Applelane

Vaikka olin kuukauden pari ensimmäistä päivää kuumeessa, niin perjantaina 1.3. oli pakko raahautua särkylääkkeen voimalla Kirja-talolle kuuntelemaan Halla-ahoa ja Rydmania Monikulttuurisuuden seminaariin (löytyy Youtubesta). Tämä taisi olla minun ensimmäinen vapaaehtoinen poliittinen osallistumiseni netin ulkopuolella. Olen poliittisesti passiivinen sivustaseuraaja, mutta ainakin kaksi edellä mainittua henkilöä puhuvat - ja ennen kaikkea kirjoittavat - järkeä. Tavoitteeni on kyllä vielä joskus kantaa korteni kekoon, mutta en koe olevani vielä tarpeeksi perehtynyt ottaakseni vahvoja kantoja asioihin.

3.3. testattiin Cafe Tanja, jonka tarjoama pääruoka oli yksi kelvottomimmista, mitä olen ravintoloissa syönyt. Intialaiseen brunssiin kuului mm. einesjauhelihapihviä ja -pullia paprikalla. Ravintolan pitäjät ilmeisesti kyllä yrittivät parastaan, mutta en kyllä pitkää ikää povaa heille. Jälkiruokana ollut pullataikinasetti ja mangolassi oli ihan maukkaita.

4.3. syötiin Kaapelitehtaan Hima & salissa wokki, johon sai itse kerätä raaka-aineet. Konsepti oli oikein toimiva ja kastikkeiden runsaus takaa useita erilaisia annoksia. Täällä tullee käytyä uudestaankin, vaikka lounasruoaksi annos oli kyllä ehkä hieman liian suuri (tietenkin tulee aina otettua maksimit).

9.3. aamupäivästä käytiin kävelemässä Kaivopuistossa Anteron kanssa, joka on juuri muuttanut takaisin Suomeen. On hauskaa asua taas samalla paikkakunnalla. Päivällä oli sulkapalloa ja alkuillasta pelattiin meillä erä Menolippua (Andy, emps). Illasta jatkettiin vielä IPA-päiville Rotterdamiin, johon tuli mukaan myös tupe.

10.3. vierailtiin viimein Ateneumissa eli Suomen merkittävimmässä taidegalleriassa. En ole oikein koskaan päässyt jyvälle kuvataiteisiin ja en kyllä päässyt oikein vieläkään, mutta kyllä selostusten kanssa näitä jaksaa aina silloin tällöin tiirailla. Toukokuussa Italiassa tätä on varmaan tarjolla sitten aimo annos. Morrison’s:sta hampparit. Stockalta ruokaa. Antero kävi pyykkäämässä.

11.3. käytiin viimein Verkkokaupan päämyymälässä Jätkänsaaressa. Hupaisin myyntiartikkeli oli 98 cm halkaisijan pallogrilli. Kaupan katolla on hävittäjä ja tiloissa oli myös, tosin varsin pieni, pelikonsolimuseo. Päätarkoitus oli kuitenkin selvittää sopivaa kameraa, uutta työläppäriä ja näppäimistöä. Edellinen Sonyn P100-kamera on vuodelta 2003 ja nyt toukokuun reissua silmällä pitäen päätettiin hommata uusi. Kunnantalokuvatkin olisi hyvä saada talteen vähän parempilaatuisempina. Kameraksi valikoitui mikrojärkkäri Olympus PEN E-PL3. Läppäriksi Asus Zenbook UX32VD ja näppäimistöksi Ducky Shine2 Tenkeyless with Brown Switches. Tätä kirjoittaessa näppäimistö on ainoa, jota en ole ostanut. Ruoholahdessa asustaessa on ollut kätevä käydä testailemassa näitä eri laitteita Verkkokaupan myymälässä.

15.3. alkoi City syö -pariviikkoinen ravintolakampanja, missä muutama kymmenen ravintolaa tarjoaa kymmenellä eurolla syötävää. Ateriat ovat pääsääntöisesti ravintoloiden omilta menuiltaan ja normaalihinnaltaan noin 15-20 euroa, joten kampanja on hyvä ja täten mekin halusimme sen aikana testata useita rafloja. Ensimmäisenä päivänä testattiin Lasipalatsin Itamae sushi, joka oli perusvarma. Sushin ongelma on se, ettei sillä yleensä saa mahaa kunnolla täyteen kymmenellä eurolla, minkä vuoksi sitä ei tule kovin usein syötyä arkena ja toisaalta viikonloppuherkutteluihin se on hieman tylsä.

16.3. käytiin ensimmäisessä Kalaravintolassa Lauttasaaren Kauniissa Kampelassa.

17.3. oli vuorossa keskustan Grande Grill. Annos oli iso ja ihan hyvä kymmenellä eurolla, mutta tuskin tulee toistamiseen käytyä, kun kokemus ei kuitenkaan erityinen ollut.

20.3. Krog Madame, jonka tapas-buffet oli aivan mahtava. Tätä voi suositella ja 15 euron normaalihintakaan ei ole paha, jos tapasta kaipaa.

22.3. testattiin Ruoholahden Martina, joka vaikuttaisi tarjoavan Rossomaisia ruokia vähän tuoreemmilla ideoilla. Hyvä diili ja lounaalla voinee käydä, kun ravintola vieressä sijaitsee, mutta ei kokemus kuitenkaan erityisemmin säväyttänyt.

23.3. kävin Rajalan huutokaupassa Sanomatalossa. En ole aiemmin käynyt live-huutokaupoissa, joten osittain tästä syystä kömmin paikalle. Tähtäsin ostaamani kameraa uudempaan malliin E-PL5:een, mutta harmikseni sille oli useita muitakin ottajia ja se jäi sitten huutamatta. Toiseksi harmikseni en ollut etukäteen kerennyt selvittää huudettavien tuotteiden arvoja ja jälleenmyyntipotentiaalia, koska jos näin olisin tehnyt, niin olisin voinut mahdollisesti tehdä hyvää tiliä, kun kukaan muukaan ei ilmeisesti ollut tätä tehnyt. Vaikutti siltä, että paljon hyvää tavaraa meni halvalla, mutta tiedäpä sitten.

27.3. käytiin ravintola Mayassa, jonka teema (brasialialainen?) ja alkupalat vakuuttivat meidät. Lohi appelsiinikuutioilla oli erinomainen yhdistelmä. Pääruoka ei ollut niin loistava, mutta tuumasimme kuitenkin, että voi toistekin käydä. Varsinkin heidän monipuoliselta vaikuttava alkupalavalikoima jäi kiinnostamaan.

