Applelane

Kuntaraporttiin on päivitetty pari uutta reissua. Talven aikana olisi tarkoitus tehdä vanhojen talojen taustatutkimusta, mutta vielä ei ole urakka oikein päässyt vauhtiin.

Oulussa tuli joulukuussa käytyä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli firman pikkujoulut, historiaklubin kokoontuminen St. Michaelissa ja 8 ruokalajin ateria Hai Longissa (savustettu tofu, chilikuha, kana kung po, sienikaali, sipulihärkä, chilihärkä, jotain lammasta, friteerattua porsasta).

Joulu tuli myös vietettyä Oulussa ja Keminmaalla porukoidemme huostassa. Lahjat skipattiin tänä vuonna yrityksenä pikku hiljaa irtautua materialismiuskonnosta. Panostimme enemmän joulupöydän antimiin. Emo voi halutessaan taas luetella, mitä löytyi Hiirosen pöydästä. Tapasimme pikaisesti myös Anteroa, joka oli tullut Suomeen käymään San Diegosta.

Kirjarintamalla on työn alla Suomen poliittinen historia 1809-2009, Avaruusseikkailu 2001 (fiktiota!), Reservin johtaja ja Ihmiskunnan värikkäät vaiheet (yli 2000 sivun kirjasarja maailman historiasta 70-luvulta). Historia kiinnostaa tällä hetkellä eniten ja olen kahlannut Wikipediasta ihmiskunnan alkuvaiheita. Postissa on myös tulossa kirja arvosijoittamisesta. Palaan sijoitusaiheeseen vuodenvaihteen jälkeen, jolloin voidaan tehdä vuoden sijoitustilinpäätös.

Tänään varmistui viimeinen epävarmuustekijä Tampereelle lähdöstä, joten kolmen kuukauden päästä siirrymme sitten neljäksi kuukaudeksi Tampereelle. Sitä ennen pitäisi hommata vaatekaappi. Saimme juuri ennen joulua myytyä kirpparilla melkoisen kasan roinaa, mutta silti on pakko saada lisää säilytystilaa.

Paljon on taas kerennyt tapahtua. Tässä lyhyt luettelo, missä merkeissä viime viikot ovat lutviutuneet.

Tisk kävi kylässä heinäkuun puolivälissä. Pelattiin Elmaa (IFLP), juotiin olutta, kokattiin (tortillat), tuumailtiin ja käytiin pyörillä tapaamassa myös terb0a (elmaaja). Seuraavana viikonloppuna porukat tulivat käymään kylässä. Esittelin heille Kuopiota ja kävimme syömässä paikallisessa kreikkalaisessa sekä istumassa Gloriassa. Muu aika taisi olla tavanomaista kotioleilua.

Viime viikonloppuna mentiin Johannan kanssa Tampereelle. Torstai-ilta vietettiin Tuskan ja Satun kanssa. Muisteltiin vanhoja, maisteltiin parit spessuoluet, käytiin Gastropub Prahassa ja söin falafel-pitan. Kiitos hostauksesta. Perjantaina Johannalla oli työhaastattelu (sai paikan, joten ensi keväänä Johanna ainakin asustelee Tampereella), jonka aikana minä kävin kirjastolla selvittämässä Messukylän vanhan kunnantalon sijaintia. Usean historiakirjan selailun jälkeen paras tieto on, että kunnantalo on sijainnut grillin vieressä. Grillistä oli kuva, mutta kunnantalosta ei. No, kyllä se tuolla tiedolla luultavasti aukeaa. Haastattelun jälkeen mentiin Plevaan testaamaan pyttipannua, kanaleipää ja muutamaa olutta. Seuraan liittyivät myös Johannan koulukaverit L ja V. Myös Heikki ja hänen seuralaisensa tulivat tapaamaan meitä myöhemmin illalla. Heidän kanssaan käytiin ensin viinijuhlilla maistelemassa juustoja ja sitten siirryttiin Gastropub Tuulensuuhun, jossa maistelin itse Achel 8 Blonden sekä lammaspyöryköitä olutkastikkeella ja vuohenjuustopottuja. Päivän safkat ja Achelin olut olivat loistavia. Illalla käytiin vielä terassilla istumassa hetken aikaa ennenkuin ajelimme Johannan kanssa Vesilahteen yöpyilemään.

Lauantaina oli vuorossa Yli-Öyrien sukukokous. Piirreltiin sukupuita, tutustuttiin uusiin ihmisiin, syötiin ja kahviteltiin. Olin melkoisen ulkopuolinen, mutta ilokseni muutamat sukulaiset ottivat myös minuun kontaktia. Ihan mukavat kemut oli. Illalla käytiin saunomassa Teerimäellä.

Sunnuntaina köröteltiin reitti Tampere-Asikkala (hienoja maisemia)-Jaala (Vanha kelo oli hyvä ruokapaikka, Verla, Unescon maailmanperintokohde, oli tutustumisen arvoinen)-Heinola-Mäntyharju (lepposa chillailualue keskustassa)-Ristiina-Mikkeli (voi käydä uudestaan)-Anttola-Puumala-Sulkava (asuisin, jos ei olisi niin syrjässä)-Savonlinna. Kun meni niin myöhäiseksi, niin ajelin vasta maanantaina takaisin Kuopioon.

Tällä viikolla pitäisi painaa kovasti töitä, viikonloppuna muuttaa Johanna takaisin Kuopioon ja ensi viikolla alkaa valmistella muuttoa Niiralaan. Niin tosiaan, saatiin Kuopakselta asunto Niiralasta eli Kuopion parhaalta opiskelija-asuntoalueelta. Jej!

emps ja Eva visiteerasivat meitä männäviikonloppuna. Eva on Itävallasta, joten tiedossa oli taas haasteita enkun saralla. Hyvä, että Lontoon-reissun jälkeen on tullut näitä tilanteita vastaan. Metsäreiveissä oli edelliset jutustelut.

Pariskunta tuli Kuopioon perjantaina jo puolen päivän aikaan. Hain vain heidän tavaransa ja palasin itse vielä tekemään töitä muutamaksi tunniksi. Kolmeksi kerkesin itsekin keskustaan ja ensitöiksemme kuvasin viimein Kuopion kaupungintalon, sitten mentiin Gloriaan yksille, jonka jälkeen syömään Introon. En ollut aiemmin Introssa käynytkään ja menulta löytyi ihan mukavanoloisia ja -hintaisia aterioita. Tällä kertaa maistui tosin tylsästi vain burgeri. Intron jälkeen käytiin kuvaamassa Kuopion maalaiskunnan entinen kunnantalo ja sitten mentiin rantaan istuskelemaan. Kuudelta käppäiltiin Pannuhuoneelle, jonne en ole Kuopiossa asuessa päässyt kuin vasta kerran aiemmin. Harmillisesti paikassa oli aika ankea meininki: erikoisoluet olivat lähes loppu (ei kuulemma kesällä mene kaupaksi), bändi häiritsi meitä soundcheckillään ja asiakaspalvelukin oli hitusen hakusessa. No, jospa talvella sitten taas…

Oluiden jälkeen käppäiltiin Valkeisen kautta Puijonlaaksoon. Istuskeltiin hieman sisällä, suihkuiltiin (hellekausi menossa) ja käytiin illasta vielä metsäkävelyllä. Nukkumaan mentiin ajoissa, kun seuraavana päivänä oli paljon ohjelmassa.

Lauantaina lähdettiin herätyksen jälkeen melko pian huristelemaan Savonlinnaan. Ajeltiin Vehmersalmen lautan, Leppävirran, Varkauden ja Kangassalmen kautta, jotta vieraat pääsivät näkemään hieman järvi-Suomen maisemia. Perillä otettiin Johannan luona tervetulojuomat ja jatkettiin suorilta kauppaan ostamaan piknik-tarpeita. Ilta vietettiinkin Olavinlinnan edustan nurtsilla ja kalliolla jutellen kaikesta ja käyden välissä uimassa. Katseltiin myös oopperavieraita ja nautittiin Riihisaaren rauhasta, kun kaikki paikalliset teinit olivat Sulkavan souduissa. Illalla käytiin vielä Sillansuussa ja Huvilassa sekä parannettiin maailmaa parvekkeella.

Sunnuntaina syötiin aamupalat torilla (metsämansikkalörtsy ei ollut kummonen) ja sitten käytiin Olavinlinnassa opaskierroksella, joka oli kuukauden sisään jo toinen kerta, mutta tällä kertaa kuunneltiin jutut kuitenkin Englanniksi. Olavin jälkeen kauppailtiin jädet ja kanasalaattitarpeet, kun hellepäivänä ei kellekään maistunut raskas ruoka. Iltapäivällä käytiin vielä rannalla frisbeilemässä ja jalkoja huljuttelemassa ennenkuin vieraamme suuntasivat kotia Helsinkiin.

