Applelane

Uusin raporttini käsittelee materiaa, josta ilostun.

Kävin viikonloppuna Oulussa ensimmäisen kerran muuton jälkeen. Torstaina junalla saapuminen vanhaan kotikaupunkiin ei kuitenkaan tarjonnut kummosempia fiboja, vaikka en ole ollut kaupungista pois yhtäjaksoisesti näin pitkää aikaa sitten 1980-luvun. En ole oikein koskaan tuntenut vahvasti ikävän tai haikeuden tuntemuksia.

Torstai-iltana Hiirosessa herkuteltiin, saunottiin ja parannettiin maailmaa puolilämpimällä parvekkeella. Tarjolla oli uunipottua lohi- ja kinkkutäytteillä, riimihärkää parmesan-lastuilla, patonkia ja valkosipulipikkselsiä, savusiikaa ja juustoja. Viinejä ja olutta.

Perjantaille tuupattiin kolme palaveria töissä, kun kerran olin paikalle päässyt. Niistä irtauduttua suuntasin Leskiseen oluita maistelemaan. Tilanne näytti hetken vakavalta, kun ei ollut varmuutta illan ohjelmasta, mutta mieliala parani huomattavasti Simon ja karjun ylläri-ilmestyttyä paikalle. Istuimme pubissa pari tuntia, jonka jälkeen siirryttiin Syynimaalle istumaan iltaa lisäseuran (Ju+Ta+Ko) kanssa. Illalliseksi saatiin punaviinikanaa ja riisiä.

Lauantaina piti heti aamusta kiiruhtaa kohti Olhavaa viettämään ViidakkoStockia eli firman syysfestejä. Ohjelmassa oli olympialaisia, savusaunaa, karaoketa yms. ajanvietettä. Sunnuntaina pizza Camillosta ja jumijunailu takaisin Kuopioon.

Ilmeisesti sen verran rankka oli reissu, että maanantaina iski jälkikuume, joka ei ole vieläkään täysin laantunut. Kiitos paljon porukoille hostauksesta ja kavereille seurasta.

Onpa ollut ilo seurata Ajankohtaisen Kakkosen homoillasta alkanut kirkostaeroamisryöppyä. Tilastot ovat aina minua kiehtoneet ja koska eroakirkosta.fi-palvelu tarjoaa niitä niin kauniisti, on F5 laulanut tiheään viime päivinä. Edellinen ennätyspäivä oli jotain 1600 eroamista ja nyt on viime päivinä rikottu se jo neljästi (2000, 3500, 4500). Tänään sunnuntaina ennusteen mukaan tulee taas uusi ennätys. Vuoden alussa kirkkoon kuului 79.7 % ja tänä vuonna ollaan jo menty alle 79 %.

Hieman optimistisesti arvioiden kirkkoon kuuluvien osuus vähenee tällä hetkellä noin prosenttiyksikön verran vuodessa. Oma käsitykseni on, että enää noin 20 % suomalaisista on uskovaisia ja loput maallistuneita. Olisi kaikkien osapuolten kannalta hyvä, jos kirkon jäsenmäärä myös laskisi tuonne 20 % (miinus muut uskonnot) tienoille. Nykytahdilla tässä menee vielä 60 vuotta, joten tälläiset homoiltojen tuottamat purskaukset ovat oikein tervetulleita nopeuttamaan prosessia.

Uskoakseni useat näinä päivinä kirkosta eronneet päätyvät ratkaisuunsa, koska kokevat kirkon syrjivän homoja. Tämä toimintamalli on kahdella tasolla väärin, mutta koska lopputulos on hyvä (miinus kertaa miinus on plus…), niin iloitsen. Ensinnäkin kirkkoon ei pitäisi kuulua, jos ei usko Jumalaan. Toisekseen kirkon arvopohjan tulisi perustua Raamattuun, eikä sitä saa muuttaa yhteiskunnan mukana.

Minusta kirkon ei pidä maallistua. Kirkko edustaa konservatiivisiä arvoja ja sen tehtävä on jarruttaa yhteiskunnan rappioitumista (tai kehitystä). Kirkon päätehtävä murenee täysin, jos se lähtee mukailemaan yhteiskunnan arvoja. Jos kirkko lähtee peesaamaan yhteiskuntaa, niin on mahdoton vetää raja, missä määrin kirkon tulee yhteiskuntaa peilata. On paljon selkeämpää, että kirkko hakee arvonsa Raamatusta, kuten sen omien oppiensa mukaan kuuluisikin. Tunnen monia uskovaisia, jotka ovat jo eronneet tai ovat lähellä erota kirkosta sen maallistumisen takia. Kirkon arvopohjan pitäisi olla kiveen (tai siis Raamattuun) kirjoitettu. Se on sitten ihmisten valinta haluavatko he allekirjoittaa sen vai eivät.