29-30.3. muutimme Itämerenkadun toiseen päähän katuosoitteeseen 2. Tästä on pidempi matka metroon, mutta lyhyempi matka (kävellen) keskustaan. Vuokra on hieman kalliimpi, asunto isompi ja (iso) ruokakauppa kauempana. Hyvät ja huonot puolet menevät aikalailla tasan.

31.3. käytiin American Car Showssa Messukeskuksessa, mihin venderkin tuli mukaan. Katsoin aiemmin, että voisin jotkin messut käydä kävelemässä läpi Suomen suurimmassa näyttelytilassa ja kun minua ei erityisemmin kiinnosta minkään alan uusimmat (ja kalleimmat) tuotteet, niin valitsimme sitten autonäyttelyn, kun autoja ei ole tullut koskaan aiemmin katseltua. Erityisesti minua kiehtoo 70-luvulta lähtien rakennetut bisnesluokan biilit. Autot sai katseltua läpi parissa tunnissa ja kyllä niitä ihan mielellään tutki, mutta ehkä 25 euroa on liikaa minulle. Ajamaan kun olisi päässyt. Messujen jälkeen käytiin vielä pitsalla (eli kaljalla) Munkkiniemessä Ukko-Munkissa. Hyvä pubipitsapaikka.

Kuukauden aikana katsottiin Fear and Loathing in Las Vegas, Rear Window, Memento ja sarjoista Latela.

Unohdin edellisessä kirjoituksessa mainita tämän vuoden Wapusta, jota kuitenkin edelleen meidän perheessä vietetään railakkaasti, kun Johanna on opiskelija ja vieläpä ensimmäisen vuoden. Itse juhlapäivä, joka on muuten alkuperäisen juhlan aattopäivä, kuten kaikki muutkin suuret suomalaiset juhlat (viinanjuonnin takia, tietty), kului Johannan ja yhden minun kaverin seurassa ensin Valkeisen rannalla FAG-olympialaisia seuratessa, sitten Snellmannin puistossa, jossa päästiin ihan Ylen uutislähetykseenkin (olen se ampiainen kohdassa 0:42) ja loppuilta meni hyvässä seurassa farmasistien epävirallisessa bilekämpässä.

Viime viikolla sain myös kirjoiteltua Kebabia kotioloissa -artikkelin valmiiksi, kun sain sitä edellisenä viikonloppuna pari kaveria mukaan kebabkekkereille. Sellaista määrää ruokaa kun ei kehtaa kahdestaan tehdä - rappio olisi liian syvä ja leveä.

Viime viikonloppuna kävin jälleen Oulussa, kun perjantaina oli firman kevätrastit. Paljon on uutta porukkaa taas aloittanut, joihin on rasteilla leppoisaa tutustua. Tänä vuonna rastitulokset olivat ryhmäkohtaisia ja meidän ryhmälle ei menestystä tullut. Limbossa, pullansyönnissä ja oluenjuonnissa olin hyvä, mutta nuorallakävely oli mahdotonta. Savusauna, loimulohi ja muut grilliherkut palkitsivat. Pikkaralasta keskustaan takseilun jälkeen kävin vielä jatkoilla Peltolassa greippikavereiden luona. Nukkumaan pääsin jo aamuseitsemältä.

Vajaan kuuden tunnin unien jälkeen mieli oli yllättävänkin virkeä, jota aamupalan savulohi vielä nostatti. Sitten verestettiin muistoja ja siirrettiin minut Oulusta Suomussalmelle juuri niin kuin aikanaan usein tehtiin, kun menin lomailemaan mummolaa: kotiväki heitti minut Utajärvelle, mistä Uge ja Mume hakivat minut Suomussalmen Siikarantaan. Tällä kertaa pääsyynä oli se, että olin ostamassa siikarantalaisten vanhaa autoa heidän ostettuaan uuden.

Mumelassa haettiin pitsat, saunottiin ja keskusteltiin ilta muunmuassa jääkäriliikkeestä ja Suomen itsenäistymisestä. Minua on jo pidempään kiinnostanut lukea jokin kattava perusteos Suomen poliittisesta historiasta, joten jos on suosituksia, niin kuulen mielelläni.

Sunnuntaina kirjoiteltiin paperit ja näin sain omistukseeni ensimmäisen oman autoni, Volkswagen Venton (-97, 1.8l, 187kkm). Hienossa kevätsäässä köröttelin Iisalmen K-Supermarketin kautta kotia Kuopioon. Pitää varmaan joskus kirjoitella tarkempaa autoraporttia, kun pyöräraporttikin on jo olemassa.

Viikon päästä muutetaan Johanna Savonlinnaan kesätöiden perään, mutta muuten ei ohjelmassa mahottomia ole.

Huhheijaa, nyt on ollut vaihteeksi tapahtumarikas kuukausi. Muuten tähän asti on Kuopiossa asuessa ollutkin melko hiljaista.

8.4.-14.4. oltiin Lontoossa. Reissu oli mahtava ja matkustusinnostus kasvoi. Tämän enempää en matkaan tässä vaiheessa pureudu, sillä tapani mukaan tulen kirjoittamaan kattavan raportin reissusta.

Lontoosta tultiin kotia to-pe yönä ja perjantaina iltapäivällä istuin jo junassa menossa kaveriporukan miittiin Jyväskylään. Pendolino ja WLAN rok! Vuoden 2008 jälkeen Oulussa kehittynyt kaveriporukka hajosi maantieteellisesti 2010, kun me muutimme Kuopioon ja yksi jäsen Jyväskylään. Tämän jälkeen viikottaiset tapaamiset ovat vaihtuneet noin puolivuosittaisiin.

Perjantaina kokkailimme sushia, johon Tapani oli löytänyt jopa raakaa tonnikalaa. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan tonnikalafileen käyttämistä ja ruoastakin tuli oikein hyvää. Sushiravintoloissa tonnikalaa on tullut aiemmin maisteltua, mutta nyt ensimmäistä kertaa “omassa” pöydässä. Ilta kului kämpillä tarinoidessa. Yöllä käytiin tepastelemassa pieni mutka Harjulla.

Lauantaina nukuttiin pitkään, juotiin espressot ja lähdettiin ulkoilemaan muutamaksi tunniksi. Paluumatkalla haettiin vielä illaksi pientä palaa (tomaatti-basilika-mozzarella-salaattitarpeet, patonkia ja tsatsikia) ja käytiin testaamassa paikallinen. Pakko myöntää, että pitkästä aikaa tuli vastaan oikeasti hyvä känkkylä. Mua ei ole ihan hetkeen pitseriat enää säväyttäneet, mutta Pizzeria Maria kyllä tarjosi hyvän lätyn halvalla. Ilta kului tutuissa merkeissä: maailman ilmiöiden tarkastelua päihtymisen rinnalla.

