Applelane

emps ja Eva visiteerasivat meitä männäviikonloppuna. Eva on Itävallasta, joten tiedossa oli taas haasteita enkun saralla. Hyvä, että Lontoon-reissun jälkeen on tullut näitä tilanteita vastaan. Metsäreiveissä oli edelliset jutustelut.

Pariskunta tuli Kuopioon perjantaina jo puolen päivän aikaan. Hain vain heidän tavaransa ja palasin itse vielä tekemään töitä muutamaksi tunniksi. Kolmeksi kerkesin itsekin keskustaan ja ensitöiksemme kuvasin viimein Kuopion kaupungintalon, sitten mentiin Gloriaan yksille, jonka jälkeen syömään Introon. En ollut aiemmin Introssa käynytkään ja menulta löytyi ihan mukavanoloisia ja -hintaisia aterioita. Tällä kertaa maistui tosin tylsästi vain burgeri. Intron jälkeen käytiin kuvaamassa Kuopion maalaiskunnan entinen kunnantalo ja sitten mentiin rantaan istuskelemaan. Kuudelta käppäiltiin Pannuhuoneelle, jonne en ole Kuopiossa asuessa päässyt kuin vasta kerran aiemmin. Harmillisesti paikassa oli aika ankea meininki: erikoisoluet olivat lähes loppu (ei kuulemma kesällä mene kaupaksi), bändi häiritsi meitä soundcheckillään ja asiakaspalvelukin oli hitusen hakusessa. No, jospa talvella sitten taas…

Oluiden jälkeen käppäiltiin Valkeisen kautta Puijonlaaksoon. Istuskeltiin hieman sisällä, suihkuiltiin (hellekausi menossa) ja käytiin illasta vielä metsäkävelyllä. Nukkumaan mentiin ajoissa, kun seuraavana päivänä oli paljon ohjelmassa.

Lauantaina lähdettiin herätyksen jälkeen melko pian huristelemaan Savonlinnaan. Ajeltiin Vehmersalmen lautan, Leppävirran, Varkauden ja Kangassalmen kautta, jotta vieraat pääsivät näkemään hieman järvi-Suomen maisemia. Perillä otettiin Johannan luona tervetulojuomat ja jatkettiin suorilta kauppaan ostamaan piknik-tarpeita. Ilta vietettiinkin Olavinlinnan edustan nurtsilla ja kalliolla jutellen kaikesta ja käyden välissä uimassa. Katseltiin myös oopperavieraita ja nautittiin Riihisaaren rauhasta, kun kaikki paikalliset teinit olivat Sulkavan souduissa. Illalla käytiin vielä Sillansuussa ja Huvilassa sekä parannettiin maailmaa parvekkeella.

Sunnuntaina syötiin aamupalat torilla (metsämansikkalörtsy ei ollut kummonen) ja sitten käytiin Olavinlinnassa opaskierroksella, joka oli kuukauden sisään jo toinen kerta, mutta tällä kertaa kuunneltiin jutut kuitenkin Englanniksi. Olavin jälkeen kauppailtiin jädet ja kanasalaattitarpeet, kun hellepäivänä ei kellekään maistunut raskas ruoka. Iltapäivällä käytiin vielä rannalla frisbeilemässä ja jalkoja huljuttelemassa ennenkuin vieraamme suuntasivat kotia Helsinkiin.

Kaikki tuntui viihtyvän ja erityisen iloinen olen siitä, että pysyin muiden mukana jutussa lähes koko ajan. Kehitystä, kehitystä. Tuumailtiin myös, josko mekin voitaisiin joskus käydä Itävallassa visiitillä. Olisi varmasti hienoa.

Hieno kulttuuriviikko takana. Keskiviikkona oltiin Don Giovannin kenraalinäytöksessä Savonlinnassa ja lauantaina metsäreiveissä Oulussa. Matkalla kertyi 14 uutta kuntakuvaa, jotka kerkesin jo päivittää raporttiin.