Kaikki tuntui viihtyvän ja erityisen iloinen olen siitä, että pysyin muiden mukana jutussa lähes koko ajan. Kehitystä, kehitystä. Tuumailtiin myös, josko mekin voitaisiin joskus käydä Itävallassa visiitillä. Olisi varmasti hienoa.

Huomaa kesän tulleen, kun ei meinaa enää kunnolla muistaa, mitä on edellisen kuukauden aikana tapahtunut.

Kuukauden vaihteessa muutettiin Johanna Savonlinnaa, jossa hän suoriutuu kesätöistään. Savonlinna on sopivalla etäisyydellä Kuopiosta, kiva paikka ja sukulaisiakin siellä on. Kuukauden ensimmäisen viikonlopun vietin Kuopiossa kaverin kanssa, joka esitteli yhden Kuopion hienoimmista paikoista: Vuorilammen.

10. kesäkuuta huristin tapaamaan mr:ää Joensuuhun keräten matkalla kuvat Riistaveden, Tuusniemen ja Outokummun kunnantaloista. Kuopio-Joensuu-väli oli hieno pätkä. Lauantain ohjelmassa oli autostereoiden asennus, johon menikin vain puoli tuntia kolmen tunnin arvion sijasta. Tämä aiheutti sen, että meillä oli rutkasti aikaa nauttia aurinkoisesta kesäpäivästä. mr:n kanssa ollaan yleensä puskettu koko miittiaika kaikkea turhaa, mutta tällä kertaa päätetiin ottaa vain rennosti. Haettiin jäätelöt ja mentiin joen suuhun tsillaa ja taivallettiin myös Ilosaaren festarialueella. Ilosaarihan on varmaan Joensuun kuuluisin paikka, eikä syyttä, sen verran hienoa aluetta se olikin. mr on asunut käytännössä koko ikänsä Joensuussa, joten on aika huumoria, että hän kävi nyt vasta ensimmäistä kertaa Ilosaaren festarialueella.

Sunnuntaina köröteltiin Pielinen ympäri. Sain viimeinkin kuvatuksi Joensuun kyltin sekä myös kokoelmiini kuntatalokuvat Kontiolahdesta, Juukasta, Nurmeksen maalaiskunnasta, Nurmeksesta, Pielisjärvestä, Lieksasta, Enosta, Ilomantsista, Tuupovaarasta, Kiihtelysvaarasta, Pyhäselästä sekä Pielisensuusta. Iltasella ajelin vielä takaisin Kuopioon Vehmersalmen kautta.

15. kesäkuuta on virallinen vuosipäivämme. Olemme ajatelleet pitää tämän, vaikka joskus menisimme naimisiin, koska kyllä kai se seurustelun alkaminen on tärkeämpi päivä kuin jonkin juridisen sopimuksen tekeminen? Tänä vuonna päivämme sattui keskiviikolle, mutta vietimme juhlaamme vasta torstaista eteenpäin. Otimme molemmat lomaa niin, että saimme juhlistaa jopa neljän päivän ajan nelivuotispäiväämme.

Olimme ajatelleet käydä moikkaamassa naapurikunnassa Punkaharjulla kesätöitä tekevää Johannan koulukaveria Katjaa ja kun hän ilmoitti, että torstai on ainoa vaihtoehto, niin päädyimme sitten tekemään torstaina roadtripin Savonlinnan itäpuolelle. Aamulla espressot ja lepuskat naamaan ja sitten kohti Kerimäkeä, jossa bongattiin maailman suurin puukirkko. Olihan se mahtava ja jos kohdalle sattuu, niin kannattaa käydä myös sisällä. Kerimäeltä jatkettiin Kiteen grillille, josta ajettiin Kesälahden kautta Uukuniemeen skippaamaan Suomen korkeimman koivun bongaus. Sitten Saari, Parikkala ja viimein Punkaharju, missä saatiin uunituoretta raparperipiirakkaa jäätelöllä ja oman omenapuun mehua. Punkaharjulta kannattaa tiedostaa ainutlaatuinen harjualue, joka on Suomen hienoin. Illalla tapasin Johannan kämppiksen Mauran ja maistelimme vuosi sitten Ranuan eläintarhan kotiviinimyymälästä ostetun variksenmarjaviinin. Ei ollut kovin kummoista.

Perjantaina suunnaattiin testaamaan paikallinen pitseria, Capero. Pitsa on fantastinen herkku, mutta minä ainakin olen lopen kyllästynyt turkkilaisten tekemiin paksupohjaisiin ja heikkolaatuisista raaka-aineista tehtyihin lättyihin. Sen sijaan yritän aina löytää alkuperäisiä “suomalaisia” pitserioita, joita yleensä bongaa joko pubien yhteydestä tai sitten italia-teemalla pyörivistä ravintoloista. Pubeissa pitsat ovat halpoja, mutta italialaisissa ravintoloissakaan ei yleensä paljoa yli kympin tarvitse maksaa. Joensuussa edellisenä viikonloppuna kävimme testaamassa italialaistyylisen La Passionen, mutta se oli kyllä suuri pettymys. Pitsat olivat aivan samanlaisia kuin peruskänkkylässä, mutta tuplahintaisia. Capero oli sen sijaan hyvä, vaikka jauheliha-aurajuusto-valkosipuli-pitsani oli liian rasvainen. Ensi kerralla vaihdan valkosipulin katkarapuun, ananakseen tai sipuliin. Ettäs tiedätte.

Caperosta jatkettiin ensin kuvaamaan Säämingin kunnantalo ja sitten tepasteltiin Panimoravintola Huvilaan, jossa päästiin maistamaan Live Porter ja Blanche, joita kumpaakaan ei löydy vielä Ratebeeristä tai Olutoppaasta. Oikein makoisia oluita molemmat. Juotiin myös Pesäpuu stout #2, joka ei makeutensa takia sopinut niin hyvin kesäiseen aunrinkotuolitsillailuun Saimaan rannalla. Panimoravintola oli ihastuttava paikka ja sitä voi suositella muillekin.

Seuraavaksi kävimme kuvaamassa Savonlinnan kaupungintalon, jonka jälkeen käytiin hakemassa täydennyksiä sittarista ja siirryttiin Johannan sukulaistyttöjen kanssa rehelliselle kesäillan nuorisoryypinkipaikalle. Muutamat otettiin paikallisten kanssa ja sitten käytiin viereisessä tivolissa testaamassa pari laitetta, kun oli jokin liput puoleen hintaan -yötarjous. Sukulaistytöt olivat sen verran viihdyttävää seuraa, että saatoimme heidän baarin ovelle, josta lähdimme itse kuitenkin nukkumaan - grillin kautta.

Lauantaina käytiin juomassa kahvit kahvila Saimassa, jossa Maura on töissä. Mangokakkua, lohipiirasta ja kahvoset historiallisessa kahvilassa palkitsi. Sitten siirryttiin vieressä olevaan Olavinlinnaan, jossa osallistuttiin tunnin kestävälle opastuskierrokselle. Me ollaan melko tunnollisesti kierretty kaikenlaisia museoita ja muita nähtävyyksiä, ja pikku hiljaa alettu vakuuttumaan, ettei ne ehkä ole meidän juttu, mutta pakko myöntää että Olavinlinna oli todella siisti ja varsinkin oppaan tarinoita kuunnellessa viihtyi mainiosti. Itse asiassa uskon, että olisimme viihtyneet varmaan kolmekin tuntia kierroksella.

Olimme alunperin suunnitelleet käyvämme parin tunnin risteilyn Savonlinnan ympärillä, mutta kun ilmat eivät lauantaille olleet kovin suotuisat, niin jätimme paatteiluin väliin ja haimme sen sijaan torilta täytetyn lihalörtsyn ja mustikkalörtsyn. Niiden jälkeen siirryttiin majapaikkaamme Talvisalontielle, josta lähdettiinkin samantien kauppaan hakemaan grillaustarpeita illaksi. Olimme sopineet menevämme illaksi Pihlajaniemeen Johannan siskon luokse rillailemaan. Siellä käytimme isoa koiraa Marenkaa uimassa, söimme varhaispottuja ja makkaraa sekä loppuillasta kävimme pyörähtämässä vielä Koivukannan lossilla.

Sunnuntaina vierailimme Sillansuussa, joka osoittautui todella laadukkaaksi olutravintolaksi. Sitten käytiin lounastamassa Majakassa, jossa pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa nieriää. En nyt vielä täysin vakuuttunut joidenkin mielestä Suomen parhaasta ruokakalasta, mutta hyväähän se toki oli. Paahdetut perunat, kastike ja alkupaloina olleet rieskat, mozzarellat ja marinoidut muikut olivat hyviä ja kokonaisuutena ravintolakokemus oli kiitettävä. Pitkästä aikaa tunsi saavansa rahalle vastinetta ravintolassa!