Sunnuntainakin vielä kerettiin tsillailemaan ennenkuin piti kiiruhtaa jo kotia kohti. Viikonloppu otettiin siis über-rennosti. Tällä porukalla ei ole ollut tapana suorittaa. Illalla sitten otettiin vastaan Jytky. Jostain vuodesta 2006 asti Halla-ahoa lukeneena tämä oli eräänlainen päätepiste. Olen kokenut useiden muiden ihmisten tavoin, että maahanmuuttopolitiikka on yhteiskunnallinen tabu, josta on saanut puhua vain yhtä totuutta. Nyt tabu on viimein rikottu ja täten tavoitteeni saavutettu. Aika näyttää, minkä asian puolesta tulen seuraavaksi puhumaan. Yksi sellainen kyllä olisikin jo mielessä, mutta koska se on vielä suurempi tabu, niin en uskalla puhua julkisesti.

Takaisin huhtikuun tapahtumiin. Jyväskyläreissua seuraava arkiviikko meni töitä puskiessa ja illat emon tuleviin 50-vuotispäiviin valmistuessa, jotka hän oli ajoittanut pääsiäispyhiksi. Matkasimme torstaina Ouluun ja annoimme Lontoon tuliaisemme sekä Emon lahjat. Saunottiin ja leipäläiset mutustettiin.

Perjaintaina oli juhlien pääpäivä. Kylään tuli lähisuku eli Ukki ja Mummu sekä Haukiputaan serkut. Emo oli tietenkin tykittänyt loistavat pöperöt (uunipottuja erilaisilla täytteillä, juustoja ja leikkeleitä), joita nautimme antaumuksella ja jutustelimme suvun kesken. Pippalot kestivät koko päivän ja vasta illalla haukiputalaiset lähtivät kotoihinsa. Sitten avattiin vielä 2003 lahjaksi saatu konjakkipullo, jota oli sitä hetkeä varten säästelty. Emo vaikutti tyytyväiseltä, mikä tärkeintä, mutta myös vierailla oli varmasti kiva päivä. Kiitosta kaikille. Kuvia tapahtumasta.

Lauantaina mutustettiin vielä perjantain jäämisiä ja sitten köröttelimme Johannan kanssa Keminmaahan, jossa varsinkaan minä en nykyään enää kovin usein kerkeä käymään. Kauppailtiin, saunottiin ja terveiset vaihdettiin.

Sunnuntaina käytiin Kemin Puistopaviljongissa testaamassa monen kehumat pitsat. Viiden kilon alkupalasalaatti oli kokemus. Eihän me sitä kokonaan jaksettu syödä, mutta ainakin oli riittävästi! Pitsat olivat hyvät, mutta ei hehkutuksen arvoiset. Kyllä täällä toistekin voi käydä, mutta ei kuitenkaan muodostunut perinnettä jokaiselle tulevalle Kemi-reissulle, kuten on käynyt Kiviniemen Camillon kanssa. Pitsojen jälkeen otettiin hieman aurinkoa uudistuneen Valtakadun kävelyosuudella, josta siirryttiin Kukkoon muutamalle oluelle seuranamme karju. Harmiksemme Kukon oluttarjonta oli romahtanut, mutta iloksemme baarimikko, johon kerkesimme myös tutustua, löysi muutamia mielenkiintoisia oluita perähuoneesta ja myi niitä poistohintaan. Maistelin mm. Mikkellerin Struisen. Kukosta jatkoimme Tornioon Johannan kaverin luokse katsomaan Deviliä. Elokuva oli keskinkertainen, mutta leffailta oli ihan hauska. En olekaan oikeastaan koskaan harrastanut kotileffailtailua isommalla porukalla. Yleensä olen sitä mieltä, että jos porukalla kokoonnutaan, niin tehdään mielummin jotain muuta kuin möllötetään elokuvaa, mutta kyllä se nyt oli ihan hauskaa.

Maanantaina rentoiltiin Viitakoskella, katseltiin hevosen kengitystä ja illalla ajelin vielä Ouluun, kun tiistaina piti mennä töihin palaveeraamaan. Iltapäivällä tapasin Hengan Leskisessä (Cotleigh Long Eared Owl real ale, joku 12-vuotinen skottiviski ja fetapalat) ennenkuin piti lähteä jumittamaan bussiin kohti Kuopiota. Bussimatkalla käytiin ainakin kahdessa uudessa kuntakeskuksessa, jossa en ole muistaakseni ennen käynyt: Vieremä ja Lapinlahti. Olipa mahtavaa päästä lopulta kotia, jossa ei ole viime aikoina paljoa kerennyt olemaan.

Nyt on edessä vappu, joka tulee viime vuosista poiketen olemaan (luultavasti) melko rauhallinen. Lauantaina osallistunen Johannan fuksirientoihin, sunnuntaina käytäneen koko kansan torihumussa, mutta muuten voisin vaikka yrittää kirjoitella Lontoo-raporttia.

Onpa ollut ilo seurata Ajankohtaisen Kakkosen homoillasta alkanut kirkostaeroamisryöppyä. Tilastot ovat aina minua kiehtoneet ja koska eroakirkosta.fi-palvelu tarjoaa niitä niin kauniisti, on F5 laulanut tiheään viime päivinä. Edellinen ennätyspäivä oli jotain 1600 eroamista ja nyt on viime päivinä rikottu se jo neljästi (2000, 3500, 4500). Tänään sunnuntaina ennusteen mukaan tulee taas uusi ennätys. Vuoden alussa kirkkoon kuului 79.7 % ja tänä vuonna ollaan jo menty alle 79 %.

Hieman optimistisesti arvioiden kirkkoon kuuluvien osuus vähenee tällä hetkellä noin prosenttiyksikön verran vuodessa. Oma käsitykseni on, että enää noin 20 % suomalaisista on uskovaisia ja loput maallistuneita. Olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä, jos kirkon jäsenmäärä myös laskisi tuonne 20 % (miinus muut uskonnot) tienoille. Nykytahdilla tässä menee vielä 60 vuotta, joten tälläiset homoiltojen tuottamat purskaukset ovat oikein tervetulleita nopeuttamaan prosessia.

Uskoakseni useat näinä päivinä kirkosta eronneet päätyvät ratkaisuunsa, koska kokevat kirkon syrjivän homoja. Tämä toimintamalli on kahdella tasolla väärin, mutta koska lopputulos on hyvä (miinus kertaa miinus on plus…), niin iloitsen. Ensinnäkin kirkkoon ei pitäisi kuulua, jos ei usko Jumalaan. Toisekseen kirkon arvopohjan tulisi perustua Raamattuun, eikä sitä saa muuttaa yhteiskunnan mukana.

