Applelane

Ilmeisesti tästä päivästä lähtien ollaan sitten Johannan kanssa avoliitossa. Niin se elämä vain etenee. Tasan 21.5kk ollaan seurusteltu nyt. Toivottavasti suhde jatkuu auvoisasti niinkuin tähänkin asti. Muutto on tosin vasta muutaman päivän päästä, kunhan ehdin seuraavalta tentiltä. 7 kurssia vielä… lähtölaskenta on jo alkanut.

Viime viikonloppuna kerkesin viimein käydä Keminmaassa ja vietimmekin melkoisen aktiivisen ehtoon. Perjantaina oli Johannan neloskavereiden pippalot, mihin minäkin uskallauduin näyttäytymään ensimmäistä kertaa. Oli ihan hauskaa, vaikka kiinnostavat dumblingit lensivätkin roskiin :/. Mun hiukset suoristettiin jollain raudalla ja siinä vasta olikin ihmeteltävää peilin edessä, että onko tämä mahdollista. Minun aaltoilevat hiukseni pitkinä ja suorina makasivat olkapäillä. Huikeaa! Pitänee saada suoristusrauta joskus.

Lauantaina kierreltiin hieman kauppoja Haaparannassa ja käytiin Torniossa Turkinpippurissa pitsalla. Enpä ole ikinä nähnyt niin isoja kebab- ja pitsa-annoksia normaaleilla 6-8e hinnoilla. Esimerkiksi rullakebab oli tuollanen mun pohkeen paksunen ja perhepitsa ei meinannut ovesta ulos mahtua. Suosittelen ehdottomasti käymään paikassa, jos moinen kulttuurielämys kiinnostaa. Itse ainakin tulen käymään jatkossa, kun nälkäisenä tuollapäin olen. Kävimme myös eläinkaupassa katsomassa samppeja, jollaisia meille on luultavasti tulossa. Sammakot on kyllä ihan hauskoja otuksia. Ne on persoonallisempia kuin kalat, mutta silti helppohoitosia. Olen kyllä aidosti kiinnostunut tuosta sammakkoprojektista ja mielenkiinnolla odotan, kun niille ehditään alkaa rakentelee lekottelumestoja. Onneksi Johanna kuitenkin on pääjehuna hommassa, koska mun käsissä samppiraukat ei välttämättä kauaa hengissä pysyisi. En ole koskaan harrastanut mitään akvaarioterraarioeläimiä, enkä kyllä pahemmin muitakaan. Joskus nuorena meillä oli koira pari vuotta, mutta sitten sille tuli syöpä :(.

Sunnuntaina kävimme sitten Johanna isän ja veljen tytön kanssa pilkillä jossain Kaakamojoen suistolla. Kalaa ei oikein tullut, mutta ainakin pilkkimisestä sai vähän tuntumaa. Hieman harmitti toukkaraukkoja pitää kylmässä vedessä tuntitolkulla. Eipä toi pilkkiminen kovin kauheeta touhua ole, ja jos vielä olutta ottaisi samalla, niin sehän voisi olla jopa kivaa. Kesällä aina sääsket ovat viemässä sen pienen ilon kalastamisesta.

Mutta tällästä tällä kertaa. Elämä tuntuu olevan raiteillaan ja etenee mukavasti. Olen onnellinen.

Nyt on sitten tehty firman ensimmäinen veronilmoitus tilinpäätöksineen. Olipa aika hajo homma tutkia, miten asiat menee ja mitä laitetaan minkäkin lomakkeen mihinkin kenttään (on tuloslaskelmaa, toimintakertomusta, tasetta, varallisuuslaskelmaa, poistoluetteloa, alvihuojennusta jne jne). Sen olen tässä ymmärtänyt, että jos liiketoiminta muuttuisi yhtään isommaksi, niin ei tätä kyllä itse jaksaisi tehdä. Ei ne tilitoimistot niin mahottoman kalliita kuitenkaan ole. Vaan kai se on ihan hyvä ainakin kerran nämä itse tutkia. En kyllä tiiä miksi. Kokemus ainakin.