Illalla ajelin takaisin Kuopioon ja bongasin matkalla Heinäveden pitäjän vanhan kyltin, joka pitänee varmaan lähteä kuvaamaan pxn kanssa tässä joku päivä. Juhannuksena voisi tehdä töitä, ensi viikolle olisi tarjolla Savonlinnan oopperajuhlia ja metsäreivit Oulussa. Suopi nährä.

Ensimmäinen kuntareissu on nyt takana omalla autolla. Kävimme sunnuntain ratoksi huristelemassa reilu kolme sataa kilometriä keräten viisi uutta kylttiä (Tervo, Vesanto, Keitele, Pielavesi, Maaninka) ja kahdeksan uutta kunnantaloa (Karttula, Tervo, Vesanto, Keitele, Pielavesi, Lapinlahti, Maaninka, Siilinjärvi). Kävimme katsastamassa myös UKK:n synnyinkotia, Lepikon Torppaa.

Tällä hetkellä mahdollisista kylteistä puuttuu kolmetoista ja vuodesta 2003 lähtien ohi suun on mennyt 23 (eli kunnat on keretty jo lakkauttaa): Jäppilä, Virtasalmi, Luopioinen, Kodisjoki, Toijala, Längelmäki, Suodenniemi, Viljakkala, Maksamaa, Vöyri, Suolahti, Sumiainen, Karinainen, Kullaa, Kangaslampi, Sahalahti, Loimaan kunta, Peräseinäjoki, Pieksämäen maalaiskunta, Leivonmäki, Pieksänmaa, Haukivuori ja Karttula. Mahdollisista kunnantaloista minulla ei ole tietoa, mutta 311 kuntaa on Suomessa joskus ollut olemassa, joista minulla ei ole kuvaa. Vielä on projektia jäljellä siis.

Viikonloppuna oli myös Katjan 20-vuotissynttärit, KuTu-grillailua ja Mystery Diningia.

Päivitys: Luopioinen, Kodisjoki, Toijala, Längelmäki, Suodenniemi, Viljakkala, Maksamaa, Vöyri, Suolahti, Sumiainen, Karinainen, Kullaa, Kangaslampi, Sahalahti, Loimaan kunta, Peräseinäjoki, Pieksänmaa ja Pieksämäen maalaiskunta ovat myös keretty lakkauttaa ennenkuin kerkesin niitä kuvaamaan.

Päivitys 2: Jäppilä ja Virtasalmi puuttui vielä.

Huhheijaa, nyt on ollut vaihteeksi tapahtumarikas kuukausi. Muuten tähän asti on Kuopiossa asuessa ollutkin melko hiljaista.

8.4.-14.4. oltiin Lontoossa. Reissu oli mahtava ja matkustusinnostus kasvoi. Tämän enempää en matkaan tässä vaiheessa pureudu, sillä tapani mukaan tulen kirjoittamaan kattavan raportin reissusta.

Lontoosta tultiin kotia to-pe yönä ja perjantaina iltapäivällä istuin jo junassa menossa kaveriporukan miittiin Jyväskylään. Pendolino ja WLAN rok! Vuoden 2008 jälkeen Oulussa kehittynyt kaveriporukka hajosi maantieteellisesti 2010, kun me muutimme Kuopioon ja yksi jäsen Jyväskylään. Tämän jälkeen viikottaiset tapaamiset ovat vaihtuneet noin puolivuosittaisiin.

Perjantaina kokkailimme sushia, johon Tapani oli löytänyt jopa raakaa tonnikalaa. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan tonnikalafileen käyttämistä ja ruoastakin tuli oikein hyvää. Sushiravintoloissa tonnikalaa on tullut aiemmin maisteltua, mutta nyt ensimmäistä kertaa “omassa” pöydässä. Ilta kului kämpillä tarinoidessa. Yöllä käytiin tepastelemassa pieni mutka Harjulla.

Lauantaina nukuttiin pitkään, juotiin espressot ja lähdettiin ulkoilemaan muutamaksi tunniksi. Paluumatkalla haettiin vielä illaksi pientä palaa (tomaatti-basilika-mozzarella-salaattitarpeet, patonkia ja tsatsikia) ja käytiin testaamassa paikallinen. Pakko myöntää, että pitkästä aikaa tuli vastaan oikeasti hyvä känkkylä. Mua ei ole ihan hetkeen pitseriat enää säväyttäneet, mutta Pizzeria Maria kyllä tarjosi hyvän lätyn halvalla. Ilta kului tutuissa merkeissä: maailman ilmiöiden tarkastelua päihtymisen rinnalla.

Sunnuntainakin vielä kerettiin tsillailemaan ennenkuin piti kiiruhtaa jo kotia kohti. Viikonloppu otettiin siis über-rennosti. Tällä porukalla ei ole ollut tapana suorittaa. Illalla sitten otettiin vastaan Jytky. Jostain vuodesta 2006 asti Halla-ahoa lukeneena tämä oli eräänlainen päätepiste. Olen kokenut useiden muiden ihmisten tavoin, että maahanmuuttopolitiikka on yhteiskunnallinen tabu, josta on saanut puhua vain yhtä totuutta. Nyt tabu on viimein rikottu ja täten tavoitteeni saavutettu. Aika näyttää, minkä asian puolesta tulen seuraavaksi puhumaan. Yksi sellainen kyllä olisikin jo mielessä, mutta koska se on vielä suurempi tabu, niin en uskalla puhua julkisesti.

Takaisin huhtikuun tapahtumiin. Jyväskyläreissua seuraava arkiviikko meni töitä puskiessa ja illat emon tuleviin 50-vuotispäiviin valmistuessa, jotka hän oli ajoittanut pääsiäispyhiksi. Matkasimme torstaina Ouluun ja annoimme Lontoon tuliaisemme sekä Emon lahjat. Saunottiin ja leipäläiset mutustettiin.

Perjaintaina oli juhlien pääpäivä. Kylään tuli lähisuku eli Ukki ja Mummu sekä Haukiputaan serkut. Emo oli tietenkin tykittänyt loistavat pöperöt (uunipottuja erilaisilla täytteillä, juustoja ja leikkeleitä), joita nautimme antaumuksella ja jutustelimme suvun kesken. Pippalot kestivät koko päivän ja vasta illalla haukiputalaiset lähtivät kotoihinsa. Sitten avattiin vielä 2003 lahjaksi saatu konjakkipullo, jota oli sitä hetkeä varten säästelty. Emo vaikutti tyytyväiseltä, mikä tärkeintä, mutta myös vierailla oli varmasti kiva päivä. Kiitosta kaikille. Kuvia tapahtumasta.

Lauantaina mutustettiin vielä perjantain jäämisiä ja sitten köröttelimme Johannan kanssa Keminmaahan, jossa varsinkaan minä en nykyään enää kovin usein kerkeä käymään. Kauppailtiin, saunottiin ja terveiset vaihdettiin.

Sunnuntaina käytiin Kemin Puistopaviljongissa testaamassa monen kehumat pitsat. Viiden kilon alkupalasalaatti oli kokemus. Eihän me sitä kokonaan jaksettu syödä, mutta ainakin oli riittävästi! Pitsat olivat hyvät, mutta ei hehkutuksen arvoiset. Kyllä täällä toistekin voi käydä, mutta ei kuitenkaan muodostunut perinnettä jokaiselle tulevalle Kemi-reissulle, kuten on käynyt Kiviniemen Camillon kanssa. Pitsojen jälkeen otettiin hieman aurinkoa uudistuneen Valtakadun kävelyosuudella, josta siirryttiin Kukkoon muutamalle oluelle seuranamme karju. Harmiksemme Kukon oluttarjonta oli romahtanut, mutta iloksemme baarimikko, johon kerkesimme myös tutustua, löysi muutamia mielenkiintoisia oluita perähuoneesta ja myi niitä poistohintaan. Maistelin mm. Mikkellerin Struisen. Kukosta jatkoimme Tornioon Johannan kaverin luokse katsomaan Deviliä. Elokuva oli keskinkertainen, mutta leffailta oli ihan hauska. En olekaan oikeastaan koskaan harrastanut kotileffailtailua isommalla porukalla. Yleensä olen sitä mieltä, että jos porukalla kokoonnutaan, niin tehdään mielummin jotain muuta kuin möllötetään elokuvaa, mutta kyllä se nyt oli ihan hauskaa.