Minusta kirkon ei pidä maallistua. Kirkko edustaa konservatiivisiä arvoja ja sen tehtävä on jarruttaa yhteiskunnan rappioitumista (tai kehitystä). Kirkon päätehtävä murenee täysin, jos se lähtee mukailemaan yhteiskunnan arvoja. Jos kirkko lähtee peesaamaan yhteiskuntaa, niin on mahdoton vetää raja, missä määrin kirkon tulee yhteiskuntaa peilata. On paljon selkeämpää, että kirkko hakee arvonsa Raamatusta, kuten sen omien oppiensa mukaan kuuluisikin. Tunnen monia uskovaisia, jotka ovat jo eronneet tai ovat lähellä erota kirkosta sen maallistumisen takia. Kirkon arvopohjan pitäisi olla kiveen (tai siis Raamattuun) kirjoitettu. Se on sitten ihmisten valinta haluavatko he allekirjoittaa sen vai eivät.

Olisi kaikkien etu, jos valtio ja kirkko erotettaisiin. Toisaalta maallistuneet ihmiset eivät tuhlaisi enää resurssejaan asiaan, jonka takana he eivät seiso. Ja toisaalta myös aidosti uskovaiset ihmiset saisivat puhdistettua joukkojaan. Kirkko on instituutio, joka vain haluaa jäseniltään rahaa ja sillä ei ole uskomisen kanssa enää juuri mitään tekemistä. Yhteisövero on tästä ehkä ankein ilmentymä.

Eli siis vielä kertaukseksi, kun tuo tekstini oli niin vuodatusta. Kirkon ei tulisi joustaa arvoistaan. On hyvä, että yhteiskunnan nopeasti muuttuvalle arvopohjalle on tarjolla myös konservatiivinen vaihtoehto. Toisekseen nykypäivän sekulaarisessa yhteiskunnassa ei enää tarvitsisi uskoa satuihin, kun meillä on tiede, joka ratkoo maailman ongelmia. Olisi hyvä, jos ihmiset eivät enää hukkaisi resursseja turhaan vaan käyttäisivät aikansa vaikka itsensä sivistämiseen ja sen myötä lisäämään hyvinvointia tehokkaammin. Lisäksi lasten aivopesu pitäisi lopettaa. On surullista, että vanhemmat puskevat oman ideologiansa niin syvälle lapseen, että monet eivät koskaan pääse mielensä kahleistaan irti ja ala ajatella omilla aivoillaan.

Itse olen ateisti ja erosin kirkosta joskus vuosituhannen alussa. Lähikaveripiiristä löytyy homoja ja tosiuskovaisia.

Tulipa vietettyä laatuaikaa Jyväskylässä viime viikonloppu. Kaveri muutti sinne lukuvuoden alussa ja kun Kuopion ja Jyväskylän välimatka on melko näppärä, niin tuli samantien lähdettyä tutustumaan Jyväskylään, jossa en pahemmin ole aikaisemmin kuljeksinut. Perjantaina käytiin Vihreässä Haltijattaressa, joka meni top5 parhaisiin olutravintoloihin, joissa olen käynyt. Piilohanasta löytyi Mikkeller Trippel. Muu aika kuljailtiin ympäriinsä ja syötiin hyvin.

Viikko sitten olimme viskipruuvissa Kuopion Maljassa tutustumassa viskimaailmaan. Me ei olla Johannan kanssa kovin perillä viskeistä ja itse asiassa kumpikaan meistä ei niistä koskaan ole erityisemmin nauttinut, mutta päätettimme antaa mahdollisuus. Tapahtuma oli Kuopion Kokoomus opiskelijoiden järjestämä, joten ihan mielenkiintoisia jutusteluja syntyi virallisen osuuden jälkeen. Vaan eivätpä kuitenkaan saaneet meistä uusia jäseniä :).

Viskipruuvissa maisteltiin Laphroaig 10y, Glenmorangie Quinta Ruban, Four Roses, Jameson ja Ballantine’s. Olen näistä aiemmin maistanut ensimmäistä ja kahta viimeistä. Yleensä viskiä tulee maisteltua valmiiksi päihtyneenä kaverin lasista aisteja turruttavassa pubiympäristössä, joten ei ole yllättävää, että mielipiteeni viskeistä on ollut lähinnä “viski kuin viski, pahaa se on silti”. Mutta nyt pitää myöntää, että tarjolla olleista viskeistä Laphroaig ja Glenmorangie yllättivät todella positiivisesti ja viimein huomasin, että viskeissä on isojakin eroja. Voisin hyvin kuvitella seuraavaksi ostavani potun noista toista jonkin halvemman vaihtoehdon sijaan. Oli todellakin eri tilanne maistella viskejä rauhallisessa ympäristössä tarkkaan tuoksutellen ja makustellen. Väritkin tulivat hyvin esiin valkoista paperia vasten.

KuTu järjestää ilmeisesti myöhemmin myös olut- ja viinipruuvit, joista ainakin viiniversio kiinnostaa kyllä kovasti. Toivoa sopii, että aikataulut sopivat yksiin, kun sen aika on.

Ensi viikonloppuna pääsisi käymään Helsingissä 35 eurolla, mutta taidan skipata, jotta kerkeää olla kotonakin välissä. Seuraavana viikonloppuna on ohjelmassa firman festit ja Oulu-turnee samalla.

Seuraan politiikkaa verrattain paljon, mutta en juurikaan uskalla esittää mielipiteitä julkisesti. Olen hyvin varovainen ihminen, joka ei ota vahvaa kantaa mihinkään ennenkuin on kohtuullisen varma asiasta. Mutta repäsen nyt ja kirjoitan lyhyesti asioista, joista luulen tietäväni keskimääräistä enemmän. Uskon vahvasti, että seuraavat muutokset olisivat hyväksi meille kaikille ja lisäksi uskon, että lähivuosikymmeninä osa niistä tulee varmasti toteutumaan muodossa tai toisessa. Silloin on hauska palata takaisin tähän kirjoitukseen ja todeta: “minähän sanoin!” Käsittääkseni monet seuraavista mielipiteistä ovat jo vallitsevia mielipiteitä nuorten ihmisten parissa, joten jo siitäkin syystä on todennäköistä, että kun meidän ikäpolvi siirtyy päättämään asioista, niin asiat tulevat menemään seuraavassa esiteltyyn suuntaan.

Muistuttaisin tässä kohtaa myös sellaisesta asiasta, että nykyään on olemassa Internet. Vielä viime vuosituhannella vanhat ihmiset olivat viisaita ja nuoret innokkaita. Mutta koska nykyään on Internet, ja koska keskimäärin nuoret ihmiset ovat tottuneimpia Internetin käyttäjiä, niin tämän päivän nuoret ovat monissa asioissa vanhempia sukupolvia viisaampia.

