Applelane

Kuntaraporttiin on päivitetty pari uutta reissua. Talven aikana olisi tarkoitus tehdä vanhojen talojen taustatutkimusta, mutta vielä ei ole urakka oikein päässyt vauhtiin.

Oulussa tuli joulukuussa käytyä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli firman pikkujoulut, historiaklubin kokoontuminen St. Michaelissa ja 8 ruokalajin ateria Hai Longissa (savustettu tofu, chilikuha, kana kung po, sienikaali, sipulihärkä, chilihärkä, jotain lammasta, friteerattua porsasta).

Joulu tuli myös vietettyä Oulussa ja Keminmaalla porukoidemme huostassa. Lahjat skipattiin tänä vuonna yrityksenä pikku hiljaa irtautua materialismiuskonnosta. Panostimme enemmän joulupöydän antimiin. Emo voi halutessaan taas luetella, mitä löytyi Hiirosen pöydästä. Tapasimme pikaisesti myös Anteroa, joka oli tullut Suomeen käymään San Diegosta.

Kirjarintamalla on työn alla Suomen poliittinen historia 1809-2009, Avaruusseikkailu 2001 (fiktiota!), Reservin johtaja ja Ihmiskunnan värikkäät vaiheet (yli 2000 sivun kirjasarja maailman historiasta 70-luvulta). Historia kiinnostaa tällä hetkellä eniten ja olen kahlannut Wikipediasta ihmiskunnan alkuvaiheita. Postissa on myös tulossa kirja arvosijoittamisesta. Palaan sijoitusaiheeseen vuodenvaihteen jälkeen, jolloin voidaan tehdä vuoden sijoitustilinpäätös.

Tänään varmistui viimeinen epävarmuustekijä Tampereelle lähdöstä, joten kolmen kuukauden päästä siirrymme sitten neljäksi kuukaudeksi Tampereelle. Sitä ennen pitäisi hommata vaatekaappi. Saimme juuri ennen joulua myytyä kirpparilla melkoisen kasan roinaa, mutta silti on pakko saada lisää säilytystilaa.

Lasiin kaadettuna St. Feuillien Cuvée de Pâques (kyllä, pääsiäisolut) ja valmiina kirjoittamaan menneistä parista kuukaudesta. Melko kiirettä on pidellyt, mutta on tässä myös ollut hieman syyslaiskuutta ilmoilla, kun töiden lisäksi ei ole paljoa ylimääräsiä jaksanut puuhailla.

Tietsikkapuolella suurin teko oli puna.pulu.org-palvelimen muuttaminen uudelle emopalvelimelle. Viime kerralla siirron ja asennuksen teki tanskalainen kaveri, mutta tällä kertaa päätin suoriutua tästä itse. Oikeastaan mitään ongelmia ei tullut ja vieläkin on hieman petollinen tunnelma, kun tuntuu ettei se niin helposti voinut mennä. Palvelimella pyörivät siis mm. tämä blogi, Puluprojects, Moposite, Liikuntoilu, Johannan blogit ja muita tuttavien sivuja.

Oulussa kerkesin käymään kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kävin firman virkistysillassa räiskimässä Megazonessa, jota olin pelannut viimeksi ala-asteella. Lisäksi oli kaverin pippalot. Toisella kerralla oli Johannan biokemistikavereiden tuparit, Kauppuri5-safkaus, Hengan kanssa syöminen Hai Longissa ja usean tunnin historiakeskustelut St. Michaelissa.

Jossain vaiheessa Heikki tupsahti kylään illaksi ja kävimme muutamalla Gloriassa, Maljassa ja Foodissa.

Areenasta on tullut vahdattua paljon ruokaohjelmia, historiaa, politiikkaa ja taloutta. Kirjoina on tällä hetkellä menossa Linux Administration Guide, Sattumankauppaa Wall Streetillä, Prosenttijengit ja Aitoa ruokaa.

Pari viikkoa sitten kävimme Suomussalmella. Alunperin ajatus oli päästä käymään myös mökillä, mutta kiireinen aikataulu ja kieltämättä jo hieman turhan syksyiseksi käynyt keli saivat meidät lopulta jäämään Siikarantaan kylään. Tarjoilimme Ukille ja Mummulle kreikkalaisia lihapullia, pestopottuja, kreikkalaista salaattia, leikkeleitä ja italialaista luomuviiniä. Kuopion kauppahallissa on varsin makoisa liha- ja juustokauppa Pikku Veneto, jonka lihatiskiin olemme nyt ihastuneet. Juustoja on tullut maisteltua jo useamman vuoden ajan, mutta kinkut ovat vielä pääosin tutkimatta. Mumelassa juteltiin taas politiikkaa ja historiaa, saunottiin ja herkuteltiin. Sunnuntaina käytiin vielä ajamassa Raatteen tie, missä kumpikaan meistä Johannan kanssa ei olla ihan hetkeen käyty. Suomussalmelle mennessä kuvasimme Kajaanin vanhan kaupungintalon ja Kajaanin maalaiskunnan entisen kunnantalon. Kotimatkalla ajelimme vielä Valtimon, Rautavaaran ja Nilsiän kautta kuvaten niidenkin talot. Muita uusia taloja sitten viime päivityksen ovat olleet Oulujoen kaksi vanhaa taloa sekä Iisalmen maalaiskunnan vanha kunnantalo.

Viime viikonloppuna pidimme meillä Greippimiitin eli kutsuimme yhden IRC-kanavan kaveriporukan meille kylään. Kahdeksan hengen muonittaminen ja majoittaminen pienessä asunnossa oli melko raskas urakka, mutta kevyesti jäätiin kuitenkin plussalle ilo-vaiva-summassa. Perjantaina kokattiin advanced texmexia (tortillaa, tacoa, jauhelihaa, kanaa, itse marinoitua fetaa, oliivia, jalopenoa, ananasta, paprikaa, tomaattia, salsaa, jäävuorisalaattia, edamia, aurajuustoa, creme fraichea, kermaviiliä, itse tehtyä guacamolea), käytiin kiertämässä Valkeisenlampi ja tietenkin pohdittiin maailman menoa. Lauantaina käytiin päivällä samoilemassa Vuorilammella, jonka jälkeen pitikin alkaa jo kokata viikonlopun grande mässyä. Kokkailun tiimellyksessä rientoihin liittyivät myös pari kuopiolaista uutta tuttavuutta. Päivällisenä oli yritelmä kiinalaista autenttista ruokaa, jota niin usein tulee tehtyä muutenkin. Harvemmin kuitenkaan yli kymmentä eri ruokaa yhdelle aterialle. Sain Hengalta ohjeet pariin uuteenkin ruokaan ja ne olivat melkeinpä parhaimistoa. Listalla oli chilikurkkua, paistettua maissia ja selleriä, valkosipuli-soija-tofua, paistettua riisiä (katkarapu, purjo, kananmuna), normiriisiä, chilikaalia, inkiväärihärkää, possua ja bambua, kanaa ja cashewia sekä kanaa maustettuna limetinlehdellä (thaimaalainen). Mielestäni chiliä tuli taas kerran laitettua liikaa, mutta muuten pöperöt olivat kyllä loistavia.

Tässä vielä muutamia ohjeita yleisön pyynnöstä.

Marinoitu feta:
- purkki mahdollisimman täyteen fetaa, oliivia, valkosipulinkynsiä ja joka väliin pippuria, tinjamia, rosmariiniä, basilikaa
- täytetään oliiviöljyllä
- mitä kauemmin marinoi, sen parempaa saa, mutta seuraavankin päivänä voi jo syödä

Inkiväärihärkä:
- leikkaa esim. sisäpaistista mahdollisimman ohuita siivuja
- sekoita lihan joukkoon suolaa, vettä ja pottujauhoja (15g per 250g lihaa)
- leikkaa tuoreesta inkivääristä ohuita siivuja (20 % lihan painosta)
- tuoretta chilipaprikaa
- jonkin verran kevätsipulia tai purjoa
- mausteseokseen soijaa, vettä, perunajauhoa (5g per 250g lihaa)
- ensin paistetaan liha mediumiksi (pannu “50 %” kuuma), sitten perään inkivääri ja chili ja lopuksi kastike ja ihan lopuksi aivan muutamaksi hetkeksi kevätsipuli

Bambupossu:
- possua ja bambua saman verran
- bambu pitää kiehauttaa vedessä 1-2 minuuttia ja sen jälkeen kuivata siivilillä ja paperilla sekä maustaa suolalla
- maustekastikkeeseen soijaa, suolaa, sokeria, pippurijauhetta, chiliöljyä ja seesamiöljyä (rypsiöljy käy) - tarkkoja määriä ei tiedossa
- paista possu ilman mausteita, lisää perään bambu ja sitten mausteseos

Viime viikonloppu oltiin Jyväskylässä pyörien kanssa ja kruisailtiin ympäri Jyväsjärven. Hienon 14 kilometrin lenkin varrella oli paljon uusia asuntoja. Taitaa Jyväskylä olla tällä hetkellä yksi Suomen nopeiten kasvavia kaupunkeja. Ei olisi välttämättä paha vaihtoehto asua Jyskylässäkään. Vihreä Haltiatar oli laajentanut ja sisustanut hitusen persoonattomampaan suuntaan. Kokattiin cevapciciä ja maisteltiin Tete de Moine (paha), Morbier AOC (ok) ja Gouda Old Amsterdam (hyvä) -juustoja.

