Lontoohon + synttärit
Kolme vuotte sitten kirjoittelin, että josko tulevana kesänä kävisi Lontoossa. Silloin suunnitelma kariutui, mutta nyt on lentoliput ostettu huhtikuulle. Amazonista on tulossa kirjatilauksen mukana Lonely Planet London (myös Value investing by James Montier). Sen ja netin avulla olisi tarkoitus suunnitella hieman, missä paikoissa ja ravintoloissa kannattaisi aika ja raha käyttää. Jostain pitäisi myös majoitus keksiä.
Kuopiosta pääsee lentäen halvalla Helsinkiin, Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Riikaan, Berliiniin ja Lontoohon. Riikaa harkitsimme halvempana vaihtoehtona, mutta päädyimme kuitenkin mielenkiintoisempaan kohteeseen. Tavoite on kesäksi ostaa auto, jonka turvin matkustaminen hieman avartuu, ei pelkästään kotimaassa vaan myös ulkomailla, kun autolla voi siirtyä Pirkkalaan ja Vantaalle huomattavasti helpommin ja myös halvemmin kuin Valtion Rautateillä.
Täytin viikonloppuna 28 vuotta. Sen ja Johannan tammikuisten synttäreiden kunniaksi kävimme katsomassa paikallisessa elokuvateatterissa Another Year. Elokuvan tyyli oli, ainakin minulle, uusi kokemus ja viihdyinkin täydessä salissa parituntia oikein hyvin. Keskusteluakin elokuvasta riitti ainakin 20 minuuttia, kun jaloittelimme hieman ennen ravintola Haraldiin siirtymistä.
Muistelisin, että olisin joskus vuosia sitten jo katsellut Haraldin menua, kun se aloitti Kuopiossa (vai olikohan se Tampereella?) ja tuumannut, että pitää testata kyllä, kun kohdalle sattuu. Vaikka asia on ollut mielen päällä siitä lähtien, kun Kuopioon muutto tuli tietoon, niin kesti lähes puoli vuotta Kuopiossa asuessakin, että pääsimme maistelemaan Haraldin pöperöitä. Tälläkin kertaa olimme alunperin menossa Puijon tornin Torniravintolaan syömään, mutta viime hetkellä vaihdoimme, kun tuumasimme, että Torniravintola on kesällä varmaan kivempi.
Tilasimme Haraldissa aperatiiveiksi tyrniliköörisnapsin ja karpalodrinkin. Alkupalaksi otimme Jumalten alkajaiskilven, jossa kuului viski-savulohta, lohenmätimoussea, tervasilakkaa, rapuista tartaria, savuahventa, karhumakkaraa, poromoussea, hirvenpaistia, riistasalamia, kasvimaan herkkuja, pariloitua vuohenjuustoa, mustikkaista sipulihilloketta, savupähkinöitä, saaristolaisleipää sekä nuotioleipää. Kokonaisuudesta tuli mieleen välittömästi joulu, kun (lähinnä) Emon luomat perinteiset jouluruuat ovat hyvin samanlaisia. Lohessa ei valitettavasti maistunut viski, vaan se oli hyvin suolaista. Mätimousse oli erinomaista, kuten myös poromousse ja myös, ilmeisesti oikeasti, avotulella tehty nuotioleipä. Rapuinen tartar oli hieman pettymys, kun se oli tutun- joskin hyvänmakuinen katkarapukermaviilisoosi. Silakasta en osaa kommentoida, mutta savuahven oli hyvä. Öljyllä valeltu salaatti vuohenjuuston ja cashewin kera toimi loistavasti, tottakai. Tosin saksanpähkinän kanssa olisi toiminut vielä paremmin, luulisin. Mustikkainen sipulihiilloke oli erikoinen tuttavuus, josta ei ole pahaa sanottavaa, mutta en oikein keksinyt, minkä kanssa sitä olisi pitänyt syödä. Saaristolaisleipää hieman epäröin, kun mausteleivistä en yleensä ole pitänyt, mutta tämä oli mietoa ja myös maukasta. Ehkä nykyään pidänkin maustetuista leivistä. Karhunmakkara oli pienempi kuin prinssinakki ja varsin vahvasti maustettu. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun maistoin karhua ja ei kyllä tullut mitään kuvaa, mille karhu maistuu. No, kyllä siitä ainakin maustetun makkaran saa tehtyä. Hirvenpaisti ja villisikasalami olivat niitä harvoja, joita ei jaksanut kokonaan syödä. Peruslihaa.
Pelkäsimme ahtavamme mahamme täyteen jo alkupaloista, mutta saimme maltettua mielemme ja pidettyä ruokahalumme yllä pääruoalle asti, joka oli Päällikön riistamiekka: “Isoon miekkaan pujotetaan poroa, saksanhirveä, peltopyyn rintaa ja kauden kasviksia, lankulle viereen laitetaan kahtakin kastia, Viisauden viinistä ja torvisienistä valmistettuja, lisäksi hiillosperunoita ja juustolla kesytettyjä perunoita sekä ryytimaan hunajaisia juureksia.” En ollut muistaakseni aikaisemmin maistanut saksanhirveä, peltopyytä enkä torvisieniä. Tosin, nyt tuntuu että tarjoilija sanoi kyllä villisiaksi yhtä lihapalaa, joten en nyt tiedä sitten, mitä söin. No, ymmärtääkseni tarjolla ollut poro oli varmaan ulkofilettä ja tietenkin hyvää. Peltopyy oli todella kuivaa, mutta kyllä se hyvin tervattujen marjojen kera upposi. Torvisienikastike oli myös hyvää. Hiillosperunat oli tavallisia lohkoperunoita ja juustoperunoina olisin mielummin syönyt vaikkapa valkosipuliperunat. Marinoitua valkosipulia oli kyllä tarjottimella.
Haraldin konsepti perustuu hauskaan teemaan. Valitettavasti ravintolan puitteet eivät olleet niin hienot, kuin teema antaisi mahdollisuuden. Kalusteet olivat liian irrallisia, elävää tulta oli käytetty liian maltillisesti ja keskellä ravintolaa ollut viikinkilaiva oli lähinnä tragikoominen. Itse ruoat, varsinkin alkupalakilvellä olleet, olivat kuitenkin yllättävän maukkaita teemaravintolan tarjonnaksi. Ruokaa oli myös riittävästi, kuten äkkiseltään voisi ajatella viikinkeillä olleen (oikeestihan niillä on kyllä varmaan ollut melkoista kynytystä). En ole varma, milloin haluaisin uudestaan käydä Haraldissa, mutta voin silti suositella paikkaan. Kyllä se ensimmäisellä kerralla on varmasti mukava kokemus itse kellekin.