Maanantaina rentoiltiin Viitakoskella, katseltiin hevosen kengitystä ja illalla ajelin vielä Ouluun, kun tiistaina piti mennä töihin palaveeraamaan. Iltapäivällä tapasin Hengan Leskisessä (Cotleigh Long Eared Owl real ale, joku 12-vuotinen skottiviski ja fetapalat) ennenkuin piti lähteä jumittamaan bussiin kohti Kuopiota. Bussimatkalla käytiin ainakin kahdessa uudessa kuntakeskuksessa, jossa en ole muistaakseni ennen käynyt: Vieremä ja Lapinlahti. Olipa mahtavaa päästä lopulta kotia, jossa ei ole viime aikoina paljoa kerennyt olemaan.

Nyt on edessä vappu, joka tulee viime vuosista poiketen olemaan (luultavasti) melko rauhallinen. Lauantaina osallistunen Johannan fuksirientoihin, sunnuntaina käytäneen koko kansan torihumussa, mutta muuten voisin vaikka yrittää kirjoitella Lontoo-raporttia.

Kolme vuotte sitten kirjoittelin, että josko tulevana kesänä kävisi Lontoossa. Silloin suunnitelma kariutui, mutta nyt on lentoliput ostettu huhtikuulle. Amazonista on tulossa kirjatilauksen mukana Lonely Planet London (myös Value investing by James Montier). Sen ja netin avulla olisi tarkoitus suunnitella hieman, missä paikoissa ja ravintoloissa kannattaisi aika ja raha käyttää. Jostain pitäisi myös majoitus keksiä.

Kuopiosta pääsee lentäen halvalla Helsinkiin, Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Riikaan, Berliiniin ja Lontoohon. Riikaa harkitsimme halvempana vaihtoehtona, mutta päädyimme kuitenkin mielenkiintoisempaan kohteeseen. Tavoite on kesäksi ostaa auto, jonka turvin matkustaminen hieman avartuu, ei pelkästään kotimaassa vaan myös ulkomailla, kun autolla voi siirtyä Pirkkalaan ja Vantaalle huomattavasti helpommin ja myös halvemmin kuin Valtion Rautateillä.

Täytin viikonloppuna 28 vuotta. Sen ja Johannan tammikuisten synttäreiden kunniaksi kävimme katsomassa paikallisessa elokuvateatterissa Another Year. Elokuvan tyyli oli, ainakin minulle, uusi kokemus ja viihdyinkin täydessä salissa parituntia oikein hyvin. Keskusteluakin elokuvasta riitti ainakin 20 minuuttia, kun jaloittelimme hieman ennen ravintola Haraldiin siirtymistä.

Muistelisin, että olisin joskus vuosia sitten jo katsellut Haraldin menua, kun se aloitti Kuopiossa (vai olikohan se Tampereella?) ja tuumannut, että pitää testata kyllä, kun kohdalle sattuu. Vaikka asia on ollut mielen päällä siitä lähtien, kun Kuopioon muutto tuli tietoon, niin kesti lähes puoli vuotta Kuopiossa asuessakin, että pääsimme maistelemaan Haraldin pöperöitä. Tälläkin kertaa olimme alunperin menossa Puijon tornin Torniravintolaan syömään, mutta viime hetkellä vaihdoimme, kun tuumasimme, että Torniravintola on kesällä varmaan kivempi.

Tilasimme Haraldissa aperatiiveiksi tyrniliköörisnapsin ja karpalodrinkin. Alkupalaksi otimme Jumalten alkajaiskilven, jossa kuului viski-savulohta, lohenmätimoussea, tervasilakkaa, rapuista tartaria, savuahventa, karhumakkaraa, poromoussea, hirvenpaistia, riistasalamia, kasvimaan herkkuja, pariloitua vuohenjuustoa, mustikkaista sipulihilloketta, savupähkinöitä, saaristolaisleipää sekä nuotioleipää. Kokonaisuudesta tuli mieleen välittömästi joulu, kun (lähinnä) Emon luomat perinteiset jouluruuat ovat hyvin samanlaisia. Lohessa ei valitettavasti maistunut viski, vaan se oli hyvin suolaista. Mätimousse oli erinomaista, kuten myös poromousse ja myös, ilmeisesti oikeasti, avotulella tehty nuotioleipä. Rapuinen tartar oli hieman pettymys, kun se oli tutun- joskin hyvänmakuinen katkarapukermaviilisoosi. Silakasta en osaa kommentoida, mutta savuahven oli hyvä. Öljyllä valeltu salaatti vuohenjuuston ja cashewin kera toimi loistavasti, tottakai. Tosin saksanpähkinän kanssa olisi toiminut vielä paremmin, luulisin. Mustikkainen sipulihiilloke oli erikoinen tuttavuus, josta ei ole pahaa sanottavaa, mutta en oikein keksinyt, minkä kanssa sitä olisi pitänyt syödä. Saaristolaisleipää hieman epäröin, kun mausteleivistä en yleensä ole pitänyt, mutta tämä oli mietoa ja myös maukasta. Ehkä nykyään pidänkin maustetuista leivistä. Karhunmakkara oli pienempi kuin prinssinakki ja varsin vahvasti maustettu. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun maistoin karhua ja ei kyllä tullut mitään kuvaa, mille karhu maistuu. No, kyllä siitä ainakin maustetun makkaran saa tehtyä. Hirvenpaisti ja villisikasalami olivat niitä harvoja, joita ei jaksanut kokonaan syödä. Peruslihaa.

Pelkäsimme ahtavamme mahamme täyteen jo alkupaloista, mutta saimme maltettua mielemme ja pidettyä ruokahalumme yllä pääruoalle asti, joka oli Päällikön riistamiekka: “Isoon miekkaan pujotetaan poroa, saksanhirveä, peltopyyn rintaa ja kauden kasviksia, lankulle viereen laitetaan kahtakin kastia, Viisauden viinistä ja torvisienistä valmistettuja, lisäksi hiillosperunoita ja juustolla kesytettyjä perunoita sekä ryytimaan hunajaisia juureksia.” En ollut muistaakseni aikaisemmin maistanut saksanhirveä, peltopyytä enkä torvisieniä. Tosin, nyt tuntuu että tarjoilija sanoi kyllä villisiaksi yhtä lihapalaa, joten en nyt tiedä sitten, mitä söin. No, ymmärtääkseni tarjolla ollut poro oli varmaan ulkofilettä ja tietenkin hyvää. Peltopyy oli todella kuivaa, mutta kyllä se hyvin tervattujen marjojen kera upposi. Torvisienikastike oli myös hyvää. Hiillosperunat oli tavallisia lohkoperunoita ja juustoperunoina olisin mielummin syönyt vaikkapa valkosipuliperunat. Marinoitua valkosipulia oli kyllä tarjottimella.

Haraldin konsepti perustuu hauskaan teemaan. Valitettavasti ravintolan puitteet eivät olleet niin hienot, kuin teema antaisi mahdollisuuden. Kalusteet olivat liian irrallisia, elävää tulta oli käytetty liian maltillisesti ja keskellä ravintolaa ollut viikinkilaiva oli lähinnä tragikoominen. Itse ruoat, varsinkin alkupalakilvellä olleet, olivat kuitenkin yllättävän maukkaita teemaravintolan tarjonnaksi. Ruokaa oli myös riittävästi, kuten äkkiseltään voisi ajatella viikinkeillä olleen (oikeestihan niillä on kyllä varmaan ollut melkoista kynytystä). En ole varma, milloin haluaisin uudestaan käydä Haraldissa, mutta voin silti suositella paikkaan. Kyllä se ensimmäisellä kerralla on varmasti mukava kokemus itse kellekin.

Joulu 2010 vietetty ja tässä lyhyesti selonteko tapahtuneista.

Matkustimme torstaina (23.12.) junalla Ouluun. Pakkasta oli leppoisat 30 astetta ja kun tietää ihmisten matkustavan sankoin joukoin joulun viettoon, oli arvattavissa, että juna ei saapuisi ajallaan Ouluun. Pari tuntia oltiin lopulta myöhässä. Illalla asetuttiin Hiiroseen taloksi ja asensin porukoille Wlanin, jotta voi sielläkin surffailla ympäri huushollia.

Perjantaina aattopäivänä kävimme nopeasti pyörähtämässä vielä kylillä katselemassa tunnelmia ennen puolen päivän riisipuuroa. Ukki ja Mummu tulivat vieraaksemme myös puurolle, jonka kanssa oli tarjolla myös piirakoita, munavoita, graavilohta yms. lisuketta. Sitten vetästiin päivätirsat ja neljän tienoilla lähdettiin pyörähtämään haudoilla muistelemassa tuonelan väkeä. Hautausmaareissun jälkeen saunottiin, jonka jälkeen oli vuorossa ehkä lomien paras hetki: joulupöydän korkkaus.