Ostettiin Upo D60 -tiskikone.

Tänä viikonloppuna oli Neulamäessä lauantaina hipat, josta en tuntenut etukäteen ketään, mutta mukavasti ilta silti lutviutui. Vielä sunnuntainakin käytiin patikoimassa Neulamäen Vuorilammella. Hienoa seutua onpi se. Moposite mainittiin Pelaaja-lehdessä.

Ensi viikonloppuna Oulussa. Sen lisäksi tällä hetkellä katse on Korvuassa, Kolissa, serverisiirrossa ja kirpparimyynnissä.

Elokuu on ollut kiirettä täynnä. Kuun puolivälissä oli deadline työhommissa, jonka jälkeen olen kerennyt pitää hieman lomaa. En tänä kesänä pidä ollenkaan pidempää lomaa, kun yksittäisiä lomapäiviä on tullut pidettyä vähän väliä. Jospa talvella pääsisi käymään jossain reissussa taas.

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna muutettiin Johanna Savonlinnasta Kuopioon. Viimeisenä iltana pidettiin läksiäiset Johannan solukämppiksen kanssa. Seuraavana viikonloppuna oltiin Teiskossa juhlimassa Andyn ja Kaisan yhteis-60v-synttäreitä. Haettiin ensin T Jyväskylästä ja sitten kuntakylttimatkailtiin Tuuloksen sahtimyymälän kautta Tampereelle. Pari päivää mökkeiltiin mahtavassa paikassa Näsijärven rannalla. Saunottiin, veneiltiin, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja vietettiin hienoja kesäpäiviä. Kiitos paljon järjestäjille.

Kuun puolivälissä muutettiin Puijonlaaksosta Niiralaan. Muutto kaikkinensa luonnollisesti generoi tekemistä parin viikon ajalle valmistuluineen, siivouksineen ja kaappien järjestelyineen. Tätä kirjoittaessa alkaa olla kaikki paikalllaan kiitos mrn visiitin tänä viikonloppuna. Kirpparillekin kertyi taas myytävää muutama jätesäkillinen.

mr tosiaan tuli käymään kylässä neljäksi päiväksi. mrn suosiolllisella avustuksella saatiin useat uuden asunnon ongelmat ratkottua. Kävelimme myös reilut 42 km ympäri Kuopiota, kiersimme kaikki hyvät kirpparit, testasimme viereistä 24h ABC-huoltoasemaa useamman kerran ja suunnittelimme tulevaa kuntaprojektiuudistusta. Ullan krouvi testattiin. Samoin Leväsen Shelli. Ja Cafe Kaneli. Pannuhuoneen kirpparilta ei löytynyt ostettavaa.

Syyskuussa voisi tehdä visiitin Jyväskylään, asettua Niiralaan, aloittaa uiminen, käydä Kolilla, edistää kuntaprojektiuudistusta, siirtää puna.pulu.org uudelle palvelimelle. Eiköhän noissa riitä tekemistä.

Paljon on taas kerennyt tapahtua. Tässä lyhyt luettelo, missä merkeissä viime viikot ovat lutviutuneet.

Tisk kävi kylässä heinäkuun puolivälissä. Pelattiin Elmaa (IFLP), juotiin olutta, kokattiin (tortillat), tuumailtiin ja käytiin pyörillä tapaamassa myös terb0a (elmaaja). Seuraavana viikonloppuna porukat tulivat käymään kylässä. Esittelin heille Kuopiota ja kävimme syömässä paikallisessa kreikkalaisessa sekä istumassa Gloriassa. Muu aika taisi olla tavanomaista kotioleilua.

Viime viikonloppuna mentiin Johannan kanssa Tampereelle. Torstai-ilta vietettiin Tuskan ja Satun kanssa. Muisteltiin vanhoja, maisteltiin parit spessuoluet, käytiin Gastropub Prahassa ja söin falafel-pitan. Kiitos hostauksesta. Perjantaina Johannalla oli työhaastattelu (sai paikan, joten ensi keväänä Johanna ainakin asustelee Tampereella), jonka aikana minä kävin kirjastolla selvittämässä Messukylän vanhan kunnantalon sijaintia. Usean historiakirjan selailun jälkeen paras tieto on, että kunnantalo on sijainnut grillin vieressä. Grillistä oli kuva, mutta kunnantalosta ei. No, kyllä se tuolla tiedolla luultavasti aukeaa. Haastattelun jälkeen mentiin Plevaan testaamaan pyttipannua, kanaleipää ja muutamaa olutta. Seuraan liittyivät myös Johannan koulukaverit L ja V. Myös Heikki ja hänen seuralaisensa tulivat tapaamaan meitä myöhemmin illalla. Heidän kanssaan käytiin ensin viinijuhlilla maistelemassa juustoja ja sitten siirryttiin Gastropub Tuulensuuhun, jossa maistelin itse Achel 8 Blonden sekä lammaspyöryköitä olutkastikkeella ja vuohenjuustopottuja. Päivän safkat ja Achelin olut olivat loistavia. Illalla käytiin vielä terassilla istumassa hetken aikaa ennenkuin ajelimme Johannan kanssa Vesilahteen yöpyilemään.

Lauantaina oli vuorossa Yli-Öyrien sukukokous. Piirreltiin sukupuita, tutustuttiin uusiin ihmisiin, syötiin ja kahviteltiin. Olin melkoisen ulkopuolinen, mutta ilokseni muutamat sukulaiset ottivat myös minuun kontaktia. Ihan mukavat kemut oli. Illalla käytiin saunomassa Teerimäellä.

Sunnuntaina köröteltiin reitti Tampere-Asikkala (hienoja maisemia)-Jaala (Vanha kelo oli hyvä ruokapaikka, Verla, Unescon maailmanperintokohde, oli tutustumisen arvoinen)-Heinola-Mäntyharju (lepposa chillailualue keskustassa)-Ristiina-Mikkeli (voi käydä uudestaan)-Anttola-Puumala-Sulkava (asuisin, jos ei olisi niin syrjässä)-Savonlinna. Kun meni niin myöhäiseksi, niin ajelin vasta maanantaina takaisin Kuopioon.

Tällä viikolla pitäisi painaa kovasti töitä, viikonloppuna muuttaa Johanna takaisin Kuopioon ja ensi viikolla alkaa valmistella muuttoa Niiralaan. Niin tosiaan, saatiin Kuopakselta asunto Niiralasta eli Kuopion parhaalta opiskelija-asuntoalueelta. Jej!

emps ja Eva visiteerasivat meitä männäviikonloppuna. Eva on Itävallasta, joten tiedossa oli taas haasteita enkun saralla. Hyvä, että Lontoon-reissun jälkeen on tullut näitä tilanteita vastaan. Metsäreiveissä oli edelliset jutustelut.

Pariskunta tuli Kuopioon perjantaina jo puolen päivän aikaan. Hain vain heidän tavaransa ja palasin itse vielä tekemään töitä muutamaksi tunniksi. Kolmeksi kerkesin itsekin keskustaan ja ensitöiksemme kuvasin viimein Kuopion kaupungintalon, sitten mentiin Gloriaan yksille, jonka jälkeen syömään Introon. En ollut aiemmin Introssa käynytkään ja menulta löytyi ihan mukavanoloisia ja -hintaisia aterioita. Tällä kertaa maistui tosin tylsästi vain burgeri. Intron jälkeen käytiin kuvaamassa Kuopion maalaiskunnan entinen kunnantalo ja sitten mentiin rantaan istuskelemaan. Kuudelta käppäiltiin Pannuhuoneelle, jonne en ole Kuopiossa asuessa päässyt kuin vasta kerran aiemmin. Harmillisesti paikassa oli aika ankea meininki: erikoisoluet olivat lähes loppu (ei kuulemma kesällä mene kaupaksi), bändi häiritsi meitä soundcheckillään ja asiakaspalvelukin oli hitusen hakusessa. No, jospa talvella sitten taas…

Oluiden jälkeen käppäiltiin Valkeisen kautta Puijonlaaksoon. Istuskeltiin hieman sisällä, suihkuiltiin (hellekausi menossa) ja käytiin illasta vielä metsäkävelyllä. Nukkumaan mentiin ajoissa, kun seuraavana päivänä oli paljon ohjelmassa.

