Applelane

Vaasa-kaverini tyttöystävineen olivat Oulu-vierailulla torstaista sunnuntaihin. Eva on Itävallasta ja hänen kanssaan pitää puhua englantia. Laajalti on tiedossa, etten pidä enkun puhumista kovin mukavana asiana, joten viikonloppua tuli ajottain odotettua myös varsin nihkeissä tunnelmissa. Muutoin toki vastaavat miitit ovat aina olleet hauskoja, joten sen puoleen ei tarvinnut pelätä. Myös Johanna lupautui tulemaan Ouluun viikonlopuksi, joten ensimmäinen parisuhdemiittikin tuli korkattua.

Torstaina rentoiltiin ihan kämpillä Jussin kanssa neljästään (Johanna tuli vasta perjantaina) ja illemmasta liittyi myös muita kavereita seuraan. Piirreltiin ja syöpöteltiin. Sain jopa sanottua useammankin lauseen illan aikana, joten sen puoleen mieli oli varsin hyvä. Vieraat vain sammahtivat turhan aikaisin, mutta muuten ok.

Perjantaina aamusta lähdin itse pyörälenkille ja vastarakastuneet lähtivät kahdestaan keskustaan. Johanna tuli iltapäivästä ja hänen kanssaan menimme sitten myös kaupunkiin tapaamaan e & E. Siitä sitten pullo auki ja juttu luistamaan. Rennossa ilmapiirissä pääsin ihan mukavaan tunnelmaan ja enkku sujui ihan ok. Minun tapauksessani sujuminen tarkoittaa sitä, että saan sanotuksi jotain pientä vähän väliä ja silloin tällöin myös jotain pitempää. Joidenkin henkilöiden kanssa puhuminen tuntuu erityisen hankalalta, joihin myös Johanna aiemmin lukeutui, mutta en usko että enää, koska vapauduin hänen seurassaan.

Keskiyön tienoilla seurueeseemme liittyi vielä olutkerhon väki + Tommi ja siinä vaiheessa olin jo sen verran vapautunut, että ilta oli todella hauska. Hakeuduin jopa välillä Evan viereen, että altistusin mahdollisimman paljon enkulle. Oli myös mukavaa, kun porukassa oli myös muutamia ei-niin-hyviä puhujia. Johannahan käyttää kieltä melkein päivittäin, emps ollut vaihdossa jne. Ilta loppui minun osaltani hieman kesken, kun itikoiden takia lähdettiin siirtymään jatkoille Raksatielle. Osa meni taksilla, mutta minä ja Johanna talutettiin pyörät melkein koko matka. Tuirassa vielä löydettiin joku maasta makaamasta ja hänet talutimme kotia. Linnanmaalle päästyämme kaikki olivat jo menneet nukkumaan, joten bileet olivat ohi. No, ei se meitä enää kyllä haitannut.

Kertaan tässä yhteydessä vielä, että olen tosiaan tehnyt enkun puhumisesta itselleni ongelman jo yli 10 vuoden ajan. En ole onnistunut voittamaan vieraan kielen puhumisen alkukangerteluja ja olen lahjakkaasti väistellyt parhaani mukaan tilanteita, missä mahdollisesti voisi joutua puhumaan. Toki jonkin verran on pakolla tullut mm. Elma-miiteissä, mutta pääosin ne on olleet huonoja kokemuksia. Itse asiassa koko enkkuhomma on minulle ongelma numero 1 elämässä ja ainoita asioita (ainakin rakkauselämän ulkopuolelta), joita en pysty käsittelemään kylmän rationaalisesti. Järkeväähän olisi vain altistaa itsensä tilanteille, mutta kun ei ei ei. Vaan sen verran hyviä kokemuksia tuli nyt torstaina ja perjantaina, että rohkeus kasvoi ja uskon, että kyllä se tästä kehittyy vielä hyväksi. Melkein jo käynyt osittain mielessä, että ihan hauskaakin yrittää pärjätä “uudella” kielellä ja saada sanotuksi asioita.