En ollut aiemmin käynyt oopperassa, joten nyt kun Johanna on kesän oopperakaupungissa ja saimme vielä ilmaisliput, niin pitihän sitä lähteä hakemaan uusi kokemus. Huonoimmassakin tapauksessa saa tiedon, ettei ooppera ole minua varten. Ja kuten yleensä käy, kun odotukset ovat matalalla, niin tälläkin kertaa kokemus oli positiivinen.

Olavinlinna on todella hieno rakennus ja sopii erinomaisesti mahtipontisuutensa ja ikänsä myötä oopperatunnelmaan. Sali oli tupaten täynnä yleisöä, vaikka kyseessä oli vielä kenraaliharjoitus. Tietämättä tarkemmin uskoisin, että kenraaliharjoitus ei paljoa poikkea ensi-illasta. Ehkä yleisö pukeutuu hieman fiinimmin, vaikka käsittääkseni oopperaan voi pukeutua kyllä melko vapaasti. Esitys kesti kolme ja puoli tuntia sisältäen puolen tunnin tauon. Minä olisin ollut tyytyväinen tunnin lyhyempäänkin pläjäykseen, mutta ei tässäkään vielä pahasti pitkästynyt. Taustaksi kerrottakoon, että hyvin harvoin jaksan katsoa edes mitään elokuvaa yli tuntia vilkuilematta kelloa. En jostain syystä osaa heittäytyä kunnolla kulttuurin pauloihin. Oopperakokemustani pitää siis peilata tätä lähtökohtaa vasten.

Esityksen juonta pystyi seuraamaan näyttämön takana olevalta näytöltä, jossa kerrottiin juonen pääkohdat. Ostin kyllä myös libreton, jossa oli kaikki vuorosanat, mutta ei sitä pimeässä salissa nähnyt lukea. Minusta oopperassa hienointa on sen perinteikkyys ja autenttisuus. Tämä meidänkin näkemä esitys on esitetty ensi kertaa 1787 Prahassa (säv. Mozart). Silloin ja periaateessa ei vielä nytkään tarvita sähköä. Laulajat vetävät kovaa ja korkealta (ja matalalta) ja sinfoniaorkesterin instrumentitkin toimivat ihan perusfysiikalla. On jännä ajatella, että tälläisiä asioita ihmiset on jo yli 220 vuotta sitten toisilleen tehneet. Näköjään Wikipedia (hieno kuva, kannattaa vilkaista) osaa kertoa, että ensimmäiset edelleen esitettävät oopperat on tehty jo tultaessa 1600-luvulle.

Perjantaina köröteltiin tuskaisessa helteessä Ouluun. Matkalla käytiin Karttulassa uimassa ja Pieksämäellä Grilli Hot Car:ssa. Paikka oli lupaavan oloinen, vaikka tällä kertaa jäi annoksiimme vielä toivomisen varaa: tilasin jättiburgerin, joka olikin kerrosburgeri yhdellä pienellä pihvillä. 6.8e pikkuburgerista oli vähän liikaa. Itse asiassa keskiviikkona kävin Savonlinnan Veskarissa syömässä kerroskokolihahampparin, joka myös oli aivan naurettavan kokoinen. Siellä en ainakaan käy toistamiseen.

Lauantaina oli vuorossa metsäreivit eli siis konemusiikin tahdissa pomppimista metsässä hienojen valojen ja ihmisten seassa. Paikalla oli myös nuotiomeiningit ja monet yöpyivät teltoissa. Harmi, kun ilta oli hetkessä ohi, mutta pitempäänkään ei olisi kyllä jaksanut. Tämä oli meidän toinen kerta vastaavassa tapahtumassa ja jatkossakin ollaan kyllä kiinnostuneita. Iso käsi järjestäjille, jotka näkivät jälleen todella ison vaivan.

Seuraavana olisi vuorossa työviikko ja viikonloppuna kaveripariskunnan hostaus ensin Kuopiossa, sitten kuskaus Savonlinnaan ja vielä vuorokauden viihdytys siellä.