Lauantaina lähdettiin herätyksen jälkeen melko pian huristelemaan Savonlinnaan. Ajeltiin Vehmersalmen lautan, Leppävirran, Varkauden ja Kangassalmen kautta, jotta vieraat pääsivät näkemään hieman järvi-Suomen maisemia. Perillä otettiin Johannan luona tervetulojuomat ja jatkettiin suorilta kauppaan ostamaan piknik-tarpeita. Ilta vietettiinkin Olavinlinnan edustan nurtsilla ja kalliolla jutellen kaikesta ja käyden välissä uimassa. Katseltiin myös oopperavieraita ja nautittiin Riihisaaren rauhasta, kun kaikki paikalliset teinit olivat Sulkavan souduissa. Illalla käytiin vielä Sillansuussa ja Huvilassa sekä parannettiin maailmaa parvekkeella.

Sunnuntaina syötiin aamupalat torilla (metsämansikkalörtsy ei ollut kummonen) ja sitten käytiin Olavinlinnassa opaskierroksella, joka oli kuukauden sisään jo toinen kerta, mutta tällä kertaa kuunneltiin jutut kuitenkin Englanniksi. Olavin jälkeen kauppailtiin jädet ja kanasalaattitarpeet, kun hellepäivänä ei kellekään maistunut raskas ruoka. Iltapäivällä käytiin vielä rannalla frisbeilemässä ja jalkoja huljuttelemassa ennenkuin vieraamme suuntasivat kotia Helsinkiin.

Kaikki tuntui viihtyvän ja erityisen iloinen olen siitä, että pysyin muiden mukana jutussa lähes koko ajan. Kehitystä, kehitystä. Tuumailtiin myös, josko mekin voitaisiin joskus käydä Itävallassa visiitillä. Olisi varmasti hienoa.

Hieno kulttuuriviikko takana. Keskiviikkona oltiin Don Giovannin kenraalinäytöksessä Savonlinnassa ja lauantaina metsäreiveissä Oulussa. Matkalla kertyi 14 uutta kuntakuvaa, jotka kerkesin jo päivittää raporttiin.

En ollut aiemmin käynyt oopperassa, joten nyt kun Johanna on kesän oopperakaupungissa ja saimme vielä ilmaisliput, niin pitihän sitä lähteä hakemaan uusi kokemus. Huonoimmassakin tapauksessa saa tiedon, ettei ooppera ole minua varten. Ja kuten yleensä käy, kun odotukset ovat matalalla, niin tälläkin kertaa kokemus oli positiivinen.

Olavinlinna on todella hieno rakennus ja sopii erinomaisesti mahtipontisuutensa ja ikänsä myötä oopperatunnelmaan. Sali oli tupaten täynnä yleisöä, vaikka kyseessä oli vielä kenraaliharjoitus. Tietämättä tarkemmin uskoisin, että kenraaliharjoitus ei paljoa poikkea ensi-illasta. Ehkä yleisö pukeutuu hieman fiinimmin, vaikka käsittääkseni oopperaan voi pukeutua kyllä melko vapaasti. Esitys kesti kolme ja puoli tuntia sisältäen puolen tunnin tauon. Minä olisin ollut tyytyväinen tunnin lyhyempäänkin pläjäykseen, mutta ei tässäkään vielä pahasti pitkästynyt. Taustaksi kerrottakoon, että hyvin harvoin jaksan katsoa edes mitään elokuvaa yli tuntia vilkuilematta kelloa. En jostain syystä osaa heittäytyä kunnolla kulttuurin pauloihin. Oopperakokemustani pitää siis peilata tätä lähtökohtaa vasten.

Esityksen juonta pystyi seuraamaan näyttämön takana olevalta näytöltä, jossa kerrottiin juonen pääkohdat. Ostin kyllä myös libreton, jossa oli kaikki vuorosanat, mutta ei sitä pimeässä salissa nähnyt lukea. Minusta oopperassa hienointa on sen perinteikkyys ja autenttisuus. Tämä meidänkin näkemä esitys on esitetty ensi kertaa 1787 Prahassa (säv. Mozart). Silloin ja periaateessa ei vielä nytkään tarvita sähköä. Laulajat vetävät kovaa ja korkealta (ja matalalta) ja sinfoniaorkesterin instrumentitkin toimivat ihan perusfysiikalla. On jännä ajatella, että tälläisiä asioita ihmiset on jo yli 220 vuotta sitten toisilleen tehneet. Näköjään Wikipedia (hieno kuva, kannattaa vilkaista) osaa kertoa, että ensimmäiset edelleen esitettävät oopperat on tehty jo tultaessa 1600-luvulle.

Perjantaina köröteltiin tuskaisessa helteessä Ouluun. Matkalla käytiin Karttulassa uimassa ja Pieksämäellä Grilli Hot Car:ssa. Paikka oli lupaavan oloinen, vaikka tällä kertaa jäi annoksiimme vielä toivomisen varaa: tilasin jättiburgerin, joka olikin kerrosburgeri yhdellä pienellä pihvillä. 6.8e pikkuburgerista oli vähän liikaa. Itse asiassa keskiviikkona kävin Savonlinnan Veskarissa syömässä kerroskokolihahampparin, joka myös oli aivan naurettavan kokoinen. Siellä en ainakaan käy toistamiseen.

Lauantaina oli vuorossa metsäreivit eli siis konemusiikin tahdissa pomppimista metsässä hienojen valojen ja ihmisten seassa. Paikalla oli myös nuotiomeiningit ja monet yöpyivät teltoissa. Harmi, kun ilta oli hetkessä ohi, mutta pitempäänkään ei olisi kyllä jaksanut. Tämä oli meidän toinen kerta vastaavassa tapahtumassa ja jatkossakin ollaan kyllä kiinnostuneita. Iso käsi järjestäjille, jotka näkivät jälleen todella ison vaivan.

Seuraavana olisi vuorossa työviikko ja viikonloppuna kaveripariskunnan hostaus ensin Kuopiossa, sitten kuskaus Savonlinnaan ja vielä vuorokauden viihdytys siellä.

Huomaa kesän tulleen, kun ei meinaa enää kunnolla muistaa, mitä on edellisen kuukauden aikana tapahtunut.

Kuukauden vaihteessa muutettiin Johanna Savonlinnaa, jossa hän suoriutuu kesätöistään. Savonlinna on sopivalla etäisyydellä Kuopiosta, kiva paikka ja sukulaisiakin siellä on. Kuukauden ensimmäisen viikonlopun vietin Kuopiossa kaverin kanssa, joka esitteli yhden Kuopion hienoimmista paikoista: Vuorilammen.

10. kesäkuuta huristin tapaamaan mr:ää Joensuuhun keräten matkalla kuvat Riistaveden, Tuusniemen ja Outokummun kunnantaloista. Kuopio-Joensuu-väli oli hieno pätkä. Lauantain ohjelmassa oli autostereoiden asennus, johon menikin vain puoli tuntia kolmen tunnin arvion sijasta. Tämä aiheutti sen, että meillä oli rutkasti aikaa nauttia aurinkoisesta kesäpäivästä. mr:n kanssa ollaan yleensä puskettu koko miittiaika kaikkea turhaa, mutta tällä kertaa päätetiin ottaa vain rennosti. Haettiin jäätelöt ja mentiin joen suuhun tsillaa ja taivallettiin myös Ilosaaren festarialueella. Ilosaarihan on varmaan Joensuun kuuluisin paikka, eikä syyttä, sen verran hienoa aluetta se olikin. mr on asunut käytännössä koko ikänsä Joensuussa, joten on aika huumoria, että hän kävi nyt vasta ensimmäistä kertaa Ilosaaren festarialueella.

Sunnuntaina köröteltiin Pielinen ympäri. Sain viimeinkin kuvatuksi Joensuun kyltin sekä myös kokoelmiini kuntatalokuvat Kontiolahdesta, Juukasta, Nurmeksen maalaiskunnasta, Nurmeksesta, Pielisjärvestä, Lieksasta, Enosta, Ilomantsista, Tuupovaarasta, Kiihtelysvaarasta, Pyhäselästä sekä Pielisensuusta. Iltasella ajelin vielä takaisin Kuopioon Vehmersalmen kautta.