Jos joku osaa tämän kirjoituksen perusteella lokeroida minut poliittiselle kartalle, niin saa kertoa. Olen melko sivistymätön mitä tulee politiikkaan yleisesti. Minulla on vain mielipiteitä joistakin asioista.

Sananvapaus
Yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä pilareista on sananvapaus. Jos se viedään pois, niin ihmisillä ei ole mahdollisuutta kritisoida valtaa pitäviä ja näin yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy. Sananvapaus on täten pyhä ja sitä tulee vaalia. Mielestäni Suomessa ollaan valumassa väärään suuntaan sananvapauden rajoittamisessa. Surkeita esimerkkejä aiheen tiimoilta ovat lapsiporno-blokkeri ja tapaus Halla-aho. Itse seuraan aihetta lähinnä Oamin, Jukka Hankamäen ja Jiri Kerosen blogien kautta.

Maahanmuutto
Olen seurannut aihetta vuodesta 2006 lähtien. Keskustelun taso on muuttunut tänä aikana valtavasti. Neljä vuotta sitten sai rasistin leiman samantien, jos sanoi mitä tahansa kriittistä maahanmuutosta. Oli vain yksi totuus: monikulttuurisuus on rikkaus ja itseisarvo. Tänä päivänä asiasta puhutaan jo melko neutraalisti ja sen myötä yhä useammat ovat päivittäneet mielipiteitään. Ehkä paras maahanmuuttokritiikin yhteenveto on vastikää ilmestynyt Nuiva vaalimanifesti.

Uskon, että parhaimmillaan monikulttuurisuus on hyvä asia, missä erilaisten ihmisten ajatukset yhdistyvät ja tuottavat näin jotain parempaa. Mutta on myös mahdollista, että erilaiset ihmiset eivät tule toimeen keskenään ollenkaan ja tästä seuraa lisääntynyttä levottomuutta. Maailmalla on lukuisia esimerkkejä molemmista tapauksista.

Maahanmuuttopolitiikkaa voidaan tehdä joko Suomen tai muiden intresseistä käsin. Esimerkiksi Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti valikoivat maahanmuuttajista parhaat erilaisten kriteerien (esim. varallisuus, koulutus, kielitaito) perusteella. He eivät päästä maahansa merkittävää määrää ihmisiä, joiden sopeutumistodennäköisyys on alhainen. Myös Suomella olisi samanlainen mahdollisuus hyötyä maahanmuutosta ja koska Suomen valtion tehtävä on ajaa suomalaisten etua, niin minun mielestäni meidän tulisi ensisijaisesti toteuttaa meille hyödyllistä maahanmuuttopolitiikkaa. Toissijaisesti voimme auttaa maailman huono-osaisia. On poliittinen arvovalinta, mikä on kummankin osuus. Mielestäni summat, jotka tällä hetkellä käytämme humanitääriseen maahanmuuttoon, ovat hyvä lähtökohta. Rahat vain pitäisi kohdentaa toisella tavalla.

Usein ihmetellään, millä tekijöillä Suomi pysyisi edelleen maailman kehittyneimpien maiden joukossa, joten minäpä kerron yhden keinon: Suomi on edelleen suhteellisen turvallinen maa ja meidän kannattaa pitää se myös sellaisena. Me emme pärjää kilpailussa matalia veroja tai miellyttäviä säitä vastaan, mutta turvallisuudessa ja puhtaudessa voimme pärjätä ja näihin meidän tulisikin keskittyä. Suomi ei pysy turvallisena, jos annamme liian erilaisten kulttuurien yhteentörmätä täällä. Näin on tapahtunut esimerkiksi Hollannissa, Ruotsissa ja Ranskassa. Näistä maista maksukykyiset kansalaiset ovat jo alkaneet muuttaa pois kotimaastaan ja usein he suuntaavat juuri Kanadan, Australian ja Uuden-Seelannin kaltaisiin maihin. Uskon, että lähivuosikymmeninä tullaan havaitsemaan, kuinka paljon fiksumpaa maahanmuuttopolitiikkaa tälläiset maat ovat toteuttaneet verrattuna esimerkiksi Suomeen, Ruotsiin tai Ranskaan.

Humanitäärisen maahanmuuton kustannuksia ei tiedä kukaan. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors sanoi, että kustannusten selvittäminen on liian kallista. Ruotsissa on arvioitu, että maahanmuuton osuus julkisen talouden menoista olisi noin 22 prosenttia. On tietenkin arvovalinta, kuinka paljon haluamme rahojamme käyttää maailman ongelmien ratkomiseen, mutta meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että jos toteutamme liikaa meidän kannalta huonoa maahanmuuttoa, niin köyhdymme. Ja kun köyhdymme, niin meidän avunantokykymme heikkenee. Auttaminen pitäisi perustua siis kestävälle pohjalle.

Tällä hetkellä annamme rahaa mitä kummallisimpiin hankkeisiin. Tuntuu hyvin oudolta, että ensin otamme valtionvelkaa Kiinalta ja sen jälkeen lahjoitamme rahaa Kiinan vammaishoidolle. Lisäksi ihmisten siirtäminen muualta maailmasta Suomeen ja heidän auttaminen täällä on todella tehotonta rahankäyttöä. Tällä tavoin autamme vain kourallista ihmisiä, eikä maailman todelliset ongelmat pienene ollenkaan. Geneven pakolaissopimuksessa määritellyt pakolaisstatuksen kriteerit ovat mielestäni hyvä lähtökohta ihmisten siirtelyyn.

Minun mielestäni hyväntekeväisyys tulisi kohdentaa köyhien maiden yrittäjyyden ja koulutuksen kehittämiseen. Tavalliselle kaduntallaajalle hyviä keinoja tähän ovat kiva.org- ja Wikipedia-projektit. Nykyisenlainen kehitysapu usein tappaa kohdemaan yrittäjyyttä, koska paikallisilla yrittäjillä ei ole mahdollisuutta kilpailla avustusorganisaatioiden kanssa, jotka antavat hyödykkeitään vastiikettomasti.

Selkeästi kattavin maahanmuuttoa käsittelevä taho on tällä hetkellä Hommaforum.

Liikenne
Liikenteen osalta olen muodostanut mielipiteeni pitkälti kaverini, Pekka Tahkolan saarnoista. Hän on liikenneaktiivi ja saanut myös minut vakuutettua, että kevyt- ja joukkoliikennettä tulisi painottaa huomattavasti enemmän henkilöautoliikenteen kustannuksella. Pekka teki jopa diplomityönsä aiheesta.