Olisi kaikkien etu, jos valtio ja kirkko erotettaisiin. Toisaalta maallistuneet ihmiset eivät tuhlaisi enää resurssejaan asiaan, jonka takana he eivät seiso. Ja toisaalta myös aidosti uskovaiset ihmiset saisivat puhdistettua joukkojaan. Kirkko on instituutio, joka vain haluaa jäseniltään rahaa ja sillä ei ole uskomisen kanssa enää juuri mitään tekemistä. Yhteisövero on tästä ehkä ankein ilmentymä.

Eli siis vielä kertaukseksi, kun tuo tekstini oli niin vuodatusta. Kirkon ei tulisi joustaa arvoistaan. On hyvä, että yhteiskunnan nopeasti muuttuvalle arvopohjalle on tarjolla myös konservatiivinen vaihtoehto. Toisekseen nykypäivän sekulaarisessa yhteiskunnassa ei enää tarvitsisi uskoa satuihin, kun meillä on tiede, joka ratkoo maailman ongelmia. Olisi hyvä, jos ihmiset eivät enää hukkaisi resursseja turhaan vaan käyttäisivät aikansa vaikka itsensä sivistämiseen ja sen myötä lisäämään hyvinvointia tehokkaammin. Lisäksi lasten aivopesu pitäisi lopettaa. On surullista, että vanhemmat puskevat oman ideologiansa niin syvälle lapseen, että monet eivät koskaan pääse mielensä kahleistaan irti ja ala ajatella omilla aivoillaan.

Itse olen ateisti ja erosin kirkosta joskus vuosituhannen alussa. Lähikaveripiiristä löytyy homoja ja tosiuskovaisia.

Tulipa vietettyä laatuaikaa Jyväskylässä viime viikonloppu. Kaveri muutti sinne lukuvuoden alussa ja kun Kuopion ja Jyväskylän välimatka on melko näppärä, niin tuli samantien lähdettyä tutustumaan Jyväskylään, jossa en pahemmin ole aikaisemmin kuljeksinut. Perjantaina käytiin Vihreässä Haltijattaressa, joka meni top5 parhaisiin olutravintoloihin, joissa olen käynyt. Piilohanasta löytyi Mikkeller Trippel. Muu aika kuljailtiin ympäriinsä ja syötiin hyvin.

Viikko sitten olimme viskipruuvissa Kuopion Maljassa tutustumassa viskimaailmaan. Me ei olla Johannan kanssa kovin perillä viskeistä ja itse asiassa kumpikaan meistä ei niistä koskaan ole erityisemmin nauttinut, mutta päätettimme antaa mahdollisuus. Tapahtuma oli Kuopion Kokoomus opiskelijoiden järjestämä, joten ihan mielenkiintoisia jutusteluja syntyi virallisen osuuden jälkeen. Vaan eivätpä kuitenkaan saaneet meistä uusia jäseniä :).

Viskipruuvissa maisteltiin Laphroaig 10y, Glenmorangie Quinta Ruban, Four Roses, Jameson ja Ballantine’s. Olen näistä aiemmin maistanut ensimmäistä ja kahta viimeistä. Yleensä viskiä tulee maisteltua valmiiksi päihtyneenä kaverin lasista aisteja turruttavassa pubiympäristössä, joten ei ole yllättävää, että mielipiteeni viskeistä on ollut lähinnä “viski kuin viski, pahaa se on silti”. Mutta nyt pitää myöntää, että tarjolla olleista viskeistä Laphroaig ja Glenmorangie yllättivät todella positiivisesti ja viimein huomasin, että viskeissä on isojakin eroja. Voisin hyvin kuvitella seuraavaksi ostavani potun noista toista jonkin halvemman vaihtoehdon sijaan. Oli todellakin eri tilanne maistella viskejä rauhallisessa ympäristössä tarkkaan tuoksutellen ja makustellen. Väritkin tulivat hyvin esiin valkoista paperia vasten.

KuTu järjestää ilmeisesti myöhemmin myös olut- ja viinipruuvit, joista ainakin viiniversio kiinnostaa kyllä kovasti. Toivoa sopii, että aikataulut sopivat yksiin, kun sen aika on.

Ensi viikonloppuna pääsisi käymään Helsingissä 35 eurolla, mutta taidan skipata, jotta kerkeää olla kotonakin välissä. Seuraavana viikonloppuna on ohjelmassa firman festit ja Oulu-turnee samalla.