15. kesäkuuta on virallinen vuosipäivämme. Olemme ajatelleet pitää tämän, vaikka joskus menisimme naimisiin, koska kyllä kai se seurustelun alkaminen on tärkeämpi päivä kuin jonkin juridisen sopimuksen tekeminen? Tänä vuonna päivämme sattui keskiviikolle, mutta vietimme juhlaamme vasta torstaista eteenpäin. Otimme molemmat lomaa niin, että saimme juhlistaa jopa neljän päivän ajan nelivuotispäiväämme.

Olimme ajatelleet käydä moikkaamassa naapurikunnassa Punkaharjulla kesätöitä tekevää Johannan koulukaveria Katjaa ja kun hän ilmoitti, että torstai on ainoa vaihtoehto, niin päädyimme sitten tekemään torstaina roadtripin Savonlinnan itäpuolelle. Aamulla espressot ja lepuskat naamaan ja sitten kohti Kerimäkeä, jossa bongattiin maailman suurin puukirkko. Olihan se mahtava ja jos kohdalle sattuu, niin kannattaa käydä myös sisällä. Kerimäeltä jatkettiin Kiteen grillille, josta ajettiin Kesälahden kautta Uukuniemeen skippaamaan Suomen korkeimman koivun bongaus. Sitten Saari, Parikkala ja viimein Punkaharju, missä saatiin uunituoretta raparperipiirakkaa jäätelöllä ja oman omenapuun mehua. Punkaharjulta kannattaa tiedostaa ainutlaatuinen harjualue, joka on Suomen hienoin. Illalla tapasin Johannan kämppiksen Mauran ja maistelimme vuosi sitten Ranuan eläintarhan kotiviinimyymälästä ostetun variksenmarjaviinin. Ei ollut kovin kummoista.

Perjantaina suunnaattiin testaamaan paikallinen pitseria, Capero. Pitsa on fantastinen herkku, mutta minä ainakin olen lopen kyllästynyt turkkilaisten tekemiin paksupohjaisiin ja heikkolaatuisista raaka-aineista tehtyihin lättyihin. Sen sijaan yritän aina löytää alkuperäisiä “suomalaisia” pitserioita, joita yleensä bongaa joko pubien yhteydestä tai sitten italia-teemalla pyörivistä ravintoloista. Pubeissa pitsat ovat halpoja, mutta italialaisissa ravintoloissakaan ei yleensä paljoa yli kympin tarvitse maksaa. Joensuussa edellisenä viikonloppuna kävimme testaamassa italialaistyylisen La Passionen, mutta se oli kyllä suuri pettymys. Pitsat olivat aivan samanlaisia kuin peruskänkkylässä, mutta tuplahintaisia. Capero oli sen sijaan hyvä, vaikka jauheliha-aurajuusto-valkosipuli-pitsani oli liian rasvainen. Ensi kerralla vaihdan valkosipulin katkarapuun, ananakseen tai sipuliin. Ettäs tiedätte.

Caperosta jatkettiin ensin kuvaamaan Säämingin kunnantalo ja sitten tepasteltiin Panimoravintola Huvilaan, jossa päästiin maistamaan Live Porter ja Blanche, joita kumpaakaan ei löydy vielä Ratebeeristä tai Olutoppaasta. Oikein makoisia oluita molemmat. Juotiin myös Pesäpuu stout #2, joka ei makeutensa takia sopinut niin hyvin kesäiseen aunrinkotuolitsillailuun Saimaan rannalla. Panimoravintola oli ihastuttava paikka ja sitä voi suositella muillekin.

Seuraavaksi kävimme kuvaamassa Savonlinnan kaupungintalon, jonka jälkeen käytiin hakemassa täydennyksiä sittarista ja siirryttiin Johannan sukulaistyttöjen kanssa rehelliselle kesäillan nuorisoryypinkipaikalle. Muutamat otettiin paikallisten kanssa ja sitten käytiin viereisessä tivolissa testaamassa pari laitetta, kun oli jokin liput puoleen hintaan -yötarjous. Sukulaistytöt olivat sen verran viihdyttävää seuraa, että saatoimme heidän baarin ovelle, josta lähdimme itse kuitenkin nukkumaan - grillin kautta.

Lauantaina käytiin juomassa kahvit kahvila Saimassa, jossa Maura on töissä. Mangokakkua, lohipiirasta ja kahvoset historiallisessa kahvilassa palkitsi. Sitten siirryttiin vieressä olevaan Olavinlinnaan, jossa osallistuttiin tunnin kestävälle opastuskierrokselle. Me ollaan melko tunnollisesti kierretty kaikenlaisia museoita ja muita nähtävyyksiä, ja pikku hiljaa alettu vakuuttumaan, ettei ne ehkä ole meidän juttu, mutta pakko myöntää että Olavinlinna oli todella siisti ja varsinkin oppaan tarinoita kuunnellessa viihtyi mainiosti. Itse asiassa uskon, että olisimme viihtyneet varmaan kolmekin tuntia kierroksella.

Olimme alunperin suunnitelleet käyvämme parin tunnin risteilyn Savonlinnan ympärillä, mutta kun ilmat eivät lauantaille olleet kovin suotuisat, niin jätimme paatteiluin väliin ja haimme sen sijaan torilta täytetyn lihalörtsyn ja mustikkalörtsyn. Niiden jälkeen siirryttiin majapaikkaamme Talvisalontielle, josta lähdettiinkin samantien kauppaan hakemaan grillaustarpeita illaksi. Olimme sopineet menevämme illaksi Pihlajaniemeen Johannan siskon luokse rillailemaan. Siellä käytimme isoa koiraa Marenkaa uimassa, söimme varhaispottuja ja makkaraa sekä loppuillasta kävimme pyörähtämässä vielä Koivukannan lossilla.

Sunnuntaina vierailimme Sillansuussa, joka osoittautui todella laadukkaaksi olutravintolaksi. Sitten käytiin lounastamassa Majakassa, jossa pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa nieriää. En nyt vielä täysin vakuuttunut joidenkin mielestä Suomen parhaasta ruokakalasta, mutta hyväähän se toki oli. Paahdetut perunat, kastike ja alkupaloina olleet rieskat, mozzarellat ja marinoidut muikut olivat hyviä ja kokonaisuutena ravintolakokemus oli kiitettävä. Pitkästä aikaa tunsi saavansa rahalle vastinetta ravintolassa!

Illalla ajelin takaisin Kuopioon ja bongasin matkalla Heinäveden pitäjän vanhan kyltin, joka pitänee varmaan lähteä kuvaamaan pxn kanssa tässä joku päivä. Juhannuksena voisi tehdä töitä, ensi viikolle olisi tarjolla Savonlinnan oopperajuhlia ja metsäreivit Oulussa. Suopi nährä.

Ensimmäinen kuntareissu on nyt takana omalla autolla. Kävimme sunnuntain ratoksi huristelemassa reilu kolme sataa kilometriä keräten viisi uutta kylttiä (Tervo, Vesanto, Keitele, Pielavesi, Maaninka) ja kahdeksan uutta kunnantaloa (Karttula, Tervo, Vesanto, Keitele, Pielavesi, Lapinlahti, Maaninka, Siilinjärvi). Kävimme katsastamassa myös UKK:n synnyinkotia, Lepikon Torppaa.

Tällä hetkellä mahdollisista kylteistä puuttuu kolmetoista ja vuodesta 2003 lähtien ohi suun on mennyt 23 (eli kunnat on keretty jo lakkauttaa): Jäppilä, Virtasalmi, Luopioinen, Kodisjoki, Toijala, Längelmäki, Suodenniemi, Viljakkala, Maksamaa, Vöyri, Suolahti, Sumiainen, Karinainen, Kullaa, Kangaslampi, Sahalahti, Loimaan kunta, Peräseinäjoki, Pieksämäen maalaiskunta, Leivonmäki, Pieksänmaa, Haukivuori ja Karttula. Mahdollisista kunnantaloista minulla ei ole tietoa, mutta 311 kuntaa on Suomessa joskus ollut olemassa, joista minulla ei ole kuvaa. Vielä on projektia jäljellä siis.

Viikonloppuna oli myös Katjan 20-vuotissynttärit, KuTu-grillailua ja Mystery Diningia.

Päivitys: Luopioinen, Kodisjoki, Toijala, Längelmäki, Suodenniemi, Viljakkala, Maksamaa, Vöyri, Suolahti, Sumiainen, Karinainen, Kullaa, Kangaslampi, Sahalahti, Loimaan kunta, Peräseinäjoki, Pieksänmaa ja Pieksämäen maalaiskunta ovat myös keretty lakkauttaa ennenkuin kerkesin niitä kuvaamaan.

Päivitys 2: Jäppilä ja Virtasalmi puuttui vielä.