Tämän hetken vallitseva politiikka on rakentaa uusia moottoriteitä ja muita puitteita henkilöautoja varten. Sen sijaan meidän tulisi kehittää joukkoliikennettä, jolloin uusia moottoriteitä ei enää tarvittaisikaan, koska ihmiset alkaisivat käyttää enemmän joukkoliikennettä ja vähentäisivät henkilöautomatkustamista. En tiedä lukuja, mutta luulen, että moottoriteiden kustannuksilla voisimme toteuttaa hyvin radikaalejakin ratkaisuja joukkoliikenteen kehittämisen hyväksi, kuten esimerkiksi huomattavasti nopeampia ja käyttäjille halvempia raidekulkuneuvoja. Ahvenanmaalla esimerkiksi linja-autolla kulkeminen on ilmaista. Tiedän, ettei joukkoliikenne voi koskaan tavoittaa kaikkia ihmisiä, kuten syrjässä asuvia tai liikuntarajoitteisia, mutta se voi kuitenkin tavoittaa huomattavasti useampia kuin tällä hetkellä. Monet välttävät joukkoliikenteen käyttämistä, koska sen parissa kohtaa ns. kansan syviä rivejä. Tilanne paranisi, jos joukkoliikennettä käyttäisivät useammat ihmiset, jolloin ongelmaihmisten, jotka vähävaraisuudesta johtuen joutuvat matkustamaan joka tapauksessa joukkoliikenteessä, osuus pienenisi.

Taajamissa tulisi suosia kevyttä liikennettä henkilöautoliikenteen kustannuksella, koska tällöin liikenne tehostuisi, halpenisi ja tulisi miellyttävämmäksi. Kaupungit voisivat esimerkiksi kustantaa ilmaisen pyöräkorjauksen kerran vuodessa asukkailleen. Suurten keskustojen (esimerkiksi Helsinki) yli voitaisiin rakentaa tuulitunneli, jonka avulla voisi tehokkaasti siirtyä kaupungin toiselta puolelta toiselle. Lisäksi pyörille voitaisiin esimerkiksi rajata omia kaistoja ja liikennevaloihin tehdä omia ryhmittymisalueita autojen eteen. Pekan diplomityössä on ansiokkaasti käsitelty kymmeniä erilaisia keinoja, joista useat ovat todella halpoja ja vaativat vain ja ainoastaan poliitista tahtoa.

Nykyinen liikennepolitiikka on yksi niistä järjettömyyksistä, jota tullaan tulevaisuudessa ihmettelemään. En tiedä yhtäkään pätevää blogia aiheen tiimoilta, joten olen toivonut useaan kertaan, että Pekka alottaisi omansa. Hänellä on tarmoa, tietoa ja uskallusta.

Lisäys 2010-10-04: http://www.kaupunkifillari.fi/blog

Kirkko
Mielestäni kirkko ja valtio tulee erottaa toisistaan. Aiheesta on olemassa melko kattava yhteenveto Wikipediassa. En pidä asiaa hirveän merkittävänä, mutta minulla on muodostunut asiaan vahva mielipide, kun nuorena kävin paljon keskusteluja aiheesta kavereideni kanssa. Vaikka he ovat uskovaisia ja minä ateisti, niin olemme käsittääkseni hyvin samoilla linjoilla poliittisissa näkemyksissä: tapauskovaisuus on haitaksi.

Ruotsin kieli
Mielestäni ruotsin kieltä ei tulisi suosia nykyisellä tavalla, vaan se tulisi tiputtaa samaan asemaan muiden vieraiden kielten kanssa. Voisin allekirjoittaa Jussi Halla-ahon näkemykset aiheesta.

Lisäys 2010-10-20: yleisimmät argumentit kumottu Sampo Terhon sivuilla.

Päihteet
Jos maahanmuutosta keskustelu vaati rohkeutta neljä vuotta sitten, niin päihdepolitiikasta keskustelu vaatii sitä edelleen. Tästä syystä olen hyvin rajoilla, että ylipäänsä uskallan esittää mielipiteitäni aiheesta julkisesti. On erittäin valitettavaa, että vallitseva asenneilmapiiri rajoittaa “väärien” mielipiteiden esittämistä aiheen tiimoilta.

Mielestäni ehkä tärkein asia ymmärtää päihteistä on se, että eri aineilla on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka asia kuulostaa itsestäänselvältä, niin monet ihmiset eivät ole tätä kunnolla hahmottaneet. Meillä on pitkään ollut vallalla käsitys, että on alkoholi ja tupakka ja sitten liuta vaarallisia huumeita, jotka on kaikki niputettu yhteen kategoriaan (tai joissakin yhteyksissä A-, B- ja C-luokan huumeet tai miedot ja vahvat). On vedetty johtopäätös, että aine on auttamattomasti paha, jos sen käyttö on laissa kielletty ja vähemmän paha, jos sallittu. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista, vaan jokaisen aineen farmakologiset, sosiaaliset, fysiologiset ja psyykkiset vaikutukset ovat erilaiset.

Kun jako laillisiin ja laittomiin päihteisiin (eli huumeisiin) on tehty, tavoite on voinut olla hyväntahtoinen: selkeä jako pahoihin ja hyviin aineisiin on ihmisillä helppo omaksua. Valitettavasti näyttää siltä, että jaosta on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Ensinnäkin sallittuihin aineisiin päätyi historiallisista syistä muutama todella vaarallinen aine (tupakka, alkoholi) ja vastaavasti kiellettyjen listalla on hyvin erilaisia aineita, joista osa on todella vaarallisia ja osa taas laillisia vaihtoehtoja vaarattomampia (EU-raportti aiheesta). Tästä seuraa loogisesti monenlaisia ongelmia.

Koska suurin osa ihmisistä on kuuliaisia lain noudattajia, niin he päätyvät todennäköisemmin käyttämään vaarallisempia aineita, kuin joita he päätyisivät siinä tilanteessa, että vaarattomampia olisi myös laillisena. Toisekseen ihmiset, jotka päätyvät kuka mistäkin syystä käyttämään jotakin laitonta päihdettä, leimataan turhaan muun yhteiskunnan edessä ongelmatapaukseksi riippumatta siitä, onko hän ongelmatapaus vai ei. Myöskään ne ongelmatapaukset eivät hyödy leimaamisesta, vaan heitä tulisi sen sijaan auttaa pääsemään eroon ongelmistaan. Kolmannekseen ihmiset, jotka päätyvät käyttämään laittomia päihteitä, eivät välttämättä ymmärrä, että myös laittomat päihteet ovat erilaisia. Ei ole tavatonta, että ihminen päätyy kokeilemaan ns. mietoa huumetta, toteaa että aine ei olekaan niin paha, kuin hänelle on kerrottu ja sen myötä päätyy testailemaan myös muita laittomia aineita, koska luulee, että nekään eivät sitten varmaan ole vaarallisia.

