Tisk tuli mukaan myös. Suomenlinna oli hieno mesta.

Mantereelle palattuamme Tisk ja Andy karkasi omille teilleen ja me Joken kanssa suunnattiin Bruuveriin yksille. Ihan hyvä ravintola oli, vaikka ruokalistalta ei saanutkaan muuta kuin toasteja.

20.7. tiistai
Riipasin ensin Tampereelle hakemaan pxiä ja sitten ajeltiin Ouluun kierrellen taas kuntia. Matkaan meni noin 16 tuntia ja perillä oltiin aamuyöstä. Puolivälissä pysähdyimme Tuurin kyläkauppaan syömään ja muutenkin tutustumaan pikaisesti paikkaan. En ollut aiemmin käynyt siellä.

Suuret kiitokset Andylle majoituksesta, pyörästä ja seurasta. Samoin myös pxlle hovikuskauksesta, -kuvauksesta ja seurasta. Ja kaikille muille seurasta. Minulla oli mukava reissu ja toivottavasti onnistuu joskus uudestaan vastaava.

Muistilista itselle vielä kokemattomista paikoista Helsingin alueella: Korkeasaari, Kansallisooppera, Grand Casino, Kansallisteatteri, Kansallismuseo, Luonnontieteellinen museo, Suomen valokuvaustaiteen museo, Viro, Olutkellari, Janoinen lohi, New Bamboo Center, Sushi-buffet, Ateneum, japanilainen puutarha, Piritori, Yrjönkadun uimahalli…

Ohessa vielä reissulla maistelemani uudet oluet parhausjärjestyksessä: Van Eecke Kapittel Blond, Lost Abbey Serpent’s Stout, Malheur 12, Van Eecke Kapittel Prior, Mikkeller It’s Alive!, Rochefort 6, Van Den Bossche Buffalo Belgian Stout, 3 Fonteinen Schaerbeekse Kriek, Bruuveri Sportteri, Suomenlinnan Helsinki Portteri, Teerenpeli Vauhtiveikko, Suomenlinnan Piper Wit, Suomenlinnan Coyet Ale, Suomenlinnan Höpken Pils, Lefebvre Belgian Kriek, Boon Oude Geuze.

Pitkäaikainen tavoite on vähentää työajan määrää ja lisätä vapaa-ajan määrää elämässä. Taloudellinen riippumattomuus olisi myös hieno saavuttaa. Pyrin tähän ensisijaisesti pitämällä kulutuksen pienenä ja toissijaisesti maksimoimalla tuntipalkan ansiotuloista sekä lisäämään varallisuutta sijoittamalla. Aikahorisonttini on yli 20 vuotta, joten painotan sijoituksissani osakkeita reilusti, vaikka riskiprofiilini on aika tiukka.

Pyrin tässä vaiheessa sijoittamaan 1000e kahden kuukauden välein, ja tulen mahdollisesti nostamaan tätä myöhemmin. Myös myynti tullaan aikanaan hajauttamaan ajallisesti. Salkun tasapainotusta tehdään ensisijasesti kuukausittaisilla ostoilla, toissijaisesti vuosittaisella tarkistusostoilla ja jos nämä eivät riitä niin vuoden lopussa myydään ylipainossa olevia sijotuksia. Huomioin, että noin vuonna 2012-2015 minulla on käsiraha saatavilla asunnonostoa varten.

Allokaationi osalta päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun:

- Hätävara 5k (Seligson AAA)

- Sijoitukset

• 10% satelliitit (VDC)
• 10% korot (Seligson Euro-rahastot suhteessa 80/20)
• 80% osakkeet
  • 10% Suomi (Seligson Suomi-indeksirahasto)
  • 50% USA + EUR + JAP (VT + small cap US & EUR)
  • 40% kehittyvät (VWO + HAO? + LATM?)

Ajan kuluessa korkojen osuutta kasvatetaan ja kehittyvien markkinoiden osuutta pienennetään.