Unohdin edellisessä kirjoituksessa mainita tämän vuoden Wapusta, jota kuitenkin edelleen meidän perheessä vietetään railakkaasti, kun Johanna on opiskelija ja vieläpä ensimmäisen vuoden. Itse juhlapäivä, joka on muuten alkuperäisen juhlan aattopäivä, kuten kaikki muutkin suuret suomalaiset juhlat (viinanjuonnin takia, tietty), kului Johannan ja yhden minun kaverin seurassa ensin Valkeisen rannalla FAG-olympialaisia seuratessa, sitten Snellmannin puistossa, jossa päästiin ihan Ylen uutislähetykseenkin (olen se ampiainen kohdassa 0:42) ja loppuilta meni hyvässä seurassa farmasistien epävirallisessa bilekämpässä.

Viime viikolla sain myös kirjoiteltua Kebabia kotioloissa -artikkelin valmiiksi, kun sain sitä edellisenä viikonloppuna pari kaveria mukaan kebabkekkereille. Sellaista määrää ruokaa kun ei kehtaa kahdestaan tehdä - rappio olisi liian syvä ja leveä.

Viime viikonloppuna kävin jälleen Oulussa, kun perjantaina oli firman kevätrastit. Paljon on uutta porukkaa taas aloittanut, joihin on rasteilla leppoisaa tutustua. Tänä vuonna rastitulokset olivat ryhmäkohtaisia ja meidän ryhmälle ei menestystä tullut. Limbossa, pullansyönnissä ja oluenjuonnissa olin hyvä, mutta nuorallakävely oli mahdotonta. Savusauna, loimulohi ja muut grilliherkut palkitsivat. Pikkaralasta keskustaan takseilun jälkeen kävin vielä jatkoilla Peltolassa greippikavereiden luona. Nukkumaan pääsin jo aamuseitsemältä.

Vajaan kuuden tunnin unien jälkeen mieli oli yllättävänkin virkeä, jota aamupalan savulohi vielä nostatti. Sitten verestettiin muistoja ja siirrettiin minut Oulusta Suomussalmelle juuri niin kuin aikanaan usein tehtiin, kun menin lomailemaan mummolaa: kotiväki heitti minut Utajärvelle, mistä Uge ja Mume hakivat minut Suomussalmen Siikarantaan. Tällä kertaa pääsyynä oli se, että olin ostamassa siikarantalaisten vanhaa autoa heidän ostettuaan uuden.

Mumelassa haettiin pitsat, saunottiin ja keskusteltiin ilta muunmuassa jääkäriliikkeestä ja Suomen itsenäistymisestä. Minua on jo pidempään kiinnostanut lukea jokin kattava perusteos Suomen poliittisesta historiasta, joten jos on suosituksia, niin kuulen mielelläni.

Sunnuntaina kirjoiteltiin paperit ja näin sain omistukseeni ensimmäisen oman autoni, Volkswagen Venton (-97, 1.8l, 187kkm). Hienossa kevätsäässä köröttelin Iisalmen K-Supermarketin kautta kotia Kuopioon. Pitää varmaan joskus kirjoitella tarkempaa autoraporttia, kun pyöräraporttikin on jo olemassa.

Viikon päästä muutetaan Johanna Savonlinnaan kesätöiden perään, mutta muuten ei ohjelmassa mahottomia ole.

Aah, Lontoo-raportti valmis.

Ala-asteelta asti kaverina ollut Mane kävi viikonlopun kylässä. Hänen kontaktiensa kautta päädyttiin viettämään lauantai-iltaa mielenkiintoisten taiteilijoiden kanssa vanhan koulun ullakolle. Livemusiikki, vanneviihde ja jutustelut erilaisten ihmisten kanssa palkitsi.

Näillä näkymin parin viikon päästä meillä on oma auto!

Huhheijaa, nyt on ollut vaihteeksi tapahtumarikas kuukausi. Muuten tähän asti on Kuopiossa asuessa ollutkin melko hiljaista.

8.4.-14.4. oltiin Lontoossa. Reissu oli mahtava ja matkustusinnostus kasvoi. Tämän enempää en matkaan tässä vaiheessa pureudu, sillä tapani mukaan tulen kirjoittamaan kattavan raportin reissusta.

Lontoosta tultiin kotia to-pe yönä ja perjantaina iltapäivällä istuin jo junassa menossa kaveriporukan miittiin Jyväskylään. Pendolino ja WLAN rok! Vuoden 2008 jälkeen Oulussa kehittynyt kaveriporukka hajosi maantieteellisesti 2010, kun me muutimme Kuopioon ja yksi jäsen Jyväskylään. Tämän jälkeen viikottaiset tapaamiset ovat vaihtuneet noin puolivuosittaisiin.

Perjantaina kokkailimme sushia, johon Tapani oli löytänyt jopa raakaa tonnikalaa. Ensimmäistä kertaa pääsin kokeilemaan tonnikalafileen käyttämistä ja ruoastakin tuli oikein hyvää. Sushiravintoloissa tonnikalaa on tullut aiemmin maisteltua, mutta nyt ensimmäistä kertaa “omassa” pöydässä. Ilta kului kämpillä tarinoidessa. Yöllä käytiin tepastelemassa pieni mutka Harjulla.

Lauantaina nukuttiin pitkään, juotiin espressot ja lähdettiin ulkoilemaan muutamaksi tunniksi. Paluumatkalla haettiin vielä illaksi pientä palaa (tomaatti-basilika-mozzarella-salaattitarpeet, patonkia ja tsatsikia) ja käytiin testaamassa paikallinen. Pakko myöntää, että pitkästä aikaa tuli vastaan oikeasti hyvä känkkylä. Mua ei ole ihan hetkeen pitseriat enää säväyttäneet, mutta Pizzeria Maria kyllä tarjosi hyvän lätyn halvalla. Ilta kului tutuissa merkeissä: maailman ilmiöiden tarkastelua päihtymisen rinnalla.

Sunnuntainakin vielä kerettiin tsillailemaan ennenkuin piti kiiruhtaa jo kotia kohti. Viikonloppu otettiin siis über-rennosti. Tällä porukalla ei ole ollut tapana suorittaa. Illalla sitten otettiin vastaan Jytky. Jostain vuodesta 2006 asti Halla-ahoa lukeneena tämä oli eräänlainen päätepiste. Olen kokenut useiden muiden ihmisten tavoin, että maahanmuuttopolitiikka on yhteiskunnallinen tabu, josta on saanut puhua vain yhtä totuutta. Nyt tabu on viimein rikottu ja täten tavoitteeni saavutettu. Aika näyttää, minkä asian puolesta tulen seuraavaksi puhumaan. Yksi sellainen kyllä olisikin jo mielessä, mutta koska se on vielä suurempi tabu, niin en uskalla puhua julkisesti.

Takaisin huhtikuun tapahtumiin. Jyväskyläreissua seuraava arkiviikko meni töitä puskiessa ja illat emon tuleviin 50-vuotispäiviin valmistuessa, jotka hän oli ajoittanut pääsiäispyhiksi. Matkasimme torstaina Ouluun ja annoimme Lontoon tuliaisemme sekä Emon lahjat. Saunottiin ja leipäläiset mutustettiin.

Perjaintaina oli juhlien pääpäivä. Kylään tuli lähisuku eli Ukki ja Mummu sekä Haukiputaan serkut. Emo oli tietenkin tykittänyt loistavat pöperöt (uunipottuja erilaisilla täytteillä, juustoja ja leikkeleitä), joita nautimme antaumuksella ja jutustelimme suvun kesken. Pippalot kestivät koko päivän ja vasta illalla haukiputalaiset lähtivät kotoihinsa. Sitten avattiin vielä 2003 lahjaksi saatu konjakkipullo, jota oli sitä hetkeä varten säästelty. Emo vaikutti tyytyväiseltä, mikä tärkeintä, mutta myös vierailla oli varmasti kiva päivä. Kiitosta kaikille. Kuvia tapahtumasta.

Lauantaina mutustettiin vielä perjantain jäämisiä ja sitten köröttelimme Johannan kanssa Keminmaahan, jossa varsinkaan minä en nykyään enää kovin usein kerkeä käymään. Kauppailtiin, saunottiin ja terveiset vaihdettiin.