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa ensin biitseilyä Kuivasjärven rannalla. Tuuli esti sulkapallon peluun, joten keskityimme makoiluun. Sitten bussilla keskustaan etsimään hyväähalpaa kiinalaista ja parin oven ihmettelyn jälkeen (ensimmäinen [Linnanmaan kiinalainen] oli kiinni, seuraava liian kallis [Hai Long], kolmas skipattiin [Sheng Long tms; seuraavan piti olla parempi], neljäs kiinni [Flavour Palace], viides skipattiin [se joku Pizzeria Maxin vieressä; päätimme mennä hetken aikaa torille ostamaan kojusta jotain]) päädyimme Torikadun Peking-kiinalaiseen. Otimme take awayn ja menimme naatiskelemaan torirantaan ruuat. Sen jälkeen paattiin, jolla 15 euron hintaan oli tarkoitus seilailla 4 tuntia Oulun rannikon edustalla. Matkustajat ja musiikki olivat keski-ikäishenkistä, joten sen puoleen ei löytynyt paljon mielenkiintoa Juomat olivat tietenkin kalliita, joten joimme lähinnä omia. Sää oli mainio, mutta kyllä risteilyyn olisi kaksikin tuntia riittänyt. Ajottain vähän tylsh. Enkun takia en päässyt suuriin pohdiskeluihin juttupuolella.

Risteilyn jälkeen jatkoimme Linnasaareen puistopenkille naukkailemaan. Koko päivänä ei oikein startannut, mikä taisi johtua perjantain suojista. Istuimme penkillä parisen tuntia ja katselimme ihmisiä. Pari Qstock-VIP:iä käveli edestämme, jotka Johanna pysäytti vaihtamaan pari sanaa kanssamme. He eivät paljastaneet, missä bändissä soittavat, mutta ilmeisesti ei kovin suuressa, kun olivat lähteneet passejaan näyttämään teinien keskuuteen. Mutta eipä siinä, niin olisin toki itsekin tehnyt. Yritimme vielä saada kiinni J:n sukulaistytön, mutta jompi kumpi pää puhelimessa ei osannut paikallistaa hänen sijaintiaan. Lopulta taksi kotia ja unille.

Sunnuntaina oli vielä yhteiskokkailu (intialaista) ja sitten matkalaiset vietiin juna-asemalle. Katselimme kahdestaan elokuvan Butterfly Effect. Sain tuumailtua, että itseeni ei usein pure scifin sekoittaminen “normaaliin” elämään Lost-sarjojen tyyliin (oletan, että ne ovat sellaisia; en ole katsonut :P) vaan, jos tehdään scifiä, niin sitten selvästi scifiä tyyliin Alien. Tai ehkä kyseessä on paremminkin sellainen, että pidän niin kauan scifistä, jos se on jossain vuodessa 2267 ja kehitys on nykyarvioiden mukaan hyvinkin mahdollisesti päätymässä elokuvassa esiteltyyn maailmaan. Enkä vastaavasti pidä silloin, jos siinä on jotain yliluonnollisia voimia ja muita mörköjä, joita ei kovinkaan varmasti ole tai tule olemaan.

Kahtena viimeisenä päivänä en enää pakottanut itseäni enkkujutteluihin - taisi pieni tyytyväisyys jo vallata mielen kahdelta ensimmäiseltä päivältä. Senpä takia tuli la-su oltua aika hiljakseen. Tämä jäi hieman harmittamaan itseäni, mutta muuten oikein pro parisuhdemöötte, vaikka toki hieman vaikea arvioida, koska oli miittinä ensimmäinen laatuaan. Mutta yleisemmin aateltuna tuntuu, että monien kanssa ei homma toimisi ollenkaan. Siis minä & Johanna vs. minun hyvä kaveri ja hänen tyttöystävänsä. Mutta saapa nähdä, siihen suuntaahan se taitaa mennä kuitenkin.