Keskustelua suunnitelmastani Kauppalehdessä. Kuulen todella mielelläni mielipiteitä suunnitelmastani.

- käydä parturissa
- olutkävellä Kemissä
- tavata heinäkuussa kavereita Etelä-Suomessa ja touhuta heidän kanssaa, mitä mieleen tulee
- päivittää henkilökohtaiset sivut
- päivittää Puluprojects-sivulle vuoden aikana kertynyt data
- edistää kuntaprojektia sekä tien päällä että netissä
- terottaa keittiöveitset
- raahata kaatopaikalle ATK-rojua
- viedä kirpparille turhaa roinaa
- lukea kirjoja
- treenata juoksua

Lista on aika vaatimaton, mutta eipä sitä kuukauden lomilla ihmeitä kerkeä.

Lauantaina löhöiltiin koko päivä. Syötiin kilo härän sisäfilettä, varhaispottuja, ezmeä, salaattia ja juustoja. Juomapuolella oli Orval-olut, mustikkaviiniä, Black Toweria -valkkaria ja Kukko lageria. Saunan jälkeen lisää pihviä, sitten jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta, saunaa ja pihviä. Sitten olikin valmis nukahtamaan petilämpimään.

Sunnuntaina lähinnä siivoiltiin ja pakkailtiin. Palasimme Suomussalmen kautta, kun piti Ukin konetta käydä säätämässä. Mume oli tehnyt lihapullia potuilla ja vihanneksilla. Automatkalla kuunneltiin Dan Brownin Enkelit ja demonit -äänikirjaa, mikä muuten on aivan loistavaa autoviihdettä. Haluaisin nytkin olla kuuntelemassa tuota, mutta olen päättänyt, että kuuntelen äänikirjoja vain tien päällä ollessani autolla, pyörällä tai jalan. Kotona lukuaika kannattaa käyttää tekstin lukemiseen, mitä ei pysty liikkuessa tekemään.

Loma-TJ 3! Lomasuunnitelmista seuraavassa postauksessa.

Olin ensimmäistä kertaa tälläisessä massaliikuntatapahtumassa ja kokemus oli kyllä positiivinen. Hienompaa olisi ollut kaveriporukalla, mutta meni se näinkin. Keli oli myös loistava: aurinko paistoi, mutta lämpötila ei ollut kuitenkaan liian kuuma. Jatkan treenausta sitä mukaa kuin jalat antavat myöten ja jospa ensi kesänä olisi kunnossa kokonaiselle.

Eilen kokkailtiin myös pitkästä aikaa autenttista kiinasapuskaa ja olipa ehkä parhaat setit koskaan. Todella hyvää! Uutena ruokana oli kuhaa purjon kanssa. Hieman makusteltiin myös ajatusta, jos ensi kesänä lähdettäisiin porukalla Kiinaan muutamaksi viikoksi.

Olen lueskellut viime päivinä paljon sijoittamiseen ja säästämiseen liittyviä blogeja. Niiden innoittamana olen käynyt myös kaappeja ja hyllyjä läpi ja kerännyt kamaa roskiin ja myytäväksi kirpparille. Muutenkin yritys on kova saada minimoitua kuluja.

Toisin kuin edellisessä postauksessa annoin ymmärtää, jätin väliin valuuttakaupan. Tein periaatepäätöksen, etten koske valuuttoihin, koska niiden kanssa toiminen on nollasummapeliä, jossa häviää pitkässä juoksussa, koska välittäjät vievät osansa. En ole vielä tehnyt sijoitussuunnitelmaa, joten nämä linjaukset muuttuvat vielä varmaan useampaan otteeseen, kun saan uutta tietoa. Teen suunnitelman, kunhan ymmärrän asioista vähän enemmän.

Seuraavia blogeja olen lueskellut:
- Kohti taloudellista riippumattomuutta (loistava)
- Saituri
- Sijoitus.org
- Pörssisäätiö
- Valistunut sijoittaja
- Laimea silli