Sunnuntaina käytiin Kemin Puistopaviljongissa testaamassa monen kehumat pitsat. Viiden kilon alkupalasalaatti oli kokemus. Eihän me sitä kokonaan jaksettu syödä, mutta ainakin oli riittävästi! Pitsat olivat hyvät, mutta ei hehkutuksen arvoiset. Kyllä täällä toistekin voi käydä, mutta ei kuitenkaan muodostunut perinnettä jokaiselle tulevalle Kemi-reissulle, kuten on käynyt Kiviniemen Camillon kanssa. Pitsojen jälkeen otettiin hieman aurinkoa uudistuneen Valtakadun kävelyosuudella, josta siirryttiin Kukkoon muutamalle oluelle seuranamme karju. Harmiksemme Kukon oluttarjonta oli romahtanut, mutta iloksemme baarimikko, johon kerkesimme myös tutustua, löysi muutamia mielenkiintoisia oluita perähuoneesta ja myi niitä poistohintaan. Maistelin mm. Mikkellerin Struisen. Kukosta jatkoimme Tornioon Johannan kaverin luokse katsomaan Deviliä. Elokuva oli keskinkertainen, mutta leffailta oli ihan hauska. En olekaan oikeastaan koskaan harrastanut kotileffailtailua isommalla porukalla. Yleensä olen sitä mieltä, että jos porukalla kokoonnutaan, niin tehdään mielummin jotain muuta kuin möllötetään elokuvaa, mutta kyllä se nyt oli ihan hauskaa.

Maanantaina rentoiltiin Viitakoskella, katseltiin hevosen kengitystä ja illalla ajelin vielä Ouluun, kun tiistaina piti mennä töihin palaveeraamaan. Iltapäivällä tapasin Hengan Leskisessä (Cotleigh Long Eared Owl real ale, joku 12-vuotinen skottiviski ja fetapalat) ennenkuin piti lähteä jumittamaan bussiin kohti Kuopiota. Bussimatkalla käytiin ainakin kahdessa uudessa kuntakeskuksessa, jossa en ole muistaakseni ennen käynyt: Vieremä ja Lapinlahti. Olipa mahtavaa päästä lopulta kotia, jossa ei ole viime aikoina paljoa kerennyt olemaan.

Nyt on edessä vappu, joka tulee viime vuosista poiketen olemaan (luultavasti) melko rauhallinen. Lauantaina osallistunen Johannan fuksirientoihin, sunnuntaina käytäneen koko kansan torihumussa, mutta muuten voisin vaikka yrittää kirjoitella Lontoo-raporttia.

Kolme vuotte sitten kirjoittelin, että josko tulevana kesänä kävisi Lontoossa. Silloin suunnitelma kariutui, mutta nyt on lentoliput ostettu huhtikuulle. Amazonista on tulossa kirjatilauksen mukana Lonely Planet London (myös Value investing by James Montier). Sen ja netin avulla olisi tarkoitus suunnitella hieman, missä paikoissa ja ravintoloissa kannattaisi aika ja raha käyttää. Jostain pitäisi myös majoitus keksiä.

Kuopiosta pääsee lentäen halvalla Helsinkiin, Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Riikaan, Berliiniin ja Lontoohon. Riikaa harkitsimme halvempana vaihtoehtona, mutta päädyimme kuitenkin mielenkiintoisempaan kohteeseen. Tavoite on kesäksi ostaa auto, jonka turvin matkustaminen hieman avartuu, ei pelkästään kotimaassa vaan myös ulkomailla, kun autolla voi siirtyä Pirkkalaan ja Vantaalle huomattavasti helpommin ja myös halvemmin kuin Valtion Rautateillä.

Täytin viikonloppuna 28 vuotta. Sen ja Johannan tammikuisten synttäreiden kunniaksi kävimme katsomassa paikallisessa elokuvateatterissa Another Year. Elokuvan tyyli oli, ainakin minulle, uusi kokemus ja viihdyinkin täydessä salissa parituntia oikein hyvin. Keskusteluakin elokuvasta riitti ainakin 20 minuuttia, kun jaloittelimme hieman ennen ravintola Haraldiin siirtymistä.

Muistelisin, että olisin joskus vuosia sitten jo katsellut Haraldin menua, kun se aloitti Kuopiossa (vai olikohan se Tampereella?) ja tuumannut, että pitää testata kyllä, kun kohdalle sattuu. Vaikka asia on ollut mielen päällä siitä lähtien, kun Kuopioon muutto tuli tietoon, niin kesti lähes puoli vuotta Kuopiossa asuessakin, että pääsimme maistelemaan Haraldin pöperöitä. Tälläkin kertaa olimme alunperin menossa Puijon tornin Torniravintolaan syömään, mutta viime hetkellä vaihdoimme, kun tuumasimme, että Torniravintola on kesällä varmaan kivempi.

Tilasimme Haraldissa aperatiiveiksi tyrniliköörisnapsin ja karpalodrinkin. Alkupalaksi otimme Jumalten alkajaiskilven, jossa kuului viski-savulohta, lohenmätimoussea, tervasilakkaa, rapuista tartaria, savuahventa, karhumakkaraa, poromoussea, hirvenpaistia, riistasalamia, kasvimaan herkkuja, pariloitua vuohenjuustoa, mustikkaista sipulihilloketta, savupähkinöitä, saaristolaisleipää sekä nuotioleipää. Kokonaisuudesta tuli mieleen välittömästi joulu, kun (lähinnä) Emon luomat perinteiset jouluruuat ovat hyvin samanlaisia. Lohessa ei valitettavasti maistunut viski, vaan se oli hyvin suolaista. Mätimousse oli erinomaista, kuten myös poromousse ja myös, ilmeisesti oikeasti, avotulella tehty nuotioleipä. Rapuinen tartar oli hieman pettymys, kun se oli tutun- joskin hyvänmakuinen katkarapukermaviilisoosi. Silakasta en osaa kommentoida, mutta savuahven oli hyvä. Öljyllä valeltu salaatti vuohenjuuston ja cashewin kera toimi loistavasti, tottakai. Tosin saksanpähkinän kanssa olisi toiminut vielä paremmin, luulisin. Mustikkainen sipulihiilloke oli erikoinen tuttavuus, josta ei ole pahaa sanottavaa, mutta en oikein keksinyt, minkä kanssa sitä olisi pitänyt syödä. Saaristolaisleipää hieman epäröin, kun mausteleivistä en yleensä ole pitänyt, mutta tämä oli mietoa ja myös maukasta. Ehkä nykyään pidänkin maustetuista leivistä. Karhunmakkara oli pienempi kuin prinssinakki ja varsin vahvasti maustettu. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun maistoin karhua ja ei kyllä tullut mitään kuvaa, mille karhu maistuu. No, kyllä siitä ainakin maustetun makkaran saa tehtyä. Hirvenpaisti ja villisikasalami olivat niitä harvoja, joita ei jaksanut kokonaan syödä. Peruslihaa.

Pelkäsimme ahtavamme mahamme täyteen jo alkupaloista, mutta saimme maltettua mielemme ja pidettyä ruokahalumme yllä pääruoalle asti, joka oli Päällikön riistamiekka: “Isoon miekkaan pujotetaan poroa, saksanhirveä, peltopyyn rintaa ja kauden kasviksia, lankulle viereen laitetaan kahtakin kastia, Viisauden viinistä ja torvisienistä valmistettuja, lisäksi hiillosperunoita ja juustolla kesytettyjä perunoita sekä ryytimaan hunajaisia juureksia.” En ollut muistaakseni aikaisemmin maistanut saksanhirveä, peltopyytä enkä torvisieniä. Tosin, nyt tuntuu että tarjoilija sanoi kyllä villisiaksi yhtä lihapalaa, joten en nyt tiedä sitten, mitä söin. No, ymmärtääkseni tarjolla ollut poro oli varmaan ulkofilettä ja tietenkin hyvää. Peltopyy oli todella kuivaa, mutta kyllä se hyvin tervattujen marjojen kera upposi. Torvisienikastike oli myös hyvää. Hiillosperunat oli tavallisia lohkoperunoita ja juustoperunoina olisin mielummin syönyt vaikkapa valkosipuliperunat. Marinoitua valkosipulia oli kyllä tarjottimella.

Haraldin konsepti perustuu hauskaan teemaan. Valitettavasti ravintolan puitteet eivät olleet niin hienot, kuin teema antaisi mahdollisuuden. Kalusteet olivat liian irrallisia, elävää tulta oli käytetty liian maltillisesti ja keskellä ravintolaa ollut viikinkilaiva oli lähinnä tragikoominen. Itse ruoat, varsinkin alkupalakilvellä olleet, olivat kuitenkin yllättävän maukkaita teemaravintolan tarjonnaksi. Ruokaa oli myös riittävästi, kuten äkkiseltään voisi ajatella viikinkeillä olleen (oikeestihan niillä on kyllä varmaan ollut melkoista kynytystä). En ole varma, milloin haluaisin uudestaan käydä Haraldissa, mutta voin silti suositella paikkaan. Kyllä se ensimmäisellä kerralla on varmasti mukava kokemus itse kellekin.