Ruokapöydässä oli tänä vuonna lanttu-, porkkana- ja pottulootaa, perunaa, savukinkkua, savunautaa, riimihärkää, kylmäkuivattua kinkkua, konjakkisinappia, mustaherukkahilloa, hernesipulisalaattia, katkarapusalaattia, salaattikastiketta, marinoituja kangasrouskuja, graavilohta, savulohirullia, lasimestarin silliä, sitruunasmetanasilliä, savulohimajoneesia, poromajoneesia, chilimajoneesia, valkosipulimajoneesia, valkosipulisalaattia, smetanamätiä, feta-valkosipuli-punajuurisalaattia, riisipiirakkaa, munavoita, leipäjuustoa, aurajuustoa, vuohenjuustoa, viikunahilloa, brieta, Vilho appenzelleriä, kypsää goudaa, pippurijuustoa, korppihapanleipää, perunarieskaa, ohrarieskaa, viinirypäleitä, tucceja, kossua, vishya, paria punaviiniä ja valkoviiniä. Jälkiruoaksi ei mitään erityisempää, vaan glögiä ja suklaata. Aivan mahtavat setit. Kuva.

Lahjapolitiikkaa toiveideni mukaisesti kiristettiin ja muutenkin järkevöitettiin. Parhaimpia lahjoja olivat Kansainvälisen Seikkailijan opas ja sauvasekoitin, jolla eilen tehtiin heti kiiwidrinkkejä ja taivaallista salaattikastiketta kotikebabin rinnalle.

Lauantaina huristeltiin Keminmaahan möhnöttämään oikein kunnolla maaseudun rauhaan. Matkalla käytiin Haukiputaalla kakkukahveilla serkkujen luona. Keminmaavisiitin aikana katsottiin LOTR:n ensimmäinen osa, käytiin Haaparannalla ostamassa Brasilian pähkinöitä ja tapsantansseissa Cornerissa moikkaamassa Keminmaalaisia kavereita sekä toimitettiin lahjoja muutamille tuttaville.

Tiistai-iltana köröteltiin yötä vasten takaisin Ouluun, kun minun piti käydä keskiviikkona istumassa töissä palaverissa. Keskiviikkoillalla tehtiin Syynimaalla kanasalaattia ja istuttiin iltaa oululaisten kavereiden kanssa. Torstaina junailtiin itsemme takaisin Kuopioon. UV-aattoa valvoimme tässä samassa pihapiirissä olevassa solukämpässä, jossa asuu Johannan opiskelijakavereita. Tapasimme paljon uusia ihmisiä, joista toivottavasti joidenkin kanssa voi muodostua hyviäkin kaverisuhteita joskus. Kavereita saa vain altistamalla itsensä sosiaalisiin tilanteisiin ja olemalla ystävällisesti oma itsensä.

Paino on taas lipsunut 96 kg paikkeille, vaikka kovasti kesällä kolkuteltiin jo 90 kilon rajapyykkiä. Viime jouluna paino oli 100 kg, joten tilanne on nyt kuitenkin hieman parempi. Viime vuoden tammikuussa aloitin treenauksen puolimaratonille ja tänäkin vuonna se on vähimmäistavoite. Pitää lähipäivinä suunnitella jonkinlaista treeniohjelmaa. Jospa se tästä taas.

Pitkä loma on tehnyt kyllä eetvarttia. Tästä on hyvä jatkaa.

Vietimme viikonloppuna kolme-ja-puolivuotispäivää. Puolivuotispäiviä ei olla yleensä paljoa juhlistettu ja tälläkin kertaa tyydyttiin vain käymään jouluostoksilla, Rossossa pannupitsalla, Houkutuksessa ja parilla oluella. En välttämättä jaksaisi päivää skriivata ylös, mutta tällä kertaa oli niin mahtavaa tykitystä olutrintamalla, että otetaanpa talteen. En kerro tarkemmin itse oluista, koska asiat on kerrottu netissä jo miljoona kertaa ja toisekseen olen huono analysoimaan makuja tarkasti.

Aamukahvin tilalla hörppäsimme Mikkellerin Jackie Brownin, jonka kesällä haalasin Helsingistä. Valitettavasti tällä kertaa Mikkeller petti ja itse en oluesta niin välittänyt. 3/5 pojoa.

Ostosten (kukkoja ja Öljypuun tuotteita), Rosson ja Houkutuksen jälkeen siirryttiin Gloriaan yhdelle tai kahdelle. Ajatus oli käydä vielä illalla Pannuhuoneella, jos jaksaisimme sinne asti odotella. Pannuhuone aukeaa vasta klo 18, joten emme koskaan pääse sinne asti. Eipä tälläkään kertaa.

Valitsin olueksi St. Bernardus Abt 12:n, jolla Olutoppaan perusteella on loistava hinta/laatu-suhde. En varmaan ihan täysin olutta ymmärtänyt, kun en siitä hunajan lisäksi juuri muuta löytänyt, mutta maku oli kyllä loistava. 4/5.

Johanna osti seuraksi Good Forcen, joka myös osoittautua maukkaaksi ja muutenkin todella mielenkiintoiseksi. Olut on ilmeisesty myös aikamoinen harvinaisuus, kun Ratebeer:ssäkin on vain seitsemän reittausta. 4/5.

Olisin ollut jo valmis kotiapäin, kun jostain syystä tällä kertaa ei olut niin paljoa maistunut. Mutta päätimme jäädä vielä yhdelle, kun seuralaiseni tuntui viihtyvän sen verran hyvin. Otimme Good Forcen sisaren Dark Forcen. Kovasti pelkäsin vahvaa humalaisuutta, josta en yleensä pidä, mutta tässä se ei onneksi puskenut liikaa. Tykkäsin jälleen: 4/5.

Seuraavana olikin vuorossa 500. olut, joka tulisi olemaan Koffin kolmonen kotona illalla juotuna. Baarimikko tämän kuultuaan totesi, ettei tälläinen peli vetele ja tarjosi minkä tahansa oluen haluaisimme. Hänen suosittelun perusteella otimme Cuvée De Ranken. Jälleen onnistunut olut ja 4/5. Nousuhumalan siivittämänä fiilis oli tässä vaiheessa mitä parhain ja jatkui myös loppuillan kotona.

Helmikuussa varmaan juhlistetaan enemmän ja paremmin yhdessäoloamme, kun vietämme perinteisesti yhteissynttäreitä.

Tulee näemmä vähemmän kirjoiteltua Kuopiossa asuessa, tai sitten ei ole vain tapahtunut mitään. Pitkälti illat onkin mennyt Elma-projektin parissa, joita olen jo muutaman vuoden siirtänyt myöhemmäksi. Tarkoitus on nyt vuoden vaihteessa viimein julkaista Paprika ja eräs toinenkin homma. Liikuntakin on nyt jäänyt vähiin ja tämän seurauksena alkaa selässä jo pikku hiljaa tuntua 16 h päivässä samalla työpisteellä istuminen. No, kohta tulee muutosta. Torstaina kävinkin jo korkkaamassa Puijon ladut.

Kaksi iltaa olen viettänyt Johannan kavereiden kanssa ja molemmilla kerroilla päädyttiin kokkaamaan sushia. Varsinkin jälkimmäisellä kerralla pöperöt olivat aivan loistavia - jopa parempia kuin ravintolassa syömäni. Myös ihmiset olivat mukavia ja mielenkiintoisen oloisia. Jospa tämä sosialisoituminen täällä tästä.

Pari viikkoa sitten kävin Oulussa firman pikkujouluissa ja samalla reissulla pidettiin myös kaveriporukan illanistujaiset. Molemmat olivat luonnollisesti hauskoja settejä. Mukava käydä kotikonnuilla, kun löytyy seuraa ja menoa. Hengan kanssa käytiin kinkkilässä pohtimassa maailman menoa.

Viime viikonloppuna kylään tuli lappeenrantalainen kaveri, jonka olen tuntenyt netissä jo yli 10 vuotta. Emme olleet koskaan aiemmin tavanneet, joten tiettyä jännitystä oli etukäteen ilmoilla. Mutta eipä siinä, toki tuli juttuun ja outoahan se olisikin, jos ei, kun kerta netissä on niinkin kauan jaksettu jutustella. Pitää käydä vuorostaan Lappeenrannassa kesällä. Sielläpäin olenkin harvemmin pyörinyt. Ainakin särää pitää päästä maistamaan.

Marraskuussa kävin myös Joensuussa mr:n luona kuvaamassa Pielisensuun ja Joensuun talot. Joensuun kyltti tosin jäi edelleen kuvaamatta, kun kameran paristot loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. No, ensi kerralla sitten. Vissiin kolme kertaa jo jäänyt kuvaamatta.