Ammattirikolliset hyötyvät eniten huumeiden laittomuudesta, koska se mahdollistaa pimeät markkinat heille. Huumebisnes on ymmärtääkseni ammattirikollisuuden tärkein tulonlähde. Aiheesta on kirjoiteltu viime aikoina paljon ja yksi esimerkki on Osmo Soininvaaran kirjoitus. Tilannetta voidaan tarkastella myös yksilönvapauden kannalta: samalla tavoin kuin ihmiset saavat ryypätä tai ahmia itsensä hengiltä, pitäisi heillä olla vapaus päättää haluaako käyttää ainetta x tai y. Lähinnä yllä mainituista syistä uskon, että kategorisointi laillisiin ja laittomiin päihteisiin tulisi purkaa, koska se vain lisää ongelmia. Portugalissa dekriminalisoitiin kaikki aineet vuosituhannen vaihteessa ja siellä ongelmat ovat vähentyneet kaikilla mittareilla mitattuna. Nykyinen länsimainen päihdepolitiikka on tullut tiensä päähän ja sota huumeita vastaan on hävitty. Uskon, että seuraavina vuosikymmeninä tilanne tulee muuttumaan merkittävästi.

Suurin osa ihmisistä haluaa päihtyä ja on tekopyhää väittää toisin. Tätä halua emme pysty sammuttamaan kieltämällä asioita, kuten esimerkiksi 1920-luvun kieltolaki hyvin osoitti. Meidän tulee pureutua syihin, miksi ihmiset haluavat päihtyä. Valitettavasti syiden tutkiminen ja korjaaminen on vaikeaa ja hidasta, ja se ei ole poliitikoille kannattavaa työtä, koska äänestäjät haluavat nähdä konkretiaa välittömästi. Voi myös olla, että päihtyminen onkin biologinen tarve, jota ei täysin voidakaan poistaa. Tätä hypoteesia tukee monien eri eläinten (esimerkiksi tilhi, apina, hiiri) halu päihtyä.

Päihteitä voi käyttää myös oikein. Ihmisen terveys koostuu kolmesta komponentista: fyysinen, henkinen ja sosiaalinen. Kaikki mitä ihminen tekee vaikuttaa näihin komponentteihin. Ihmisen tulisi elää niin, että hän maksimoisi komponenttien summan ja pitäisi ne myös tasapainossa. Esimerkiksi juoksuharrastus voi parantaa fyysistä terveyttä, mutta se mahdollisesti heikentää sosiaalista terveyttä, kun yksin tehty harrastus vie aikaa kavereilta. Vastaavasti päihteitä voi käyttää rentoutumiseen ja sosialisoitumiseen ilman suurta vaaraa fyysiselle terveydelle. Jopa ryyppyiltaan osallistuminen voi joskus olla hyvä idea, jos silloin saa kokea ihmisten kanssa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja olla vaan sekaisin murehtimatta mistään. Ryyppyiltoja ei kuitenkaan kannata olla kovin usein, jotta niiden huonot puolet eivät mitätöisi hyviä puolia. Ja olisi toki parempi, jos saisimme nämä samat elämykset jollain vaarattomammalla tavalla.

Päivittelinpä punnerrussivuni. Olutdatat sain myös viimein siirrettyä tietokantaan, mutta projektisivua en ole vielä toteuttanut. Oluita on kuitenkin maisteltuna nyt jotakuinkin 250.

Kirjasaralla luen tällä hetkellä The Happiness Hypothesistä, joka kertoo vinkkejä, kuinka lisätä onnellisuutta omassa elämässä: mahdollisimman lyhyt työmatka, hyvät ihmissuhteet, paljon vapaa-aikaa materian kustannuksella, ei melua jne. Varmaan moni allekirjoittaa, että elämä kannattaa elää mahdollisimman onnellisesti, joten miksipä ei katsoisi, mitä muut ovat havainneet ja ottaa sitten niistä opiksi, jos tarvetta on.

Sen lisäksi tilasin juuri Sensuurin Suomi -kirja. Filosofi Jukka Hankamäki vaikuttaa tällä tällä hetkellä - heti Jussi Halla-ahon jälkeen - kirjoittavan mielenkiintoisimpia tekstejä. Kirjan kappaleet löytyvät kyllä Jukan blogista, mutta ajattelin osittain kannatuksen vuoksi lukea ne kirjamuodossa.

Uskoisin, että pari viikkoa sitten meni läpi toiseksi viimeinen kurssi, joten nyt olisi jäljellä enää viimeinen eli Konenäkö. Tämä viikonloppu ja toivottavasti myös seuraava on mennyt lukemisen parissa. En millään haluaisi käydä enää kuin kerran tentissä, joten panokset ovat kovat 4.9. Dippatyöstä on tehtynä 1-20% riippuen mitä proffa vastaa teoriaosastani. Koska aika eikä motivaatiokaan oikein enää riitä kahteen työhön, niin olen päättänyt luopua sairaalahommistani. Tosin saa nähdä, milloin vaihto tapahtuu, koska seuraajani tulee olemaan luultavasti kaverini ja luonnollisesti alkuvaiheessa tulen opastamaan häntä jonkin aikaa. Niin se vain elo etenee.

Viime torstaina oli Taiteilijoiden yö. En ole aikaisempina vuosina noteerannut tapahtumaa, joten oli melkoinen yllätys tajuta, kuinka suuresta tapahtumasta on kyse. Oulussa oli illan aikana yli 60 tapahtumaa, ja niistä useat kiinnosti myös minua, joka ei yleensä taiteesta paljoa nauti. Kävimme katsomassa muotinäytöstä, moottorisahaveistämistä, runonlausuntaa, naispainia, muutamaa keikkaa, taidemaalauksia, ilotulitusta… Yritimme myös käydä maistelemassa tapaksia paikallisessa tapas-ravintolassa, mutta koska se oli aivan täynnä, niin siirryimme melkein vastaavaan paikkaan, Toreroon. Otettiin puoliksi tomaattileivät serranokinkulla, potut aiolilla ja kanasalaatti. Ruoka oli niin hyvää, että seuraavana iltana piti kokata kotona samoja herkkuja. Ilta oli myös siinä mielessä mielenkiintoinen, kun tapasimme muutaman tunnin aikana niin paljon uusia ja myös vanhoja tuttuja. Tai tuskin niistä mitään tuttuja tuli, mutta esiteltiin toisemme kuitenkin jne. Varmaan jotain 15 uutta tavattiin.

Viikko sitten vietettiin kahdestaan mökkiviikonloppu Rovaniemen Pekkalassa. Tarkoitus on tehdä siitä reissusta pieni raportti, jotta muutamat kivat kuvat jäisivät paremmin talteen.