Rasti seinään nyt, kun viime viikonloppuna kävi ensimmäiset kaverit (Tapani, Kimmo) Kuopiossa vierailulla. Perjantaina kävästiin Gloriassa olusilla (Glazen Toren Jan De Lichte), Rossossa pannupitsalla ja koitettiin vähän esitellä vieraille Kuopiota. Ilta istuttiin.

Lauantaina saatiin karkeloihin mukaan pari uutta kuopiolaista tuttavaa ja tehtiin tällä kuuden hengen porukalla kahen kilon sisäfileestä pihvejä, lohkopottuja, vihanneksia ja paria kastiketta. Ai että. Viineinä oli pari arvokkaampaa, jotka Alkon myyjä meille perjantaina suositteli. Voisin kyllä siirtyä kohta olutmaisteluista viinipuolelle, kun tuntuu, että alkaa olutsaralla olla jo aika paljon nähty. Ainakaan huonoja markettioluita ei huvita enää höylätä.

Ei yllätä, että lauantai-ilta oli loistava, kun ainekset (porukka, safkat yms.) olivat kohdallaan. Sunnuntaina innostuttiin ottamaan vielä uusiksi ja vieraat lähtivätkin vasta maanantaiaamuna.

Lähitulevaisuudessa voisi käydä syömässä Puijon Tornissa, uida joka maanantai, järjestää FM-miitti, viihtyä vaalitunnelmista, käydä Jyväskylässä ja lukea paljon.

Joulu 2010 vietetty ja tässä lyhyesti selonteko tapahtuneista.

Matkustimme torstaina (23.12.) junalla Ouluun. Pakkasta oli leppoisat 30 astetta ja kun tietää ihmisten matkustavan sankoin joukoin joulun viettoon, oli arvattavissa, että juna ei saapuisi ajallaan Ouluun. Pari tuntia oltiin lopulta myöhässä. Illalla asetuttiin Hiiroseen taloksi ja asensin porukoille Wlanin, jotta voi sielläkin surffailla ympäri huushollia.

Perjantaina aattopäivänä kävimme nopeasti pyörähtämässä vielä kylillä katselemassa tunnelmia ennen puolen päivän riisipuuroa. Ukki ja Mummu tulivat vieraaksemme myös puurolle, jonka kanssa oli tarjolla myös piirakoita, munavoita, graavilohta yms. lisuketta. Sitten vetästiin päivätirsat ja neljän tienoilla lähdettiin pyörähtämään haudoilla muistelemassa tuonelan väkeä. Hautausmaareissun jälkeen saunottiin, jonka jälkeen oli vuorossa ehkä lomien paras hetki: joulupöydän korkkaus.

Ruokapöydässä oli tänä vuonna lanttu-, porkkana- ja pottulootaa, perunaa, savukinkkua, savunautaa, riimihärkää, kylmäkuivattua kinkkua, konjakkisinappia, mustaherukkahilloa, hernesipulisalaattia, katkarapusalaattia, salaattikastiketta, marinoituja kangasrouskuja, graavilohta, savulohirullia, lasimestarin silliä, sitruunasmetanasilliä, savulohimajoneesia, poromajoneesia, chilimajoneesia, valkosipulimajoneesia, valkosipulisalaattia, smetanamätiä, feta-valkosipuli-punajuurisalaattia, riisipiirakkaa, munavoita, leipäjuustoa, aurajuustoa, vuohenjuustoa, viikunahilloa, brieta, Vilho appenzelleriä, kypsää goudaa, pippurijuustoa, korppihapanleipää, perunarieskaa, ohrarieskaa, viinirypäleitä, tucceja, kossua, vishya, paria punaviiniä ja valkoviiniä. Jälkiruoaksi ei mitään erityisempää, vaan glögiä ja suklaata. Aivan mahtavat setit. Kuva.

Lahjapolitiikkaa toiveideni mukaisesti kiristettiin ja muutenkin järkevöitettiin. Parhaimpia lahjoja olivat Kansainvälisen Seikkailijan opas ja sauvasekoitin, jolla eilen tehtiin heti kiiwidrinkkejä ja taivaallista salaattikastiketta kotikebabin rinnalle.

Lauantaina huristeltiin Keminmaahan möhnöttämään oikein kunnolla maaseudun rauhaan. Matkalla käytiin Haukiputaalla kakkukahveilla serkkujen luona. Keminmaavisiitin aikana katsottiin LOTR:n ensimmäinen osa, käytiin Haaparannalla ostamassa Brasilian pähkinöitä ja tapsantansseissa Cornerissa moikkaamassa Keminmaalaisia kavereita sekä toimitettiin lahjoja muutamille tuttaville.

Tiistai-iltana köröteltiin yötä vasten takaisin Ouluun, kun minun piti käydä keskiviikkona istumassa töissä palaverissa. Keskiviikkoillalla tehtiin Syynimaalla kanasalaattia ja istuttiin iltaa oululaisten kavereiden kanssa. Torstaina junailtiin itsemme takaisin Kuopioon. UV-aattoa valvoimme tässä samassa pihapiirissä olevassa solukämpässä, jossa asuu Johannan opiskelijakavereita. Tapasimme paljon uusia ihmisiä, joista toivottavasti joidenkin kanssa voi muodostua hyviäkin kaverisuhteita joskus. Kavereita saa vain altistamalla itsensä sosiaalisiin tilanteisiin ja olemalla ystävällisesti oma itsensä.

Paino on taas lipsunut 96 kg paikkeille, vaikka kovasti kesällä kolkuteltiin jo 90 kilon rajapyykkiä. Viime jouluna paino oli 100 kg, joten tilanne on nyt kuitenkin hieman parempi. Viime vuoden tammikuussa aloitin treenauksen puolimaratonille ja tänäkin vuonna se on vähimmäistavoite. Pitää lähipäivinä suunnitella jonkinlaista treeniohjelmaa. Jospa se tästä taas.

Pitkä loma on tehnyt kyllä eetvarttia. Tästä on hyvä jatkaa.

Vietimme viikonloppuna kolme-ja-puolivuotispäivää. Puolivuotispäiviä ei olla yleensä paljoa juhlistettu ja tälläkin kertaa tyydyttiin vain käymään jouluostoksilla, Rossossa pannupitsalla, Houkutuksessa ja parilla oluella. En välttämättä jaksaisi päivää skriivata ylös, mutta tällä kertaa oli niin mahtavaa tykitystä olutrintamalla, että otetaanpa talteen. En kerro tarkemmin itse oluista, koska asiat on kerrottu netissä jo miljoona kertaa ja toisekseen olen huono analysoimaan makuja tarkasti.

Aamukahvin tilalla hörppäsimme Mikkellerin Jackie Brownin, jonka kesällä haalasin Helsingistä. Valitettavasti tällä kertaa Mikkeller petti ja itse en oluesta niin välittänyt. 3/5 pojoa.

Ostosten (kukkoja ja Öljypuun tuotteita), Rosson ja Houkutuksen jälkeen siirryttiin Gloriaan yhdelle tai kahdelle. Ajatus oli käydä vielä illalla Pannuhuoneella, jos jaksaisimme sinne asti odotella. Pannuhuone aukeaa vasta klo 18, joten emme koskaan pääse sinne asti. Eipä tälläkään kertaa.

Valitsin olueksi St. Bernardus Abt 12:n, jolla Olutoppaan perusteella on loistava hinta/laatu-suhde. En varmaan ihan täysin olutta ymmärtänyt, kun en siitä hunajan lisäksi juuri muuta löytänyt, mutta maku oli kyllä loistava. 4/5.

Johanna osti seuraksi Good Forcen, joka myös osoittautua maukkaaksi ja muutenkin todella mielenkiintoiseksi. Olut on ilmeisesty myös aikamoinen harvinaisuus, kun Ratebeer:ssäkin on vain seitsemän reittausta. 4/5.

Olisin ollut jo valmis kotiapäin, kun jostain syystä tällä kertaa ei olut niin paljoa maistunut. Mutta päätimme jäädä vielä yhdelle, kun seuralaiseni tuntui viihtyvän sen verran hyvin. Otimme Good Forcen sisaren Dark Forcen. Kovasti pelkäsin vahvaa humalaisuutta, josta en yleensä pidä, mutta tässä se ei onneksi puskenut liikaa. Tykkäsin jälleen: 4/5.

Seuraavana olikin vuorossa 500. olut, joka tulisi olemaan Koffin kolmonen kotona illalla juotuna. Baarimikko tämän kuultuaan totesi, ettei tälläinen peli vetele ja tarjosi minkä tahansa oluen haluaisimme. Hänen suosittelun perusteella otimme Cuvée De Ranken. Jälleen onnistunut olut ja 4/5. Nousuhumalan siivittämänä fiilis oli tässä vaiheessa mitä parhain ja jatkui myös loppuillan kotona.