Lähdemme nyt torstaina pohjoiseen viettämään joulua. Otin välipäivät vapaaksi, niin kerkeään hyvin käydä myös Keminmaassa. Aatto Hiirosessa ja sitten huristellaan Lapin puolelle. UV:sta ei ole vielä tehty päätöksiä, että tullaanko Kuopioon vai mites.

Tulipa vietettyä laatuaikaa Jyväskylässä viime viikonloppu. Kaveri muutti sinne lukuvuoden alussa ja kun Kuopion ja Jyväskylän välimatka on melko näppärä, niin tuli samantien lähdettyä tutustumaan Jyväskylään, jossa en pahemmin ole aikaisemmin kuljeksinut. Perjantaina käytiin Vihreässä Haltijattaressa, joka meni top5 parhaisiin olutravintoloihin, joissa olen käynyt. Piilohanasta löytyi Mikkeller Trippel. Muu aika kuljailtiin ympäriinsä ja syötiin hyvin.

Viikko sitten olimme viskipruuvissa Kuopion Maljassa tutustumassa viskimaailmaan. Me ei olla Johannan kanssa kovin perillä viskeistä ja itse asiassa kumpikaan meistä ei niistä koskaan ole erityisemmin nauttinut, mutta päätettimme antaa mahdollisuus. Tapahtuma oli Kuopion Kokoomus opiskelijoiden järjestämä, joten ihan mielenkiintoisia jutusteluja syntyi virallisen osuuden jälkeen. Vaan eivätpä kuitenkaan saaneet meistä uusia jäseniä :).

Viskipruuvissa maisteltiin Laphroaig 10y, Glenmorangie Quinta Ruban, Four Roses, Jameson ja Ballantine’s. Olen näistä aiemmin maistanut ensimmäistä ja kahta viimeistä. Yleensä viskiä tulee maisteltua valmiiksi päihtyneenä kaverin lasista aisteja turruttavassa pubiympäristössä, joten ei ole yllättävää, että mielipiteeni viskeistä on ollut lähinnä “viski kuin viski, pahaa se on silti”. Mutta nyt pitää myöntää, että tarjolla olleista viskeistä Laphroaig ja Glenmorangie yllättivät todella positiivisesti ja viimein huomasin, että viskeissä on isojakin eroja. Voisin hyvin kuvitella seuraavaksi ostavani potun noista toista jonkin halvemman vaihtoehdon sijaan. Oli todellakin eri tilanne maistella viskejä rauhallisessa ympäristössä tarkkaan tuoksutellen ja makustellen. Väritkin tulivat hyvin esiin valkoista paperia vasten.

KuTu järjestää ilmeisesti myöhemmin myös olut- ja viinipruuvit, joista ainakin viiniversio kiinnostaa kyllä kovasti. Toivoa sopii, että aikataulut sopivat yksiin, kun sen aika on.

Ensi viikonloppuna pääsisi käymään Helsingissä 35 eurolla, mutta taidan skipata, jotta kerkeää olla kotonakin välissä. Seuraavana viikonloppuna on ohjelmassa firman festit ja Oulu-turnee samalla.

Piti heti käyttää hyväksi Kuopion parempi sijainti ja lähdimme viikonlopuksi Helsinkiin Johannan kanssa. Toinen syy oli, että junamatkustamisteni hinta tuplaantuu nyt kuukauden vaihteessa. Yövyimme Merihaassa Tiskin ja Jenskun luona. Kiitos paljon heille majoituksesta, pöperöistä ja ennenkaikkea seurasta.

Perjantaina syötiin pitsaa, maisteltiin Red Horizon, Finlandia Sahti ja muutama turhempi olut. Lauantaina pidimme Johannan kanssa kulttuurikierroksen ja vierailimme luonnontieteellisessä museoassa ja kansallismuseossa. Välissä syötiin sushit ja jälkeen nepalit. Olusilla käytiin Teerenpelissä, Kaislassa ja Olutkellarissa. Ilta istuttiin Merihaassa, jossa mukana oli myös myoni. Sunnuntaina käveltiin Kalliossa, ihmeteltiin Piritoria ja syötiin Iguanassa.

Miitin aiheina olivat kähinät ja rikastuminen. Kumpikaan ei toteutunut.

Kiersimme viime lauantaina Kuopion kirpparit ja huonekalukaupat Johannan ja mrn kanssa. Löytyi Martelan hyvä työtuoli Johannalle 5e, kaulin 2e, hedelmäkulho 3.5e ja piirakkavuoka 6.9e. Aijai ku oli hyviä ostoksia. Nykyään muodissa itsellä, ettei rahaa tuhlaisi turhuuksiin.

Tuli asennettua myös EOL ja siitä innostuneena aloin edistää pitkästä aikaa Mopoasioita. Saapa nähdä, mihin asti riittää aika. Toivottavasti riittäisi. Ainakin nyt Kuopiossa ei ole niin paljoa kaverihommia, niin aika pitäisi olla enempi koneella oloon.

Viikonloppuna lähti myös syömiset lapasesta, kun (tyhmiä) perinteitä kunnioittaen vedettiin mr-miitin kunniaksi tuplamäärä kaloreita. Oli entrecotea, aurajuustopottuja, kermakastiketta, pitsaa, sipsiä, phila-dippiä, karkkia, limua, ranskiksia, makkaraa yms. Päätettiin, että seuraavilla kerroilla järkevöitetään safkauksia. Viikolla tuli myös telkkarista MOT ja A-talk aiheina kovat rasvat vastaan pehmeät rasvat. On jo pidempään ollut yleisesti tiedossa, että eläinrasvat eivät taidakaan olla niin kamalia kuin on annettu muutama vuosikymmenen ymmärtää. Mekin ollaan välissä vähennetty hiilareita ja lisätty rasvoja ja nyt tällä viikolla skarpattiin taas. Kermaa, voita, pekonia, lihaa lisää ja nopeita hiilareita pois eli ei karkkia, ei vaaleeta leipää, ei perunaa, ei valkosta riisiä jne. Toki välissä voi syödä herkkujakin, mutta pääsuuntaa pitää kääntää kohti rasvoja ja kasviksia. Lisäksi D-vitamiiniä lisänä ja harkinnassa ovat myös lisäravinteena kalarasva.

Maistelussa olut numero 440: Mikkeller Single Hop Nugget IPA. Viime lauantaina maistelin maailman parhaana pidetyn oluen, joka oli myös kallein tähän astisistani. 30 euron Westvleteren Abt 12 on kyllä myös minun mielestä luultavasti paras tyylissään. Kallis hinta tosin muodostuu lähinnä hankalan saatavuuden takia, koska olutta ei periaatteessa saisi jälleenmyydä. Maistelin oluen Kuopion Gloriassa Johannan kanssa.

Muutimme tosiaan reilu viikko sitten Kuopioon. Vielä on hieman muuttohommat kesken, mutta aikalailla ollaan päästy jo arjen rytmiin kiinni: Johanna käy koulua ja minä teen etänä töitä. Asumme Puijonlaaksossa, joka on aivan Puijon vieressä ja olenkin käynyt nyt neljänä iltana treenaamassa Puijon älyttömissä nousuissa. Jos jaksaa lähellekään tätä tahtia puskea, niin luulisi ensi kesän tavoitteet täyttyvän.

Asuntomme ei ollut aivan unelmien täyttymys, mutta hyvän sijaintinsa myötä ihan hyvä. Laitoimme kuitenkin hakemuksen vetämään paikalliseen opiskelijasäätiöön, että jos vuoden parin päästä muuttaisi halvempaan. Seinät ovat ohuet, tilankäyttö huono ja keittiön kunto keskitasoa. Mutta kyllä tässä asuu - opittiin vain liian hyvällä Etu-Lyötyssä.

mr tullee viikonloppuna käymään, mutta muuten sosiaalinen elämä on aika kuollutta. Pitää katsella, kunhan kerkeää, jos seuraa jostain löytyisi.

Parin viikon päästä on muutto Kuopioon. Johanna lähtee opiskelemaan proviisoriksi ja minä lähden mukaan. Pitempään on ollut jo ajatus, että olisi mukava nähdä “maailmaa” vähän muualtakin käsin kuin Oulusta. Kuopiosta ei ole paljoa etukäteen tietoja ja eipä siellä ole (vielä) kavereitakaan, joten aika ristiriitasin tuntein odottaa kaupunginvaihtoa. Kämppääkään ei olla saatu muualta kuin Petosesta, eli paikallisesti ghetosta. Onneksi työpaikkani joustaa mahtavasti ja voin tehdä töitä etänä Kuopiosta. Tavote on vaihtaa kämppää keskustan lähettyville niin pian kuin mahdollista.