Pyörästä on vaihteeksi keula hajalla, joten on aikaa esimerkiksi kirjoittaa blogia. Pari lenkkiä kerkesin jopa tälle kesää ajamaan ennenkuin pamahti. Neljän viikon päästä olisi TahkoMTB, mutta ei taida kohdata siinä hinta/hauskuus valitettavasti. Olisi kiva lähteä vähän testailemaan uusia maastoja ja kuntoa, mutta 250e tuntuu kohtuuttomalta.

Eilen muuttui työt kokopäiväiseksi ja sillä saralla menee ihan hyvin. Koulua on jäljellä pari kurssia ja dippatyö.

Viikonloppuna Johannasta tuli ylioppilas, grattista! Sen myötä oli torstaista eteenpäin aika kiireistä Keminmaallapäin, kun piti kaupasta hakea kolme autollista herkkuja tarjottavaksi. Lauantaina oli päivällä ensin koululla viralliset osuudet, sitten Kotiniemessä kylänmiehet ja sukulaiset kävivät ja illalla kokoonnuttiin kavereiden kanssa lähellä olevalla metsämiesten majalle rentoilemaan. Ihan perushauskaa oli, mutta se on todettava, että ei ole viime aikoina enää tuollainen perusryyppäys kiinnostanut. Kai se on positiivista, mutta ainakin niiden kavereiden kannalta harmillista, jotka moisesta ovat vielä kiinnostuneita. Mikähän lie tullut? Tai ehkä tämä on vain tälläinen kausi nyt.

px muutti Ouluun. Niin se elämä heittelee. Alunperinhän mun piti muuttaa Tampereelle. No, mutta näillä mennään ainakin seuraavat puoli vuotta tms.

Viikko sitten viikonloppuna oli Erämessut. Pari vuotta sitten Johanna raahasi minut puoliväkisellä ‘messuille ja sen jälkeen olenkin ollut vallan innostunut käymään niillä. Viime vuonna Rovaniemellä ja nyt oli taas Oulun vuoro. Käytiin vilkaisemassa millainen teltta Akka R/S 2 on IRL, syömässä lettua ja loimulohta, istumassa rallisimulaattorissa ja ostelemassa kotiin valkosipulikastikkeita ja karpalo-, tyrni-, mesimarja- ja hillahilloa. Loistava päivä oli se.

Parin viikon päästä on 2v päivä, mitähän hauskaa sitä keksisi?

Oluissa menee numero 192 ja punnerruksissa olen ilmeisesti jämähtänyt ikuisesti viikolle neljä. Sunnuntaina ajattelin äänestää Sampo Terhoa ja seurata vaalivalvojaisia.

Johanna oli viettämässä syyslomaansa täällä kymmenen päivää männäviikolla. Pääosin maattiin kotona, mutta muutamissa pippaloissa sentään käytiin sekä kerran kaupungilla ja paikallisessa kinkkilässä.

Lauantaina (18.10.) kokkailtiin kaverilla aurajuustopottuja, naudan ulkofileet ja punaviinikastike. Kaikki tehtiin valmisversioilla, mutta silti tietenkin oli tosi hyvää. Muitakin herkkuja nautittiin illan aikana.

Tiistaina (21.10.) pidettiin ex tempore -pippalot Simolla. Oli hauskaa, kun arkena klo 23 saatiin kasaan kuusi henkeä hippaloimaan (opiskeluaika ftw). Juhlintapaikkojakin löytyi samantien kolme. Katelttiin kaverin laskuvarjohyppyvideo, pelattiin Frets on Firea ja ja no eipä kummempia. Ihan hauskaa oli varsinkin ottaen huomioon lähtötilanteen.

Torstaina (23.10.) yritimme päästä uimaan päivällä, mutta aamun tunneille valvominen esti ylöspääsyn. Iltapäivästä menimme kuitenkin Raksilaan Hengan ja Ninan luo kokkailemaan perinteistä kiinalaista safkaa muutaman muun kaverin kanssa. Kaupasta ostettiin yhdessä vihannekset ja lihat, leikeltiin vihannekset, Henga kokkasi ja lopulta syötiin pitkän (4h) kaavan mukaan. Ruokana oli tällä kertaa soija-valkosipuli-tofua, chiliöljy-valkosipuli-kurkkua, inkivääri-paprika-bambu-härkää, jotain kevyesti maustettua kanaa, kananmuna-purjo-mössöä ja paistettua selleriä. Ja toki riisiä. Milloin tehtäisiin sushia?

Perjantaina (24.10.) oli #pikku_kaljoissa-irc-kanavan kauden alottajais -pirskeet, missä oli yhtä jäsentä vaille kaikki paikalla eikä yhtään ylimääräistä (vaikka kyllä niitä yritettiin kalastella). Osanoton täydellisyyden osalta olin iloinen. Teemana oli tällä kertaa chilillä maustetut mikrohampparit, joita ostettiinkin yhteisellä bilekassalla 60 kpl ynnä muut härpimet. Sen lisäksi siis testailtiin aikaisemmin syksyllä ostettuja chilimausteita, joista osa on ihan käyttökamaa ja osa taas tarkoitettu lähinnä tulisuudella leikkimiseen. Muutoin itse sain pitkästä aikaa hyvän draivin päälle (alkoholilla osuutta asiaan) ja oli kivaa. Tanssin seurakunnalle. Maistelin pari olutta. Käytiin jäähdyttelykävelyllä. Katsottiin vierestä Frets on Fire -pelaamista ja ja no juteltiin. Perusmeininkiä, mutta silti hauskaa.

Lauantaina (25.10.) istuttiin rauhallisemmissa merkeissä toisaalla kynttilöiden ja hedelmäsalaatin äärellä. Silti todella mukavaa oli.

Sunnuntait ja maanantaitkin tuppautuivat olemaan perinteisiä rakkauspäiviä, jolloin vain köllöteltiin sängyssä nallejen kanssa ja katsottiin korkeintaan yksi Muumi. Viikolla mollotettiin leffoista Orpokoti ja puolet Fahrenheit 9/11:sta. Kumpikaan ei erityisemmin iskenyt minuun. Ensi kerralla on taas minun vuoro valita hihii. Ehkäpä Twelve Monkeys, Blow tai Traffic. Jälkimmäisenä sunnuntaina seurattiin vaalilähetystä.

Kuntavaalit menivät erinomaisesta: Halla-aho pääsi läpi kirkkaasti ja omakin ehdokas Oulussa heilahti valtuustoon. Jospa se monikulttuurikritiikki tästä alkaisi pikku hiljaa upota massoihin. Minä en ole erityisen poliittinen ihminen, mutta maahanmuutto on kiinnostanut parin vuoden ajan. Ilmeisesti johtuen siitä, että olen itse tajunnut sen ongelmia ja vastaavasti nähnyt kuinka sokeita vallassa olevat ovat asialle. Myös vaalien numerot tuovat tyydytystä minunlaiselleni tilastofriikille.