Helmikuussa varmaan juhlistetaan enemmän ja paremmin yhdessäoloamme, kun vietämme perinteisesti yhteissynttäreitä.

Tulee näemmä vähemmän kirjoiteltua Kuopiossa asuessa, tai sitten ei ole vain tapahtunut mitään. Pitkälti illat onkin mennyt Elma-projektin parissa, joita olen jo muutaman vuoden siirtänyt myöhemmäksi. Tarkoitus on nyt vuoden vaihteessa viimein julkaista Paprika ja eräs toinenkin homma. Liikuntakin on nyt jäänyt vähiin ja tämän seurauksena alkaa selässä jo pikku hiljaa tuntua 16 h päivässä samalla työpisteellä istuminen. No, kohta tulee muutosta. Torstaina kävinkin jo korkkaamassa Puijon ladut.

Kaksi iltaa olen viettänyt Johannan kavereiden kanssa ja molemmilla kerroilla päädyttiin kokkaamaan sushia. Varsinkin jälkimmäisellä kerralla pöperöt olivat aivan loistavia - jopa parempia kuin ravintolassa syömäni. Myös ihmiset olivat mukavia ja mielenkiintoisen oloisia. Jospa tämä sosialisoituminen täällä tästä.

Pari viikkoa sitten kävin Oulussa firman pikkujouluissa ja samalla reissulla pidettiin myös kaveriporukan illanistujaiset. Molemmat olivat luonnollisesti hauskoja settejä. Mukava käydä kotikonnuilla, kun löytyy seuraa ja menoa. Hengan kanssa käytiin kinkkilässä pohtimassa maailman menoa.

Viime viikonloppuna kylään tuli lappeenrantalainen kaveri, jonka olen tuntenyt netissä jo yli 10 vuotta. Emme olleet koskaan aiemmin tavanneet, joten tiettyä jännitystä oli etukäteen ilmoilla. Mutta eipä siinä, toki tuli juttuun ja outoahan se olisikin, jos ei, kun kerta netissä on niinkin kauan jaksettu jutustella. Pitää käydä vuorostaan Lappeenrannassa kesällä. Sielläpäin olenkin harvemmin pyörinyt. Ainakin särää pitää päästä maistamaan.

Marraskuussa kävin myös Joensuussa mr:n luona kuvaamassa Pielisensuun ja Joensuun talot. Joensuun kyltti tosin jäi edelleen kuvaamatta, kun kameran paristot loppuivat juuri kriittisellä hetkellä. No, ensi kerralla sitten. Vissiin kolme kertaa jo jäänyt kuvaamatta.

Lähdemme nyt torstaina pohjoiseen viettämään joulua. Otin välipäivät vapaaksi, niin kerkeään hyvin käydä myös Keminmaassa. Aatto Hiirosessa ja sitten huristellaan Lapin puolelle. UV:sta ei ole vielä tehty päätöksiä, että tullaanko Kuopioon vai mites.

Kävin viikonloppuna Oulussa ensimmäisen kerran muuton jälkeen. Torstaina junalla saapuminen vanhaan kotikaupunkiin ei kuitenkaan tarjonnut kummosempia fiboja, vaikka en ole ollut kaupungista pois yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa sitten 1980-luvun. En ole oikein koskaan tuntenut vahvasti ikävän tai haikeuden tuntemuksia.

Torstai-iltana Hiirosessa herkuteltiin, saunottiin ja parannettiin maailmaa puolilämpimällä parvekkeella. Tarjolla oli uunipottua lohi- ja kinkkutäytteillä, riimihärkää parmesan-lastuilla, patonkia ja valkosipulipikkselsiä, savusiikaa ja juustoja. Viinejä ja olutta.

Perjantaille tuupattiin kolme palaveria töissä, kun kerran olin paikalle päässyt. Niistä irtauduttua suuntasin Leskiseen oluita maistelemaan. Tilanne näytti hetken vakavalta, kun ei ollut varmuutta illan ohjelmasta, mutta mieliala parani huomattavasti Simon ja karjun ylläri-ilmestyttyä paikalle. Istuimme pubissa pari tuntia, jonka jälkeen siirryttiin Syynimaalle istumaan iltaa lisäseuran (Ju+Ta+Ko) kanssa. Illalliseksi saatiin punaviinikanaa ja riisiä.

Lauantaina piti heti aamusta kiiruhtaa kohti Olhavaa viettämään ViidakkoStockia eli firman syysfestejä. Ohjelmassa oli olympialaisia, savusaunaa, karaoketa yms. ajanvietettä. Sunnuntaina pizza Camillosta ja jumijunailu takaisin Kuopioon.

Ilmeisesti sen verran rankka oli reissu, että maanantaina iski jälkikuume, joka ei ole vieläkään täysin laantunut. Kiitos paljon porukoille hostauksesta ja kavereille seurasta.

Tulipa vietettyä laatuaikaa Jyväskylässä viime viikonloppu. Kaveri muutti sinne lukuvuoden alussa ja kun Kuopion ja Jyväskylän välimatka on melko näppärä, niin tuli samantien lähdettyä tutustumaan Jyväskylään, jossa en pahemmin ole aikaisemmin kuljeksinut. Perjantaina käytiin Vihreässä Haltijattaressa, joka meni top5 parhaisiin olutravintoloihin, joissa olen käynyt. Piilohanasta löytyi Mikkeller Trippel. Muu aika kuljailtiin ympäriinsä ja syötiin hyvin.

Viikko sitten olimme viskipruuvissa Kuopion Maljassa tutustumassa viskimaailmaan. Me ei olla Johannan kanssa kovin perillä viskeistä ja itse asiassa kumpikaan meistä ei niistä koskaan ole erityisemmin nauttinut, mutta päätettimme antaa mahdollisuus. Tapahtuma oli Kuopion Kokoomus opiskelijoiden järjestämä, joten ihan mielenkiintoisia jutusteluja syntyi virallisen osuuden jälkeen. Vaan eivätpä kuitenkaan saaneet meistä uusia jäseniä :).

Viskipruuvissa maisteltiin Laphroaig 10y, Glenmorangie Quinta Ruban, Four Roses, Jameson ja Ballantine’s. Olen näistä aiemmin maistanut ensimmäistä ja kahta viimeistä. Yleensä viskiä tulee maisteltua valmiiksi päihtyneenä kaverin lasista aisteja turruttavassa pubiympäristössä, joten ei ole yllättävää, että mielipiteeni viskeistä on ollut lähinnä “viski kuin viski, pahaa se on silti”. Mutta nyt pitää myöntää, että tarjolla olleista viskeistä Laphroaig ja Glenmorangie yllättivät todella positiivisesti ja viimein huomasin, että viskeissä on isojakin eroja. Voisin hyvin kuvitella seuraavaksi ostavani potun noista toista jonkin halvemman vaihtoehdon sijaan. Oli todellakin eri tilanne maistella viskejä rauhallisessa ympäristössä tarkkaan tuoksutellen ja makustellen. Väritkin tulivat hyvin esiin valkoista paperia vasten.

KuTu järjestää ilmeisesti myöhemmin myös olut- ja viinipruuvit, joista ainakin viiniversio kiinnostaa kyllä kovasti. Toivoa sopii, että aikataulut sopivat yksiin, kun sen aika on.

Ensi viikonloppuna pääsisi käymään Helsingissä 35 eurolla, mutta taidan skipata, jotta kerkeää olla kotonakin välissä. Seuraavana viikonloppuna on ohjelmassa firman festit ja Oulu-turnee samalla.

Piti heti käyttää hyväksi Kuopion parempi sijainti ja lähdimme viikonlopuksi Helsinkiin Johannan kanssa. Toinen syy oli, että junamatkustamisteni hinta tuplaantuu nyt kuukauden vaihteessa. Yövyimme Merihaassa Tiskin ja Jenskun luona. Kiitos paljon heille majoituksesta, pöperöistä ja ennenkaikkea seurasta.

Perjantaina syötiin pitsaa, maisteltiin Red Horizon, Finlandia Sahti ja muutama turhempi olut. Lauantaina pidimme Johannan kanssa kulttuurikierroksen ja vierailimme luonnontieteellisessä museoassa ja kansallismuseossa. Välissä syötiin sushit ja jälkeen nepalit. Olusilla käytiin Teerenpelissä, Kaislassa ja Olutkellarissa. Ilta istuttiin Merihaassa, jossa mukana oli myös myoni. Sunnuntaina käveltiin Kalliossa, ihmeteltiin Piritoria ja syötiin Iguanassa.

Miitin aiheina olivat kähinät ja rikastuminen. Kumpikaan ei toteutunut.