Eilen oli ALS:n tuparit, viime viikonloppuna pxn synttärit, sitä edellisenä Johannan kaverin häät ja sitä rataa, eli viikonloppusin on ollut kyllä ohjelmaa. Viime keskiviikkona käytiin Anteron kanssa syömässä pitkän kaavan mukaan Torerossa juhlistamassa kahdestaan yhteisen koulutaipaleen loppumista. Minulla on tarkoitus kirjoitella tässä jossain vaiheessa pieni artikkeli kouluhistoriastani. Tänään tulee Kalle ja Mane saunomaan ja juttelemaan elämästä. Haikeutta on ilmassa, kun ymmärtää, että vanhojen ja nykyisten oululaisten kavereiden kanssa ei välttämättä enää hirveästi tulla näkemään.

Olen nyt lomien jälkeen tehnyt hieman lyhyempiä työpäiviä, koska koen tällä hetkellä mieluisammaksi nauttia elämästä kuin kerätä rahaa johonkin. Kirpparilta tuli reilu satku plussaa. Paino on pysynyt nyt 91-92kg - lomalla tuli notkahdus ylöspäin. Olen kyllä jatkanut juoksemista, että eiköhän se tästä ala taas tippua. Ensi kesänä olisi tarkoitus juosta maraton.

Viime viikonloppu vietettiin Korvualla juhlistamassa 3-vuotispäivää, kuten tehtiin myös ensimmäisenä vuotena. Oli vähän vaikeuksia saada molemmille vapaata, mutta lopulta onnistuttiin pari yötä olemaan mökillä. Tällä kertaa osattiin jopa sauna lämmittää. Perjantaina syötiin päivälliseksi pottuja, kanaa ja sipuli-valkosipuli-kesäkurpitsa-paistosta, jotka Emo ja Tapani oli valmistaneet. He olivat meitä ennen mökillä ja lähtivät sitten syönnin ja saunan päälle. Illalla käytiin soutelemassa hiemasen ja Johanna nappasi 88cm ja 4.5kg hauen. Oli siinä minulla ihmettelyä, kun moista vonkaletta pääsi / joutui tarkastelemaan niin läheltä. Iltapalaksi tehtiin vielä paprikaa, sipulia ja kanaa limellä ja Tervalöökillä maustettuna.

Lauantaina löhöiltiin koko päivä. Syötiin kilo härän sisäfilettä, varhaispottuja, ezmeä, salaattia ja juustoja. Juomapuolella oli Orval-olut, mustikkaviiniä, Black Toweria -valkkaria ja Kukko lageria. Saunan jälkeen lisää pihviä, sitten jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta, saunaa ja pihviä. Sitten olikin valmis nukahtamaan petilämpimään.

Sunnuntaina lähinnä siivoiltiin ja pakkailtiin. Palasimme Suomussalmen kautta, kun piti Ukin konetta käydä säätämässä. Mume oli tehnyt lihapullia potuilla ja vihanneksilla. Automatkalla kuunneltiin Dan Brownin Enkelit ja demonit -äänikirjaa, mikä muuten on aivan loistavaa autoviihdettä. Haluaisin nytkin olla kuuntelemassa tuota, mutta olen päättänyt, että kuuntelen äänikirjoja vain tien päällä ollessani autolla, pyörällä tai jalan. Kotona lukuaika kannattaa käyttää tekstin lukemiseen, mitä ei pysty liikkuessa tekemään.

Loma-TJ 3! Lomasuunnitelmista seuraavassa postauksessa.

Olipa viikonloppu, jonka haluan kirjata muistiin. Tisk otti ja tuli pidennetylle viikonloppuvapaalle Ouluun. Ohjelma rakennettiin jo vuosia sitten hyväksi havaituista elementeistä.

Torstai
Töideni jälkeen kaupasta mätöt. Sitten kokattiin kanaa jogurttikastikkeella + naan + riisi. Sauna. Dark Horizon 2. edition. Unta.

Perjantai
Kävin tekemässä puoli päivää töitä, jonka aikana Tisk ja Johanna pelaili pari erää Dominionia, joka on varsin mainio korttipeli. Pelattiin viikonloppuna yhteensä jotain 5 raundia. Puolilta päivin lähettiin vesijumppaan ja uimaan, mistä jatkettiin Amarilloon meksikolaista sapuskaa maistamaan. Sitten todettiin, ettei Leskisessä ole istumapaikkoja, joten käytiin takkatulibaarissa juomassa yhdet pitkät. Illalla otettiin perinteinen Elma läpi ja kuusi olutta -kisa, jonka vein kolmen minuutin marginaalilla. Ennen nukkumista käytiin vielä hakemassa Heikki juna-asemalta.

Lauantai
Jo pidempään oli ollut tarkoitus järjestää perinteikäs olutkävely, mutta ihmisillä on nykyään liikaa menoja. No päätimme kävellä Tiskin kanssa vaikka kahdestaan, mutta onneksemme ajankohta sopi myös Johannalle ja pxlle. Lisäksi myös pitkin talvea olutkävelyn perään haikaillut nSika ehti mukaan ja lajin elävä legenda, Heikki, ehti tulla piipahtamaan Oulussa.

Lähdimme liikkeelle Rotuaarin pallolta aamuysin tienoilla. Startissa oli mukana minä, Tisk, Johanna, px ja Heikki. nSika lähti hieman myöhässä kävelemään starttipaikalle, joten hän joutui kirimään noin tunnin etumatkamme bussilla. Reittimme suuntasi ensin Kaakkuriin, josta haettiin vähän sapuskata ja jatkettiin sitten Linnanmaalle. Matkalla poimittiin mukaan pxn pikkuveli, Jukka, joka tepasteli ex tempore Järvigrillijärven grillille, josta on haettu useilla eri kävelyreissuilla evästä. Grillille saapui myös vesvir ja Juha.

Grilliltä matka jatkui Kaijonharjuun hakemaan Tapania, josta jatkettiin Linnanmaan Alkoon ja sieltä Rajakylään saattamaan nSika kotia. Sitten jatkettiin Herukan Shellille, josta taaperrettiin Syynimaan kautta takaisin keskustaan. Johanna siirtyi bussilla kotia vajaan 50 km kävelyn jälkeen. Syynimaalta jatkoi reissun loppuun aloittajista neljä eli minä, Tisk, px ja Heikki. Iltasapuskat haettiin Swingistä. Päivän lopuksi alkoi reilu 10 asteen pakastuminen hyydyttämään kävelijöitä ja pysähtelyä välteltiin. Takaisin oltiin noin 13 tunnin päästä aloituksesta ja hieman kävelijästä riippuen matkaa tuli 60km +-2km. Oma ennätykseni jäi muutaman kilometrin päähän. Jos olisi ollut GPS mukana eli olisi tiennyt, kuinka paljon oltiin kävelty, niin olisi varmasti ollut melkoinen houkutus yrittää rikkoa ennätys. Ensi kerralla sitten.

Illalla saunottiin ja jatkoiltiin ydinporukan + MaijaJuhaTapanin kanssa.

Sunnuntai
Pyhäpäivä oli pyhitetty makoilulle. Pelasimme Dominionia, kokkasimme kreikkalaistyyliset pöperöt (kotikebabbia, tsatsikia, ezmeä, raakapaistettuja pottuja, salaattia), saunoimme kahdesti ja koomasimme. Heikki lähti joskus su-aamuna klo 5 tai jotain.

Maanantai
Back to arki. Tisk lähti myös jollain kello viiden junalla.

Mietteet
Etukäteen tuli mietittyä, että vieläkö tälläiset tapaamiset ovat hauskoja, mutta jälkikäteen on sanottava, että itselläni oli kyllä hauskaa ja lauantai, miitin pääpäivä, onnistui todella hyvin. Matka taittui, osallistujia taisi olla yhteensä 10 (parhaimmillaan yhtäaikaisesti 9) ja ilmeisesti kaikilla oli hauskaa. Harva etukäteen arvaa, kuinka hupaisaa tälläinen harrastetoiminta onkaan. Kiitos kaikille ja erityisesti Tiskille ja Heikille, kun jaksoitte matkustaa luoksemme.

Viikonloppuna juhlistettiin yhteissynttäreitä sekä 95 kg painorajan alitusta.

Varsinaisena synttäripäivänä, viime torstaina, maistelin Mikkeller Blackin. Odotukset olivat korkealla, mutta olut petti pahasti. Huonoin Imperial Stout, mitä olen maistanut. Aivan liian palaneen makuista. 356.