Reilu pari viikkoa on nyt takana di-työn tekoa Koodiviidakossa. Työskentelen puolipäiväsenä kesäkuuhun asti ja sitten olisi tarkoitus alkaa tosissaan tekemään. Tehtäväni on implementoida eräs verkkosovellus kesän loppuun mennessä ja kirjoitella sitten jossain vaiheessa diplomityö. Lisäksi tarkoitus olisi, että puuttuvista seitsemästä kurssista suurin osa olisi suoritettuna kesäkuuhun mennessä. Hirveetä kiirettä pitelee, mutta muuten koulun suhteen tilanne on mainio.

Firma vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta ja olen kyllä erittäin tyytyväinen paikkaan. Tosin itse koodausosuus on ainakin alussa ollut varsin haastavaa, mutta uskon, että tulen klaaraamaan lopulta. Olen vain aina vähän hidas oppimaan uusiin tilanteisiin.

Viime viikonloppuna oli Iin Olhavassa Viidakkostock eli firman virkistäytymisviikonloppu. Siellä pääsi hyvin tutustumaan työkavereihin rennommissa merkeissä. Kävin savusaunassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Koettua tuli myös uimapalju, pilkkiminen, korppujauholätyt ja hiihtokisan voitto.

Eilen kävin allekirjoittamassa asuntosopimuksen. Muutamme Johannan kanssa yhteen ensi kuun alussa ja asuntona on aivan uusi 44.5 neliön yksiö (1h+tk+s) Etu-Lyötystä. Matkaa töihin on reilu 500 metriä ja Keskustaan noin kilometri. Olemme aika innoissaan. Totesin, että mulla on koulua (Linnanmaa) noin yhtenä päivänä viikossa ja töitä (Limingantulli, 8km yliopistolta) noin kolmena, joten mitään syytä ei ollut enää asua Linnanmaalla. Samalla huomasin, että aivan työpaikan viereen on valmistumassa uusia asuntoja ja kun kerta Johannallakin loppuu koulu, niin miksipä ei muuttaisi samaan pesään. Nykyinen Raksatien kämppä on ollut kyllä aivan loistava, mutta kutakin aikansa.

Käytiin viime viikonloppuna perheen (mää, Johanna, Muh, Nuh) kanssa Hossassa retkeilemässä. Tarkotus oli lumikenkäillä jonkun verran ja sitten viettää laatuaikaa autiotuvassa. Hieman epäiltiin, saataisiinko olla rauhassa missään, joten plan B:ksi sovittiin, että mummolaan Suomussalmelle päästään tarvittaessa yöksi. Hossan luontokeskukselta osattiin sanoa, ettei tuvissa lähes varmasti ketään ole ja näinpä myös asia oli - ei nähty muita liikkujia metsässä.

Lauantaina huristeltiin Hossaan, käveltiin pari tuntia ja kun lumi oli niin upottavaa, niin oikaistiin hieman järven poikki ja pistettiin leiri pystyyn jo ennen ilta kuutta. Sitten kokkailtiin tomaattikeittoa parman kinkulla ja leivällä + makkarata. Lumihangessakin käytiin pyörimässä, mistä oli kiva palata takaisin kamiinan eteen lämmittelemään. Yleensä näillä vaellusreissuilla ei ole ollut paljoa aikaa viettää leirielämää, joten tämä sopi kyllä vaihtelun vuoksi itselleni varsin hyvin.

Illalla laitettiin kamiina mansikaksi, joten oli todella hikistä ja kuumaa. Tunnin päästä piti kuitenkin jo makuupussiin ryömiä. Seuraavan tunnin jälkeen makuupussi piti sulkea ja sitten kohta ottaa vilttiä päälle (minun ensimmäinen autiotupa muuten, missä oli patjoja ja vilttejä). Viimeisenä pystyi vielä lisätä vaatetta. Silti aamusta oli jo varsin kylmä - tulipa todettua, ettei kesämakuupussi riitä talvella. Onneksi Johanna sääli ja viritteli kamiinaan tulet aamusta.

Aamupalaksi tehtiin lihapiirakat munalla ja pekonilla. Sitten käveltiin suorinta tietä autolle, että ehtisimme vielä käydä katsomassa värikallioita. Valitettavasti sinne ei kuitenkaan ollut tietä aurattu, joten hieman pettyneenä lähdimme köröttelemään Juntusrannan kautta Suomussalmelle. Ukin ja mumen kanssa pitsat ja Ouluun.

Kiva viikonloppureissu oli, vaikka hieman kauemminkin olisi viihtynyt. Nyt ei vain ollut enempää aikaa. Kuvia.