Perjantaina pidin vapaata, koska halusimme juhlistaa rauhassa synttäreitämme. Aloitimme Renesans-pannukakkuravintolassa jauheliha-sipuli-aurajuusto ja mansikkahillo-kermavaahto-vaniljajäätelö -kakuilla. Sen jälkeen siirryttiin Eden-kylpylään kuntosaleilemaan ja kylpylöimään joululahjana saaduilla lipuilla. Emme odottaneet paljoa, mutta viihdyimme kyllä lopulta erinomaisesti kolme tuntia ja pitempääkin olisi voinut. Allasbaarin pari pitkää tarjosi sopivasti välissä istuskeluhetkiä. Ulkoaltaan +15 oli kyllä niin rajoilla, että pystyi voittamaan itsensä ja pulahtamaan altaaseen. Kokemus ei luonut kovin paljoa uskoa mahdolliseen avantouintikokeiluun. Edenin jälkeen pyöräiltiin kotia laittautumaan ja sitten illalliselle ravintola Istanbuliin.

Istanbulin alkupala lupasi paljon: meze-lautanen kahdelle sisälsi karitsan maksaa (en pidä maksasta), aurinkokuivatut tomaatit, salaattijuustoa, viinilehtikääryleet mintulla vahvasti maustetut (paras viinilehtikääryle, mitä oon maistanut), marinoitua valkosipulia, leipää, valkosipulivoita, porkkanasosetta, sienisalaattia, paputahnaa, makea chili täytettynä juustolla, tsatsikia ja ezmeä. Moni alkupalan elementeistä oli jo tuttuja, mutta pidämme kyllä kovasti näistä välimeren perinteisistä pikkupaloista. Pääruoiksi otettiin molemmat döner kebabit, koska haluttiin verrata, millaista on peruskebua 3-4 kertaa kalliimpi kebab. Johanna otti iskenderin (eli leipäkuutiot, jugurttia, lihaa, kastiketta, vähä kasvista) ja minä kebabin kasviksilla, vuohenjuustolla ja paistetulla riisillä. Kebabit olivat toki hyviä, mutta ei me niitä juurikaan parempina pidetty kuin normikebabmestojen. Ensi kerralla pitää tilata jotain avotuliruokaa, mitä ravintola myös tarjoaa. Istanbulin tunnelma ja puitteet olivat hienot ja kokonaisuudessaan ravintolakokemuksesta jäi tosi hyvä maku.

Lopuksi meinattiin käydä vielä yksillä ensin Leskisessä, mutta vaihdettiin sitten Graaliin, joka kuitenkin oli jo turhan täynnä ja jatkettiin kotia kohti. Matkalla kuitenkin poikettiin vielä Gloriassa, kun oli ollut aiemmin puhetta, että voisi joskus katsastaa paikan. Löytyi jopa maistamaton belgiolut: Barbar Belgian Honey Ale. Makuunista haettiin vielä Ben & Jerry Bohemian Raspberry -jäätelöt, jotka olivat osapalkinto 95 kg:n alituksesta.

Lauantaina lähdettiin Keminmaahan ja matkalla haettiin Camillosta pitsat. Jauheliha-aurajuusto-ananas-valkosipuli-pitsa oivoi. Tämä oli toinen osa laihdutuspalkinnosta. Seuraavaksi tähdätään 94 kg alle, ja sitten saakin tilata luettavaa kirjakaupasta. Keminmaassa kokattiin päivänsankarille pannupottuja, paahtopaistia, kasviksia ja pippurikastiketta - varmasti toimiva setti. Lisäksi oli marjapirtelöä ja iltapalana testattiin päärynää, ilmakuivattua kinkkua ja pähkinäbrandyjuustoa. Ilmeisesti kaikille maistui.

Tammikuu alkaa olla lopuillansa ja tähän väliin taas pientä tilannepäivitystä elämästä.

Unohdin viime kerralla kirjoittaa Helsinkireissusta, joka tehtiin Johannan, pxn ja Juhan kanssa marraskuun alussa. Oulusta lähdettiin torstaina päivällä ja mentiin melko suoraa reittiä Kristiinankaupunkiin paikalliseen hotelliin yöksi. Matkalla kuvattiin tottakai kunnantaloja ja -kylttejä. Perjantaina ajeltiin Turun kautta Helsinkiin ja käytiin matkalla hakemassa kuvia muutamista uusista kunnista (Raasepori, Länsi-Turunmaa ja mitä näitä nyt onkaan tullut). Perjantai-iltana käytiin Infected Mushroomin keikalla Freda51:ssä ja samalla tavattiin muutamaa eteläkaveria (Karlis, aqu). Yöt oltiin Alppiharjussa Adan luona, missä myös lauantain irc-miitti vietettiin. Lauantaina käytiin ostoksilla Arkadian lippulaiva-Alkossa ja syömässä paikallisessa mättölässä (Weeruska), jonka tarjonta oli kyllä mainiota - varsinkin PK-seudun hinnoille suhteutettuna. Erinäisten lisäsäätöjen myötä saatiin lopulta vielä reilusti alennusta (30-40%). Paluumatkalla haettiin vielä Sastamalan kyltti ja hajoiltiin 12 tuntia autossa. Onneksi kuski jaksoi ajaa.

Vuoden ensimmäisellä työviikolla myös varmistui työsopimuksen jatkuminen, hurraa! Dippa alkaa olla paketissa (viimeiset viilailut menossa ja sitten vain odottelua) ja sen myötä pystyin siirtymään täysipäiväiseksi työntekijäksi. Iltasin oon koittanut aina vähän lueskella alan kirjoja, jotta myös teoriapuoli vahvistuisi koodauksessa. On kyllä älyttömästi oppinut uutta tässä vajaassa vuodessa, mitä olen Koodiviidakolla ollut (2009 maaliskuussa alotin).

Vuoden alusta alkoi taas liikunnat maistumaan ja tällä hetkellä paino alkaa olla jo vakiintumassa 96kg seuduille. Oon yrittänyt pari kertaa viikossa käydä juoksemassa ja tähdätä 22.5. pidettävään Terwa(puoli)maratoniin. Valitettavasti ei kykene mitenkään tässä ajassa valmistautumaan kokomatkalle, mutta olen kyllä tyytyväinen, jos puolikaskin taittuisi 5 kuukauden treenillä. Ajattelin seurata Sepon ohjelmaa. Lisäksi on nyt käyty pari kertaa viikossa uimassa ja tietenkin punnerreltu. Ei ole vieläkään mennyt 100 kerralla, mutta nyt pitkästä aikaa on tulokset alkanut taas parantua. Johtunee varmaan lähinnä painon laskemisesta.

Painonpudotuksessa asetin palkintoja tasakilojen saavuttamiselle. Saavutus on tapahtunut, kun paino on pysynyt vaaditun rajan alapuolella viitenä peräkkäisenä punnituspäivänä. Palkinnot ovat:
- 95 kg: Bohemian Raspberry jäätelöä ja Camillon tuplajauhelihapitsa aurajuustolla
- 94 kg: Neljä retkeä
- 93 kg: iso oluttilaus Systembolagetista (esim. 200e)
- 92 kg: Oz DVD-box koko tuotanto (pitkään toivonut, mutta jäänyt ostamatta, kun ollut epävarmuutta, miten ehtii katsoa…)
- 91 kg: en kerro, hähää
- 90 kg: Fjällraven Akka R/S 2

Mietitään lisää palkintoja, kunhan saavutan 90 kg rajan.

Tulevissa tapahtumissa on tiedossa ainakin kiinalaisen safkan tekoa porukoille, yhteissynttäripippalointia kahdestaan ja myös kavereiden kera. Toivottavasti tulisi myös käytyä hiihtämässä ja talvimaastopyöräilemässä, mutta nämä -21 -kelit ei paljoa innosta.

Tulipa hyvää kanasalaattia: savusuolalla ja African Nomulla maustettua kanaa + tomaattia + kurkkua + sipulia + paprikaa + jäävuorisalaattia + aurajuustoa ja päälle Lempeää Löökikastiketta. Pari päivää sitten kalahti 100 kg puntariin, joten nyt olisi pikku hiljaa taas aika kääntää päiväkalorit negatiiviseksi. Pikkulenkilläkin kävin eilen.

Jouluna oltiin kotona Etu-Lyötyssä, mutta syömässä käytiin Hiirosessa. Tapanina siirryttiin muutamaksi päiväksi Keminmaahan. Ruokana oli tänä jouluna graavilohta, naudan ulkopaistia, pottua, porkkanalaatikkoa, vuohenjuustoviikunasalaattia, emon salaattikastiketta, vanhaa goudaa, mustapekkaa, Castellon sinihometta, hollantilaista savujuustoa, leipäjuustoa, Öljypuun majoneeseja, valkosipulipikkelsiä, karjalanpiirakoita, munavoita, punaviiniä, olutta, majoneesikatkarapusalaattia. Emo voi kommentoida mitä ruokaa oli Hiirosessa, jos jaksaa.

Lahjaksi saatiin vaikka ja mitä, ja niistä parhaimpia olivat viinikarahvi, Runo-lautaset, kotiolohousut, viini- ja olutlasit, hierontalahjakortti ja juustotarjotin.